Kokkailua vietnamilaisittain

 

 

 

Tiistaisin ja torstaisin opiskelen tavallisesti kiinaa. Tosin etenemiseni ei ole kovin hääppöistä, sillä viimeisten viikkojen aikana en ole töitteni vuoksi ehtinyt kovinkaan monelle oppitunnille eikä aikaa ja energiaa ole riittänyt rästitöiden tekemiseen kotona. Kovin tein päätöksen tästä eteenpäin opiskella tunnollisesti ryhmän mukana, mutta tiistaina oli lintsattava taas. Viimekeväisen Vietnamin matkan maut kielelläni päätin liittyä seuraan, kun suomalaisnaiset lähtivät opiskelemaan ruoanlaittoa vietnamilaisittain The Hutong –kokkikouluun. Samassa paikassa olen jo perehtynyt sekä kiinalaisen että thaimaalaisen ruoanlaiton saloihin.

 

Valmistimme kolme ruokalajia. Phở-keiton, vietnamilaisen lempiruokani, aitoutta epäilin, sillä se oli aivan erilaista eikä lainkaan yhtä hyvää kuin Vietnamissa saamani. Opettajamme Sophie tunnustikin, ettei hän ole koskaan käynyt Vietnamissa. Keiton reseptiä en teille jaa ennen kuin opin valmistamaan aitoa Phởta. Sen sijaan salaatista tuli täydellistä ja possunkyljyksistä niin hyviä, että jälkimmäisiä piti kokeilla kotona heti lauantai-iltana.

 

Possunkyljykset sitruunaruoholla vietnamilaisittain (neljälle)

4 keskikokoista possunkyljystä

3 rkl öljyä
vettä

Marinadi:

4 sitruunaruohon vartta

8 valkosipulin kynttä
3-4 cm pala inkivääriä
1-2 pientä punaista chiliä
3-4 rkl kalakastiketta
3 rkl palmu- tai kookossokeria
1 rkl riisiviinietikkaa
1 tl limettimehua
1 tl mustapippuria

Tee näin:

 

1.      Leikkaa sitruunaruohon varsien paksummasta päästä vaalein osa (n. 10 cm pätkä) marinadiin. Säästä loput paistamiseen tai käytä keittojen liemiin. Halutessasi poista chileistä siemenet ja käytä vähemmän tai miedompaa chiliä, jos et pidä tulisesta (jo kaksikin siemenetöntä pikkuchiliä tuntuu ihan kivasti tässä ruoassa).

 

2.      Hienonna sitruunaruohon vaalein osa, valkosipuli, inkivääri ja chilit. Pilko veitsellä sokeritoppa pieniksi paloiksi. Soseuta hienonnetut ainekset tehosekoittimessa riisiviinietikan, limettimehun ja kalakastikkeen kanssa tahnaksi.

 

3.      Levittele tahna possunkyljysten päälle marinadiksi ja anna marinoitua vähintään puolen tunnin ajan. (Sillä aikaa ennätät tehdä salaatin kyljysten kaveriksi.)

 

4.      Ruskista kyljykset öljyssä paistinpannulla jäljelle molemmin puolin kullanruskeiksi. Voit lisätä pannulle makua antamaan myös jäljelle jääneet sitruunaruohon varrenpätkät. Lisää pannuun loppu marinadi sekä vettä kunnes kyljykset peittyvät. Kiehauta ja hauduta kyljyksiä noin 40 – 60 minuutin ajan, kunnes ne ovat läpikypsiä ja kastike on saostunut. (Kannattaa olla tarkkana, ettei vesi pääse haihtumaan pois. Meille kävi ohrasesti kummallakin kerralla, sekä kokkikoulussa että kotona, ja herkullinen marinadi paloi korpuksi.) 

 

5.      Tarjoile riisin tai salaatin kanssa. Maistuu myös couscousin kaverina (kokeilimme eilen kotona), ja kenties menisi perunoidenkin parina.

 

 

 

 

 

 Lootuksenjuuri-katkarapusalaatti (neljälle)


12 raakaa katkarapua kuorineen
400 g lootuksenjuuria
1 kokonainen kurkku kuorineen
1 rkl silputtua korianteria (lehdet ja varret)
3 rkl (paahdettuja) kuorittuja maapähkinöitä
2 rkl ohueksi siivutettua salottisipulia
 

Kastike:

3 rkl kuumaa vettä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl vastapuristettua limettimehua
2 rkl sokeria (palmu- tai kookossokeria hienonnettuna)
2 tl riisiviinietikkaa
2 rkl punaista pikkuchiliä hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
mustapippuria

 

1.      Kuori lootuksenjuuret ja huuhtele hyvin. Raakoja juuria kannattaa pitää kylmässä vedessä, jotteivät ne pääse tummumaan. Suikaloi juuret tikuiksi ja keitä noin 5 minuutin ajan. (Hyvin pienet lootuksenjuuret voi syödä kypsentämättä, mutta vanhemmiten juuriin tulee sitkoa. Sen huomaa siitä, että palat irtoavat toisistaan venymällä kuin purukumi.)  

2.      Keitä katkaravut kuorineen nopeasti kiehuvassa vedessä, noin minuutin keittoaika riittää. Kuori muuttuu punaiseksi, kun ravut ovat kypsiä. Liian pitkä keittäminen pilaa maun. Kun ne ovat kypsiä, jäähdytä ne kylmässä vedessä. Kuori, poista suoli ja pane sivuun odottamaan.

3.      Halkaise salottisipulit ja suikaloi ohuiksi siivuiksi. Uppopaista siivut pienissä erissä öljyssä miedolla lämmöllä kullanruskeiksi ja rapeiksi. Öljyn kuumuuden voit kokeilla metallisilla syömäpuikoilla: öljy on valmista uppopaistamiseen, kun puikkojen vieressä alkaa syntyä kuplia. Nosta sipulisiivot paperin päälle kuivamaan ja säästä herkullisen aromin saanut öljy muuhun ruoanlaittoon.

4.      Suikaloi kurkku ohuiksi tikuiksi. Voit sekoittaa kurkun ja lootuksenjuuren suikaleet sekä kuoritut katkaravut salaatiksi astiassa tai koota niistä annokset lautaselle.

 

5.      Sekoita hienonnettu sokeri kuumaan veteen sulamaan. Lisää kalakastike, limettimehu ja riisiviinietikka. Sekoita hyvin, maista ja lisää aineksia tarvittaessa. Kastikkeen tulisi olla yhtä aikaa sopivan kirpeää, makeaa, suolaista ja kalanmakuista. Lopuksi lisää kastikkeeseen hienonnettu raaka chili ja valkosipuli, sekä rouhi sekaan mustapippuria. Sekoita hyvin ja kaada salaatin päälle.

 

6.      Ripottele päälle friteeratut salottisipulin suikaleet ja veitsellä hienonnettu korianteri.

 

 

P.S. Pikaversion salaatista saa jättämällä lootuksen, katkaravut ja salottisipulin pois. Pelkkä kurkku, pähkinät, kastike ja korianteri jo riittää tarjoamaan ihanan makunautinnon. Ja kuivattua sipulia löytyy Suomen etnisistä kaupoista valmiinakin...

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämä kuvat liittyvät vielä phởn valmistamiseen, oleellista siinä on herkullinen liemi. Mutta siitä etsin vielä reseptiä oikeaa...

 

 

 

 

 

Vietnam mielessäin

Kuopus nauttii uimisesta. Uima-altaassa hän on kuin kala vedessä, vaikka pulikoiminen kellukkeiden varassa on hänestä paljon hauskempaa kuin uiminen omien taitojen varassa. Meressä hän kelluu yhtä mielellään aaltojen mukana kuin Äitikin. Ainakin jonkun sylissä.

 

 

”Mä en tykkää uida meressä”, ilmoitti esikoinen keväällä matkasuunnitelmia tehtäessä. Ei auttanut, vaikka vanhemmat kuinka yrittivät selittää, että trooppisella leveysasteella meressä uiminen on tyystin eri asia kuin kylmässä Suomenlahdessa tai edes Välimeressä. ”Et ole koskaan kokenut sitä”, muistutti Äiti. ”Mä OLEN uinut meressä ja tiedän etten tykkää siitä!” piti esikoinen päänsä. Mutta Kaakkois-Aasian valkoinen hiekka ja lämmin, turkoosinvärinen vesi OVAT aivan toista kuin tummat ja koleat vedet ja tuuliset Pohjoisen rannat, huomaa hän perillä. Edes ajoittain esiintyvät pikkumeduusat eivät haittaa, vaikka niiden kosketuksen jäljiltä iho kihelmöikin hetken.

 

 

Kakkoselle vesi on vieras elementti. Hän kuljeskelee rannalla täysissä pukeissa ja keräilee simpukankuoria yksikseen vesirajasta, mutta syvemmälle häntä ei saa. Ei maanittelemalla eikä rohkaisemalla, ei edes pikkupakolla. Vaikka mielensä vähän tekisikin. Hyvin hän vielä muistaa, kuinka hänet kerran lomareissun lopuksi pakotettiin altaaseen, määrättiin edes kerran uimaan viidesti altaan päästä päähän. Itkuksi ja huudoksi se meni, mutta mikään ei auttanut kääntämään Äidin ja Isän päätä. He olivat tiukkoina, edes kerran oli lapsen yritettävä. Viimein poika kokeili, piti Isää kädestä kiinni heidän uidessaan altaan toiseen päähän ja nyyhkytti. Mutta kun on kerran voittanut itsensä ja uinut syvään päähän, onkin toinen kerta jo helpompi. Kolmas hauskaa, neljäs vau - ja viides aivan mahtavaa. Vesi onkin jees, uiminen huippuhauskaa. Mäkin oon mukana! (Voi miksei tullut kokeiltua jo ekana päivänä).

Meri on hänellekin uusi tuttavuus, eri asia kuin uima-allas. Joko tunteet unohtuvat, ylpeys on esteenä tai sisarusten meduusapelottelut toimivat. Kakkonen ei suostu tulemaan mereen. Ei silloinkaan, kun hän näkee sisarustensa pulikoivan vaatteet päällä vedessä, nauravan innoissaan, kieltäytyvän nousemasta merestä, koska uiminen on niin ihanaa. Ei auta, vaikka nämä kehuvat lämmintä vettä (35-asteista) ja vakuuttavat, ettei meduusoja ole. Kakkonen istuu rannalla ja odottaa. Tylsää!

 

Viimeisenä aamuna Äiti ja Isä komentavat Kakkosen mereen. ”Et voi lähteä Vietnamista kokematta merta edes kerran.” Asiasta ei nouse riitaa, aivan kuin lapsi olisi jo odottanut, puoliksi toivonutkin, määräystä. Hitaasti hän kulkee muiden perässä rantaan, kastelee varpaansa veteen. Vähä vähältä hän kävelee aaltoihin, kunnes vesi ulottuu napaan asti. Isä heittää hänelle pallon, Kakkonen ottaa kopin ja pommittaa sillä veljeään. Ja nauraa. Tämähän on hauskaa.

Perheelle tulee kiire. Hauskuus loppuu kuin kesken. Mökki on luovutettava puoleenpäivään mennessä ja sitä ennen on pakattava. Äiti ripustaa kaikkien uima-asut kuivumaan rantatuolin päälle. Siihen ne unohtuvat, kun perhe jättää saaren ja palaa Saigoniin. Kun perhe illalla väsyneinä majoittuu Ho Chi Minhin lentokentän lähelle torakkahotelliin, muistaa Äiti uikkarit. Isä soittaa hotelliin. Puhelinyhteys pätkii.

Kiinan postiin ei ole luottamista. Vuoden aikana ainoastaan yksi kirje on saapunut perille, vaikka useat Suomessa olevat ystävät ovat muistaneet heitä lähetyksin. Paketeista Äiti on varoittanut, niitä ei missään nimessä kannattaisi lähettää. Ne ainakin taatusti katoavat matkan varrella. Mihin ne mahtavat joutua: varkaan taskuun, mustaan pörssiin myyntiin, sensuurin haltuun vai tyhjentääkö laiska postiljooni laukkunsa nurkan takana roskikseen? Tästä syystä ei perhe ole saanut ruisleipiä eikä ole paketteja ilmestynyt pukinkonttiin Suomesta, kuten ei myöskään ole Kiinasta käsin muistettu kummilapsia tai sukulaisia.

Tällä kerralla Kiinan posti kuitenkin yllättää. Viikkoa myöhemmin Isän työpaikalle ilmestyy paketti, josta löytyvät kadonneet uima-asut. Kenellekään varkaalle eikä viranomaiselle ole siis kelvanneet käytetyt ja likaiset uikkarit.

 

**

 

Äiti ei saa mielestään vietnamilaisia salaatteja. Kun loman jälkeen tulee tieto, että Suomi-rouvat järjestävät Thai-kokkikurssin, Äiti ilmoittautuu mukaan. Tästä lähtien Äiti valmistaa itse salaattinsa.

 

Tamariinia pehmennettynä

Kuivattua tamariinia

 

Oikea sokeri on palmusokeri

  

 

 

Kokkiveitsen käyttö vaatii harjoittelua

 

 

 

Naudanliha-yrttisalaatti

 

Sophie-opettaja oli ihmeissään suomalaisten rakkaudesta tuliseen ruokaan

 

Pomelo-katkarapusalaatti

 

Pad thai - nuudelit kännissä

 

Kokkikoulu hutongissa

 

Paratiisisaari tuokiokuvina



Koiranelämää paratiisissa?



 

 

 

 

 

Eväsretken valmistelua

 

 

 

  
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Flora

 

ja fauna

 

Onneksi tämä kaveri kuvattiin ulkona eikä se pudonnut yöllä katosta nukkuvan Äidin päälle ja puraissut tätä jalkaan. Kuten sukulaisensa teki parikymmentä vuotta sitten Balilla:

 



 
 

 

  

 

Paratiisikaan ei ole täydellinen paratiisi. Parinsadan metrin päässä perheen tasokkaammasta resortista ja sen upeasta rannasta näkee rannan todellisen tilan. Rantaa joudutaan nähtävästi tukemaan hiekkasäkeillä, koska meri huuhtoo hienon valkoisen hiekan mukaansa. Oletettavasti täällä on tehty sama virhe kuten aikoinaan Balilla ja saaren edustalta on tuhottu riutta, kun on ollut pulaa rakennusaineesta. Balilla on myöhemmin tilalle rakennettu tekoriutta estämään aaltoja lyömästä rantaan... Vastaavista ekosysteemin mullistavista virheistä Vietnamissa kertoo Sari täällä.  

 



 



Pienet asunnot ja vähän tilaa. Mihin tarvitaan säilytystilaa vieviä matkalaukkuja, kun kerran on keksitty pahvilaatikotkin? Kun vietnamilainen reissaa, matkatavarat kulkevat laatikossa: