Morsiusparin kuvaustuokio |
Temppeliherroja |
Uutta "vanhaa" |
Ystäväni <3 |
Perjantai-illan viettoa torilla |
Uusi "vanhakaupunki" |
Ulkoilmaelokuva keskellä toria |
Vanhaa ja uutta rinnakkain |
Hutongit purkutuomion alla |
Toiset sinnittelevät vielä kodeissaan |
Uutta "vanhaa" nousee taas |
Joku on kutsunut Datongia Kiinan rumimmaksi kaupungiksi.
Muutama vuosi sitten se oli kenties Kiinan saastuneinta aluetta, paksu saastepilvi
peitti jatkuvasti sen taivasta. Nykyään ilma on puhtaampi ja kaupunki yrittää
kovasti päästä pois huonosta maineestaan - kiinalaiseen tyyliin. Sitä nimittää
purettava ”mennyt maailma” ja uusi ”vanha”. Kaupunki on siis mitä autenttisinta
nyky-Kiinaa: revitään pois kaikki oikeasti vanha ja rakennetaan tilalle uutta
vanhaa, kiiltävää perinteistä. Datongin vanha keskusta on kuin Disneyland
kiinalaisittain. Epäaito mutta kaunis. Ja tähän kaikkeen liittyy niin paljon
ihmisten murhetta ja välinpitämättömyyttä yksilöitä kohtaan. Yhden ihmisen koti
ei hetkauta ketään, asukkaiden on siis muutettava kodeistaan, jotta kaupunki
saisi turistejaan. Hulluinta on, että vielä 50-luvulla kaupunkia kiersi satoja
vuosia vanha kaupunginmuuri. Sitten se revittiin alas. Kymmenen vuotta sitten
kaupungia ei olisi millään perusteella voinut kuvailla historialliseksi
kaupungiksi, kunnes tilalle rakennettiin uusi kaupunginmuuri, jolla ei ole
mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Se ei edes muistuta sitä. Silti
50 000 asukasta ajettiin pois kodeistaan, jotta talojen paikalle rakennettaisiin
muuri. Ja tämä sama meno jatkuu edelleen: ihmiset lähtevät, vanhaa puretaan ja tilalle
tulee uusia kiiltäviä rakennuksia.
Kaikesta tästä huolimatta kaupunki on viehättävä. Rakennuskanta
on perinteistä Kiinaa eikä turismi ole vielä pilannut sitä. Turistien tuomaa
rahaa arvostetaan ja heistä iloitaan. Ihmiset ovat hymyileviä ja aidosti kiinnostuneita
turisteista. Luulimme tulevamme katsomaan nähtävyyksiä, mutta päädyimme itse
nähtävyyksiksi. Päättelimme, että Datongin englanninopetus on tehokkaampaa kuin
Pekigin, tai sitten ihmiset ovat muuten vain kiinnostuneita käyttämään kieltä
rohkeammin kuin Pekingissä, sillä puhuimme enemmän englantia kuin kuuna päivänä
Pekingissä.
Koska Datong ei ole maailman turistikartalla eikä riippuva
temppelikään ole massaturismin kansoittama, oli mielenkiintoista seurata
paikallisia turisteja siellä. Oli hämmästyttävää, kuinka lainkuuliaista väki
oli. Kenellekään ei tullut mieleenkään sytyttää tupakkaa koko temppelin alueella.
Temppeliä kuvaavat ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita temppelistä eivätkä
vain ottamassa itsestään selfietä nähtävyyden edessä.
Pitkään mietin, teenkö postauksen temppelistä. Se on
mielestäni maailman upein temppeli, mutta onhan se niin hauras, ettei se kestä
isoja kävijämääriä. Silti se ansaitsee kaiken kunnioituksen ja paljon ihailua –
etenkin maanmiestensä ymmärryksen, että tällaista aarretta on säilytettävä ja
vaalittava. Ettei kaikkea vanhaa kannata repiä maan tasalle – ja ettei Disneylandiä
tarvita houkuttelemaan turisteja.
kiinalaisena versiona.
Riippuvan temppelin lisäksi luoliin (grottoes) rakennetut Buddha-patsaat olivat näkemisen arvoiset. Kaupungin keskustassa hiljennyimme kolmessa vanhassa temppelissä, joista minusta viehättävin ja kodikkain oli moskeija. Olen aikaisemmin vieraillut moskeijoissa Singaporessa ja Malesiassa, ja hämmästyin, kuinka erilainen tämä oli niihin verrattuna. Datongin moskeija ei arkkitehtuuriltaan ja koristeiltaan paljoakaan eronnut muista kiinalaisista temppeleistä. Moskeijassa oli hyvin rauhallista, siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, että vierailumme sattui Ramadanin aikaan. Mietimme, pääsemmekö sisään lyhyessä vaatetuksessa, mutta meidät otettiin ystävällisesti ja kohteliaan kiinnostuneesti vastaan.
Riippuvan temppelin lisäksi luoliin (grottoes) rakennetut Buddha-patsaat olivat näkemisen arvoiset. Kaupungin keskustassa hiljennyimme kolmessa vanhassa temppelissä, joista minusta viehättävin ja kodikkain oli moskeija. Olen aikaisemmin vieraillut moskeijoissa Singaporessa ja Malesiassa, ja hämmästyin, kuinka erilainen tämä oli niihin verrattuna. Datongin moskeija ei arkkitehtuuriltaan ja koristeiltaan paljoakaan eronnut muista kiinalaisista temppeleistä. Moskeijassa oli hyvin rauhallista, siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, että vierailumme sattui Ramadanin aikaan. Mietimme, pääsemmekö sisään lyhyessä vaatetuksessa, mutta meidät otettiin ystävällisesti ja kohteliaan kiinnostuneesti vastaan.
Rukoushetket |
Huayan, tuhatvuotinen mutta uudestaan rakennettu temppeli keskellä Datongin keskustaa
Töppöset jalassa torniin |
Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria vierekkäin |
Osa kuvistani on lainattu Linniltä, jonka kuvia ja kertomus löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)