Thaimaa, osa 2: Cha Am

 

 

 

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä aiemmin julkaisematon matkakertomus on siis syyslomaltamme, kiinalaisen golden weekin ajalta lokakuun alusta.

 

Vietettyämme yhden kokonaisen päivän Bangkokissa matkustimme neljän tunnin ajomatkan päähän Cha Amiin, jossa nettitietojen mukaan olisi rauhallisemmat ja viehättävämmät rannat kuin tunnetummassa kaupunkilaisserkussaan, lähinaapurissaan Hua Hinissa.

 

**

 

"Voi ei, mul on nälkä ihan kohta" toteaa kuopus perillä tulitettuaan ensin vähän ikkunasta ulos.

 

"Odota hetki, lapsi pieni. Mennään syömään, kunhan on ensin viety laukut mökkiin. Ja sitten heti uimaan! Viimeinen vedessä on mätämuna..."

 

Sillä aikaa kun Isä hoitaa sisäänkirjoittautumiseen liittyviä muodollisuuksia, muu perhe saatellaan viehättävään tukkien päällä seisovaan mökkiin, joka sijaitsee aivan merenrannassa. Mökki ja sen ympärillä oleva mökkikylä on todella ihana, Äidin täydellinen unelma. Viehättävä, kodikas, sievä. Ei kuitenkaan liian pramea. Nimenomaan mökkikylä, ei mikään hotelli. On oma ranta, uima-allaskin, jos meressä uiminen jostain syystä alkaisi kyllästyttää (lapsia). Paljon Isä onkin tehnyt töitä, viettänyt viikkokausia iltoja nettisivuja selaillen, etsiessään tätä unelmien majapaikkaa.

 

UNELMA! Haaveiden täyttymys! Vaan ei sittenkään. Ranta on täynnä erilaisia maansiirtokoneita, kaivureita ja traktoreita, jotka työskentelevät taukoamatta. Meteli on korvia huumaava ja rannassa käveleminen on kielletty. Äiti ja Isä uhmaavat kieltoa ja tekevät kahdestaan kävelyn rannalla. Vedenraja on täynnä kuolleita kaloja. Valtavan kuolleen meduusankin he löytävät. Äidin ei yhtäkkiä tee yhtään mieli veteen.

 

Rannassa on kyltti, jonka mukaan vuosittainen rannankunnostustyö on aloitettu elokuun alussa ja päättyy lokakuun puolivälissä. Äiti ja Isä seisovat respassa tivaamassa, miksi asiasta ei ole tiedotettu heille eikä siitä ollut silloin mitään mainintaa hotellin nettisivuilla, kun he heinäkuussa tekivät varauksensa. He eivät ole matkustaneet koko pitkää matkaa etelään viettääkseen lomapäivänsä kuunnellen kauheata meteliä. Rannalle, joka on nyt uimakelvoton!

 

Mökkikylästä vastaava johtaja ei suostu tapaamaan Äitiä ja Isää. Heille tarjotaan siirtoa vähän matkan päässä sijaitsevan hotellin tornitaloon, mutta Äiti ja Isä eivät hyväksy tarjousta. Äiti ja Isä eivät koskaan matkusta rannalle majoittuakseen kolossaaliseen hotelliin. He menevät rannalle ainoastaan asuakseen mökissä. Viiden yön majoituksesta kompensaationa heille tarjotaan mökkikylän ravintolassa yhtä päivällistä, jonka he hylkäävät.

 

Koko tuon illan Äiti ja Isä viettävät vastaanotossa, sillä siellä on mökkikylän ainoa nettiyhteys. Sekin on hidas kuin etana ja katkeilee jatkuvasti. Virkailijat vaikuttavat kiusaantuneilta Äidin ja Isän läsnäolosta. Lapset uivat altaassa kunnes se suljetaan, seitsemältä illalla. Samaan aikaan kun koneet hiljenevät rannalla. Sen jälkeen lapset siirtyvät omaan mökkiin lukemaan. Äiti ja Isä jatkavat surffailua netissä.

 

Useaan kertaan virkailijat joutuvat käynnistämään netin uudestaan. Äiti ja Isä eivät luovuta. Ja viimein tärppää. Äiti tekee löydön. Isä soittaa yhden puhelun.

 

Sitä ennen he viettävät yhden ihanan illan istuen omalla terassillaan, kuunnellen aaltojen loisketta rantahiekalle. Hyttysiä ei ole nimeksikään. Voi mikä paratiisi tämä voisi olla.

 

Aikaisin seuraavana aamuna he heräävät siihen, että työkoneet aloittavat päivän urakan. Aamupalan jälkeen he pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa.