Lohikäärmeveneiden ja riisikakkujen juhla

Reilu viikko sitten Kiinassa juhlittiin Dragon Boat Festivalia, jota vietetään 300-luvulla eKr. eläneen virkamiehen muistoksi. Runoilija ja virkamies Qu Yuan hukuttautui korruptiota vastustaakseen ja hänen pelastamisekseen vietetään juhlaa lohikäärmeveneillä kilpaillen. Pekingissä venekisat eivät tosin ole näkyvä osa juhlaa, lähinnä kyse on yhdestä virallisesta koko kansan lomapäivästä. Juhlaan kuuluu myös bambunlehteen käärittyjen tahmeasta riisistä tehtyjen kakkujen, zòngzien syöminen. Niitä syödään, koska veteen heitettiin riisiä, jotta kalat kävisivät riisin kimppuun ja jättäisivät Qu Yuanin ruumiin rauhaan.

Näitä riisikakkuja Äiti pääsi valmistamaan naapuriensa kanssa. Shunyin kunta päätti tehdä kulttuuriyhteistyötä (kohottaa kasvojaan?) ja tutustuttaa yhden paikallisen compoundin länsirouvat zòngzien valmistamisen saloihin. Compoundiksi valikoitui samainen jossa Äiti asuu. Viikkoa ennen lohikäärmevenejuhlaa kokoontuivat kiinnostuneet rouvat läheiseen ravintolaan yhdessä iäkkäiden kiinalaisrouvien kanssa. Televisiokameroiden kuvatessa nämä taitavat isoäidit kierittivät bambunlehdistä kuoria, täyttivät ne riisillä ja tuoreilla taateleilla tai punapaputahnasta pyöritellyillä palloilla, ja kiinnittivät paketit ruokonarulla. Kamerat kuvasivat lähikuvaa, kun länsirouvat yrittivät tehdä saman perässä opettajiensa kiitellessä ja ylistäessä löysästi kääräistyjä, ylitäytettyjä paketteja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun Äiti esitteli ylpeänä aikaansaannoksiaan Ayille, tämä tunnusti, ettei hän ole ikinä itse tehnyt itse zòngzeja. Ehkä se on isoäitien katoava taito. Silti epäluuloisena Ayi katsoi Äidin tuomia paketteja uskoi epäillen Äidin kertoman keittoohjeen, jonka mukaan zòngzeja on keitettävä kaksi tuntia. Sitten Äiti pakasti ne odottamaan Dragon Boat Festivalia, Duan Wuta.

 

 

Itse kääritty zòngzi

 

Kiinalaiset lastenkutsut

”Päivällinen ravintolassa”, toteaa työkaveri, kun Äiti kyselee kiinalaisten synttärijuhlatavoista. Tuskailtuaan juuri pientä ennen joutuvansa järjestämään juhlat kuusivuotiaan päiväkotikavereille.  Onhan kuopus odottanut niitä innolla jo kahden kuukauden ajan. Hetken molemminpuolisen ihmettelyn jälkeen selviää, ettei työkaveri ole edes ymmärtänyt koko kysymystä. Sillä eihän kiinalaislasten synttäreitä vietetä, aikuisten vain! ”Lucky you”, kahdehtii Äiti ja pohtii mielessään, kuinka suostuttelisi kuopus synttäreihin kiinalaisittain (hyvä yritys, ei mennyt läpi).

Sitten Kolmonen saa kutsun luokkakaverin synttäreille. Koko vuoden hän on valittanut, kuinka samainen poika kiusaa hänelle jatkuvasti ärsyttäen ja jakaen karkkejaan muille muttei hänelle. Juhliin Kolmonen haluaa kuitenkin mennä, kuuluuhan hän harvojen kutsuttujen joukkoon.

Juhlapaikkana on ravintola. Huippukallis ravintola, huomaa Äiti ihmetellessään koristeellisesti kaiverrettuja kalusteita, kun hän saapuu noutamaan poikaansa juhlien päättyessä. Tarjoilija ohjaa hänet tyhjän salin poikki kohti perällä olevaa pientä lasikabinettia. Lasi-ikkunan läpi Äiti näkee tyylikkäästi katetun pöydän, jonka ympärillä istuu liuta fiinisti pukeutuneita aasialaisia. Kaikilla on kädessään viinilasi, jota he juuri kohottavat, pyörittelevät ja tutkailevat punaisen sävyä. Siirtävät nenänsä alle ja nuuhkivat. Epäuskoisena Äiti kulkee tarjoilijan perässä ja tähyilee seuruetta: lapsia ei näy missään, ohjaako tarjoilija Äitiä aivan väärään seurueeseen?

Viimein hän erottaa aikuisten takaa muutaman lapsen. Nämä istuvat rykelmässä lasikabinetin nurkassa, yksi heistä pelaa pleikkaa ja muut katselevat vierestä. Tutunnäköinen vehnänvaalea pää erottuu korpinmustien päiden joukosta ja Äiti kutsuu Kolmosta nimeltä. Tämä huomaa tulijan ja rientää närkästyneenä kertomaan: ”Äiti, taas J. kiusasi!”

Pöydästä nousee kaunis nuori kiinatar, Äidille tuttu, sillä ovathan he useasti yhdessä järjestäneet tapahtumia lasten koululuokassa, viimeksi korealaista uuttavuotta tammikuussa. J:n äiti puhuu yllättävän hyvää englantia, on oikein herttainen ja ainakin 20 vuotta Äitiä nuorempi. Aina, ihan aina hän on viimeisen päälle laittautunut. Talvipakkasillakin miniä minimpään hameeseen ja huiman korkeisiin ylipolvensaappasiin. J:n isä lienee puolestaan 15 vuotta Äitiä vanhempi, arvokkaan ja etäisen näköinen bisnesmies. Sen perusteella mitä Äiti on hänet kerran vilaukselta nähnyt. Herra tienaa, nuori rouva hoitaa itseään, kotiaan ja ainokaistaan. Melko tyypillinen varakas kiinalaisperhe.

J:n äiti, tyylikkäässä keltaisessa kultabrokadi-coctailasussaan ja kymmenen sentin koroissaan, sipsuttaa Äidin luokse ja tervehtii herttaisesti poskisuukoin. Kohteliaasti esittää kutsun liittyä seuraan lasilliselle. Äiti vilkaisee nolona ryppyyntynyttä ja hikistä työasuaan, kiittää kutsusta, mutta kertoo perheensä jo odottelevan heitä ulkopuolella. Joskus toiste sitten!

Kotimatkalla Kolmonen kertoo närkästyneenä, kuinka J ei antanut vieraittensa pelata, vei ohjaimet heidän käsistään. Niinpä Kolmonen ja kaverinsa ratkaisivat yhdessä asian haukkumalla J:n idiootiksi. Äiti huokaa itsekseen. On taas kasvattavan keskustelun aika. Onneksi ei tullut itse jäätyä lasilliselle. Nolona hän ihailee päivänsankarin vierailleen antamaa lahjaa: komeaa teräksistä ruokailusettiä. Se lienee maksanut paljon enemmän kuin sankarin Kolmoselta saama lahja…

 

**

Muutamaa viikkoa myöhemmin perhe ajaa kohti Pekingin kehä Kolmosta, 3rd Ring’s Roadia. Nelonen on menossa tarhakaverinsa synttärijuhliin keskustan ainoalle villa-alueelle. Compoundiin, jonka hienoissa omakotitaloissa asuu useita Kiinan tunnetuimpia filmitähtiä. Jonka järjestyssäännöissä sanotaan ettei naapureita saa häiritä, kuten vaikkapa metelöimällä tai koputtamalla ovelle.

Juhlat ovat synttärisankarin kotipihalla. Piha on täynnä enkelipatsaita, pieniä juhlavieraita ja heidän saattajiaan. Kuopus saa riemukkaan vastaanoton: ilmapallopyssyin ja -miekoin varustautuneet soturit hyökkäävät aseet tanassa hänen kimppuunsa, tyllihameiset keijut seuraavat sohien sydämenmuotoisilla taikasauvoillaan. Kuopusta ujostuttaa hetken, mieli tekisi työntää pää Äidin isoon käsilaukkuun piiloon, mutta pellen tekemät värikkäät aseet houkuttelevat hänet pian liittymään taisteluun. Kun miekka tyhjenee itsestään eikä pellen kanssa löydy yhteistä kieltä, vapisee pieni suu ja kyyneleet pyrkivät silmiin. Etenkin kun joutuu joukon hännille taistelussa paikastaan jonossa. Sillä siinä missä suomalaislasta jatkuvasti kielletään etuilemasta, kiinalainen oppii jo lapsena pyrkimään aina ensimmäiseksi. Eikä pelle ymmärrä, että hänen kasvoihinsa sohittu miekka on kielitaidottoman kuusivuotiaan yritys kommunikoida, "huomaisitko minutkin" -pyyntö...

Juhlat sujuvat kuin vastaavat lastenkutsut Suomessa: isot vieraat rupattelevat keskenään tarjoilupöydän lähellä, pieniä vieraita kiinnostaa lähinnä talosta löytyvät leikkikalut, ja isäntäväki touhottaa ympärillä tarjoillen, lapsia leikittäen ja tuhojälkiä parhaansa mukaan minimoiden. Isäntä kakunjaon lomassa huolehtii, että kuopus saa kuin saakin viimein miekkansa. Kun vieraiden autot viimeinkin katoavat mutkaan, vilkuttaa perään onnellinen päivänsankari, sankarin väsyneet vanhemmat sekä mummo.

Illalla kuopus kätkee ilmapallopyssyn ja –miekan sänkynsä alle ja läksiäislahjaksi saamansa kaksi kiinankielistä kirjaa tyynynsä viereen. Aamulla hän pakkaa kirjat pehmolelujen seuraksi päiväkotireppuunsa, vain pyssyt eivät enää reppuun mahdu - yrityksistä huolimatta!

Uskaltaisiko muitten mukaan?
Vai nyhjöttäisikö yksin nurkassa?

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

Oma villa – kullan kallis? (kulttuurishokki #1)

(Jatkoa tarinalle: Omakoti vai pilvenpiirtäjä?)

Päätettyään löytää kodin Villasta, kiersivät Äiti ja Isä previsiitillään Shunyin asuinalueella useita yksityisiä taloyhtiöitä (joita kutsutaan nimellä compound). Koska he olivat saaneet Pekingissä asuvilta tutuiltaan vinkin, että kellarillisissa taloissa on paljon kosteusongelmia, oli ne helppo karsia pois listasta. Joissakin taloissa on myös hyvin erikoisia pohjaratkaisuja, kuten eräässäkin talossa neljä kerrosta, joista jokainen on pyhitetty tiettyyn tarkoitukseen ja ylimmän kerroksen ”ateljee” on täysin vanhempien valtakuntaa! Mielettömän väljää, kivan näköistä ja ajatuksenakin ihan houkutteleva, mutta eikö hieman kolkkoa lasten kannalta?

Romanttista brittityyliä Äidin mieleen

 

 

 

 

Toinen taloyhtiö on vähän erinäköinen:

 

 

 

Takapihalla oma uima-allas (tai poreallas?):

 

 

Ylemmän ja alemman kerroksen väkeä - tässä ateljee vanhemmille:

 

 

Tässä compoundissa on ylelliset yhteistilat:

 

 

 

 

Naisten pukuhuone:
 

 

 

Lämminvesialtaat pihalla talvikäyttöön:
 

Jonkin ajan päästä compoundiksi valikoitui amerikkalaiseen tyyliin rakennettu valtava taloyhtiö, joka näyttäisi olevan hyvin monien suomalaisten lapsiperheiden suosiossa.

Tässä compoundissa Äiti ja Isä katsastivat useita asuntoja. Koska talot on rakennettu niin tiiviisti, ovat niiden sisätilat yleensä hyvin hämäriä. Tai sitten ne ovat täysin tyhjiä, ja vuokralaisen on itse hankittava huonekalut. He löysivät kuitenkin parikin ihan mukavasti kalustettua, toisessa oli jopa upeita kiinalaiskaappeja ja muuta ylellisyyttä, mutta hämäryyden lisäksi niistä puuttui lattialämmitys, mikä vähentäisi tuntuvasti vuokralaisen maksettavaksi tulevia korkeita lämmityskuluja. Lisäksi niissä näkyi jälkiä vesivahingoista ja muuta yhtä arveluttavaa.

Ensimmäinen kiinnostava talo:

 

  

 

 

 

Ihana "telkkarikaappi":

 

 

 

 

 

Täydellinen ruokasalin kaappi Kiinan kotiin:

 

 

 

Maalaisromanttinen keittiö ja "englantilaiset" kylppärit :

 

 

 

 

 

 

Toinen viehättävä talo:

 

 

Puusepän valmistama romanttinen keittiö:

 

 

 

 

Toinen olohuone yläkerran hallissa:

 

 

 

"Masterbedroom" eli vanhempien makuuhuone:

 

 

 

Hanat - I love them!

 

 

 

Kymmenvuotiaiden poikien iloinen huone:

 

 

 

 

 

Teinitytön kodikas huone (täältä muutti teini pois ja toinen teinikin kelpuuttaisi tämän)

 

 

 

 

Viimeisenä päivänä he katsastivat asunnon, jossa asuttiinkin vielä. Sen ruotsalainen perhe oli jo palannut kotiin, mutta heidän isänsä työskenteli vielä kuukauden loppuun Pekingissä ja yöpyi talossa. Asunto oli yllättävän valoisa ja vaikka sisustus oli moderneinta Ikeaa eli kaikkea muuta kuin Äidin makuun, olivat huonekalut kuitenkin siistejä ja olleet käytössä vasta vuoden pari. Tärkeintä oli kuitenkin, että asunnossa oli toimiva lattialämmitys sekä mikä parasta: kaikissa huoneissa oli ilmanpuhdistuslaitteet valmiina. Sellaisten hankkiminen maksaisi tuhansia euroja ja saadakseen riittävän tehokkaat, ne tulisi lisäksi hankkia Euroopasta.  

Välittäjä halusi aloittaa sopimuksen hieromisen heti. Äiti ja Isä kuitenkin epäröivät, olivathan he nähneet kauniistikin kalustettuja taloja ja heidän mielessään oli, että ehkä jostain vielä löytyisi se kaikki toiveet täyttävä koti, joka alhaisten kustannusten lisäksi miellyttäisi myös silmää. He olisivat halunneet myös ensin keskustella nykyisen vuokralaisen kanssa, mutta välittäjä ei antanut tämän yhteystietoja. Isä yritti saada yhteyttä soittamalla compoundin toimistoon, mutta sieltäkään ei suostuttu yhdistämään ruotsalaismiehelle.

Suomessa heitä alkoi kuitenkin epäilyttää. Toiselta suomalaisperheeltä he kuulivat näiden suurista vaikeuksista löytää kotia samasta taloyhtiöstä, sillä yksikään vuokranantaja ei suostunut hankkimaan tarvittavia lisäkalusteita vuokraamiinsa taloihin, vaan mieluummin näyttivät pitävän asuntojaan tyhjillään. Niinpä Isä ryhtyi selvittämään ruotsalaisasukkaan yhteystietoja ja sai tämän kiinni pyytämällä samassa compoundissa asuvaa työkaveriaan auttamaan. Ruotsalaismies kertoi asunnon olevan paras hänen näkemistään asunnoista kyseisessä taloyhtiössä. Tosin ongelmana oli vanhempien makuuhuoneen kylppärin hajonnut lattialämmitys (minkä vuoksi kylppärissä oli talvella 11 astetta lämmintä) ja temppuileva tiskikone – sekä hankala vuokraemäntä!

Äiti ja Isä miettivät, että ehkä heidän kannattaisi sittenkin tarttua tähän asuntoon. Omaa rahaa säästyisi huomattavasti ja Isällä olisi koti valmiina saapuessaan. Kyllähän he vuokrasopimuksessa vaaditut puoli vuotta seisoisivat vaikka päällään, jos talo osoittautuisi täydeksi sudeksi.

Sopimuksen hieronta alkoi. Isä ilmoitti välittäjän kautta vuokraemännälle ehdoksi, että lattialämmitys ja tiskikone on korjattava, sekä hankittava muutamia huonekaluja lisää. Vuokraemäntä väitti kiven kovaan, ettei kylppärissä ole lattialämmitystä.  Asiasta väännettiin ja väännettiin, kunnes työmies kävi tarkistamassa, ettei siellä todellakaan ole mitään lattialämmitystä. Lämpötilan alhaisuutta seliteltiin muilla seikoilla ja luvattiin, että se ei tulisi toistumaan. Tämän jälkeen sopimukseen merkittiin vielä ehdoksi, että vuokrasuhde puretaan heti, mikäli olosuhteet asunnossa muuttuvat asumiskelvottomiksi ja että kylppärin matala lämpötila on tällainen syy.

Vuokraemäntä oli suostuvainen myös huonekalujen lisähankintoihin, mutta hänen ehtonaan oli, että tavallisen 6 kk sopimuksen sijasta tehtäisiin vuoden sopimus. Tästäkin väännettiin, viestejä lensi sähköisesti Suomen ja Kiinan väliä, välittäjän välittämänä. Äiti ja Isä yrittivät selittää, että mikäli asunto on mieluisa, niin miksi he edes haluaisivatkaan muuttaa pois! Kunnes  Äiti ja Isä taipuvat ehtoon. Sillä olihan vuokraemäntäkin suostuvainen heidän huonekaluehtoihinsa…

Vuokraemäntä lupasi hankkia lastenhuoneisiin tarvittavan sängyn, kaksi kaapistoa sekä kaksi työpöytää ja työtuolia. Hän lähetti ehdotuksenaan listan Ikean huonekaluista, jotka hän oli valmis hankkimaan. Kiinankielisestä tekstistä selvisi huonekalujen ruotsalaiset nimet ja Äiti ja Isä etsivät niiden kuvat Ikean nettisivuilta. Vuokraemännän ehdottaman sängyn he hyväksyvät sellaisenaan, olihan se samanlainen kuin asunnossa oli jo yksi ennestäänkin: vanhantapainen sänky, joka menee myös sohvana ja jossa on säilytystilaa laatikoissa alla. Muista he valitsevat samanhintaisen, mutta paremmin heidän omaan tyyliinsä sopivan huonekalun. Kaappeja mietittiin hartaasti, sillä Äiti ei halunnut tasapintaisia kaapinovia vaan sellaiset, joissa on vähän särmää. Lisäksi kaappien sisäosatkin harkittiin huolella käytännön tarpeisiin sopiviksi.

Vuokraemäntä suostui ehdotuksiin, ilmoitti kuitenkin että toista työtuolia hän ei hanki (yksi lapsista siis työskennelkööt ilman työtuolia!). Lisäksi vuokraemäntä yritti ehdottaa toisen kaapiston tilalle rumaa ruskeaa kaappia autotallista.

Suomalaistutultaan Isä kuuli, että nämä olivat vihdoin kahden kuukauden etsinnän ja yrityksen jälkeen löytäneet samasta compoundista sopivan talon, mutta johon nämä joutuisivat hankkimaan omaan laskuunsa lisää huonekaluja. Vihdoin ja viimein perhe voisi lähetyttää omat tavaransa kotimaasta Pekingiin. Tähän asti he olivat eläneet matkalaukkuelämää asumalla hotelleissa. Isä huokaisi helpotuksesta, että onneksi heillä itsellään tämä meni kivuttomammin.

Saavuttuaan Pekingiin välittäjä vei Isän heti taloon. He tekivät yhdessä kierroksen, ruksasivat listasta kaikki talossa olevat huonekalut, jolloin Isä antoi niille hyväksyntänsä ja allekirjoitti sopimuksen. Huomautti vain muutamasta palaneesta lampusta.

Paria päivää myöhemmin Isä saa nettiyhteyden kuntoon ja Äiti ja Isä skypettävät. Isä esittelee lapsille asuntoa. Äiti huomaa lastenhuoneissa jotain outoa: ”Eihän tuo ole ne kaapit, jotka me pyydettiin… Eikä tuo ole se sänky! Tuo ei edes ole mikään sänky vaan sehän on SOHVA…”

Äiti etsii Ikean sivuilta valittujen huonekalujen kuvat ja lähettää ne Isälle. Silloin selviää koko totuus, Vuokraemäntä ei ollutkaan toteuttanut yhtään ainoatakaan Äidin ja Isän valintaa, kuten oli luvannut, vaan hankkinut tilalle halvemmat ja paljon rumemmat… - ehkä pari sataa säästääkseen!

 

The talo!

 

 

Valoa!

 

 

Valoisa ruokailutila mutta tylsän huippumoderni ja askeettinen Ikea-keittiö:

 

 

 

Hallissa telkkarihuone:

 

 

 

Vanhempien makuuhuoneen yhteydessä moderni Ikea-kylppäri (se jossa on talvella 11 astetta lämmintä):

 

 

 

Poikien ankean askeettinen huone:

 

 

 

 

Poikien kylppäri:

 

 

 

Tyttären sänky (jolle tilattiin kopio):

 

 

 

 

Ne teistä, jotka rakastavat vanhanaikaista ja romanttista kuten Äiti, ymmärtävät varmaan, miksi Äidin on aika vaikea mieltää tätä taloa tulevaksi kodikseen seuraavien parin vuoden ajaksi...

 

 

Kotikatu molempiin suuntiin:

 

 

 

Leikkipaikka korttelin päässä:

 

 

 

Nämä lisähuonekalut tilattiin (ja tilalle toimitettiin jotain ihan muuta):

 

tätä kaappimallia piti saada yhdet kappaleet 2- ja 3-ovisena lastenhuoneisiin (joissa ei ollut yhtään kaappitilaa)

 

 

 

Tätä kaunista ja käytännöllistä työpöytää pyydettiin kaksin kappalein, onhan perheessä kuitenkin kolme koululaista, jotka tarvitsevat työtilaa ja säilytystilaa kirjoille ja koulutarvikkeille:

 

 

Näitä tuoleja pyydettiin myös kaksi: työtuoleiksi, mutta toimittaisivat myös tarvittaessa vierastuolin virkaa ruokapöytään. Vuokraemäntä halusi säästää 159 €, joten lupasi vain yhden kappaleen... (ja toimitti ihan jonkun muun tilalle!)

 

 

 

 

Tarkkasilmäiset varmaan myös huomasivat kuvista, että keittössä olevat korkeat jakkarat olivat jo ennestään tätä samaa mallia...

 

 

Tällainen sänky pyydettiin talossa olevan samanlaisen sängyn kaveriksi (kivannäköinen ja käytännöllinen sängyn alla olevan säilytystilan vuoksi):

 

 

 

 

Sängyn sijaan vuokraemäntä toimitti tällaisen sohvan:

 

 

 

Kuva on rakeinen, koska Äiti löysi sen jostain Kiinan Ikean jo poistuneiden tuotteiden sivulta. Vuokraemäntä on nähtävästi ostanut sen poistomyynnistä ja säästänyt satasen ...