Oma villa – kullan kallis? (kulttuurishokki #1)

(Jatkoa tarinalle: Omakoti vai pilvenpiirtäjä?)

Päätettyään löytää kodin Villasta, kiersivät Äiti ja Isä previsiitillään Shunyin asuinalueella useita yksityisiä taloyhtiöitä (joita kutsutaan nimellä compound). Koska he olivat saaneet Pekingissä asuvilta tutuiltaan vinkin, että kellarillisissa taloissa on paljon kosteusongelmia, oli ne helppo karsia pois listasta. Joissakin taloissa on myös hyvin erikoisia pohjaratkaisuja, kuten eräässäkin talossa neljä kerrosta, joista jokainen on pyhitetty tiettyyn tarkoitukseen ja ylimmän kerroksen ”ateljee” on täysin vanhempien valtakuntaa! Mielettömän väljää, kivan näköistä ja ajatuksenakin ihan houkutteleva, mutta eikö hieman kolkkoa lasten kannalta?

Romanttista brittityyliä Äidin mieleen

 

 

 

 

Toinen taloyhtiö on vähän erinäköinen:

 

 

 

Takapihalla oma uima-allas (tai poreallas?):

 

 

Ylemmän ja alemman kerroksen väkeä - tässä ateljee vanhemmille:

 

 

Tässä compoundissa on ylelliset yhteistilat:

 

 

 

 

Naisten pukuhuone:
 

 

 

Lämminvesialtaat pihalla talvikäyttöön:
 

Jonkin ajan päästä compoundiksi valikoitui amerikkalaiseen tyyliin rakennettu valtava taloyhtiö, joka näyttäisi olevan hyvin monien suomalaisten lapsiperheiden suosiossa.

Tässä compoundissa Äiti ja Isä katsastivat useita asuntoja. Koska talot on rakennettu niin tiiviisti, ovat niiden sisätilat yleensä hyvin hämäriä. Tai sitten ne ovat täysin tyhjiä, ja vuokralaisen on itse hankittava huonekalut. He löysivät kuitenkin parikin ihan mukavasti kalustettua, toisessa oli jopa upeita kiinalaiskaappeja ja muuta ylellisyyttä, mutta hämäryyden lisäksi niistä puuttui lattialämmitys, mikä vähentäisi tuntuvasti vuokralaisen maksettavaksi tulevia korkeita lämmityskuluja. Lisäksi niissä näkyi jälkiä vesivahingoista ja muuta yhtä arveluttavaa.

Ensimmäinen kiinnostava talo:

 

  

 

 

 

Ihana "telkkarikaappi":

 

 

 

 

 

Täydellinen ruokasalin kaappi Kiinan kotiin:

 

 

 

Maalaisromanttinen keittiö ja "englantilaiset" kylppärit :

 

 

 

 

 

 

Toinen viehättävä talo:

 

 

Puusepän valmistama romanttinen keittiö:

 

 

 

 

Toinen olohuone yläkerran hallissa:

 

 

 

"Masterbedroom" eli vanhempien makuuhuone:

 

 

 

Hanat - I love them!

 

 

 

Kymmenvuotiaiden poikien iloinen huone:

 

 

 

 

 

Teinitytön kodikas huone (täältä muutti teini pois ja toinen teinikin kelpuuttaisi tämän)

 

 

 

 

Viimeisenä päivänä he katsastivat asunnon, jossa asuttiinkin vielä. Sen ruotsalainen perhe oli jo palannut kotiin, mutta heidän isänsä työskenteli vielä kuukauden loppuun Pekingissä ja yöpyi talossa. Asunto oli yllättävän valoisa ja vaikka sisustus oli moderneinta Ikeaa eli kaikkea muuta kuin Äidin makuun, olivat huonekalut kuitenkin siistejä ja olleet käytössä vasta vuoden pari. Tärkeintä oli kuitenkin, että asunnossa oli toimiva lattialämmitys sekä mikä parasta: kaikissa huoneissa oli ilmanpuhdistuslaitteet valmiina. Sellaisten hankkiminen maksaisi tuhansia euroja ja saadakseen riittävän tehokkaat, ne tulisi lisäksi hankkia Euroopasta.  

Välittäjä halusi aloittaa sopimuksen hieromisen heti. Äiti ja Isä kuitenkin epäröivät, olivathan he nähneet kauniistikin kalustettuja taloja ja heidän mielessään oli, että ehkä jostain vielä löytyisi se kaikki toiveet täyttävä koti, joka alhaisten kustannusten lisäksi miellyttäisi myös silmää. He olisivat halunneet myös ensin keskustella nykyisen vuokralaisen kanssa, mutta välittäjä ei antanut tämän yhteystietoja. Isä yritti saada yhteyttä soittamalla compoundin toimistoon, mutta sieltäkään ei suostuttu yhdistämään ruotsalaismiehelle.

Suomessa heitä alkoi kuitenkin epäilyttää. Toiselta suomalaisperheeltä he kuulivat näiden suurista vaikeuksista löytää kotia samasta taloyhtiöstä, sillä yksikään vuokranantaja ei suostunut hankkimaan tarvittavia lisäkalusteita vuokraamiinsa taloihin, vaan mieluummin näyttivät pitävän asuntojaan tyhjillään. Niinpä Isä ryhtyi selvittämään ruotsalaisasukkaan yhteystietoja ja sai tämän kiinni pyytämällä samassa compoundissa asuvaa työkaveriaan auttamaan. Ruotsalaismies kertoi asunnon olevan paras hänen näkemistään asunnoista kyseisessä taloyhtiössä. Tosin ongelmana oli vanhempien makuuhuoneen kylppärin hajonnut lattialämmitys (minkä vuoksi kylppärissä oli talvella 11 astetta lämmintä) ja temppuileva tiskikone – sekä hankala vuokraemäntä!

Äiti ja Isä miettivät, että ehkä heidän kannattaisi sittenkin tarttua tähän asuntoon. Omaa rahaa säästyisi huomattavasti ja Isällä olisi koti valmiina saapuessaan. Kyllähän he vuokrasopimuksessa vaaditut puoli vuotta seisoisivat vaikka päällään, jos talo osoittautuisi täydeksi sudeksi.

Sopimuksen hieronta alkoi. Isä ilmoitti välittäjän kautta vuokraemännälle ehdoksi, että lattialämmitys ja tiskikone on korjattava, sekä hankittava muutamia huonekaluja lisää. Vuokraemäntä väitti kiven kovaan, ettei kylppärissä ole lattialämmitystä.  Asiasta väännettiin ja väännettiin, kunnes työmies kävi tarkistamassa, ettei siellä todellakaan ole mitään lattialämmitystä. Lämpötilan alhaisuutta seliteltiin muilla seikoilla ja luvattiin, että se ei tulisi toistumaan. Tämän jälkeen sopimukseen merkittiin vielä ehdoksi, että vuokrasuhde puretaan heti, mikäli olosuhteet asunnossa muuttuvat asumiskelvottomiksi ja että kylppärin matala lämpötila on tällainen syy.

Vuokraemäntä oli suostuvainen myös huonekalujen lisähankintoihin, mutta hänen ehtonaan oli, että tavallisen 6 kk sopimuksen sijasta tehtäisiin vuoden sopimus. Tästäkin väännettiin, viestejä lensi sähköisesti Suomen ja Kiinan väliä, välittäjän välittämänä. Äiti ja Isä yrittivät selittää, että mikäli asunto on mieluisa, niin miksi he edes haluaisivatkaan muuttaa pois! Kunnes  Äiti ja Isä taipuvat ehtoon. Sillä olihan vuokraemäntäkin suostuvainen heidän huonekaluehtoihinsa…

Vuokraemäntä lupasi hankkia lastenhuoneisiin tarvittavan sängyn, kaksi kaapistoa sekä kaksi työpöytää ja työtuolia. Hän lähetti ehdotuksenaan listan Ikean huonekaluista, jotka hän oli valmis hankkimaan. Kiinankielisestä tekstistä selvisi huonekalujen ruotsalaiset nimet ja Äiti ja Isä etsivät niiden kuvat Ikean nettisivuilta. Vuokraemännän ehdottaman sängyn he hyväksyvät sellaisenaan, olihan se samanlainen kuin asunnossa oli jo yksi ennestäänkin: vanhantapainen sänky, joka menee myös sohvana ja jossa on säilytystilaa laatikoissa alla. Muista he valitsevat samanhintaisen, mutta paremmin heidän omaan tyyliinsä sopivan huonekalun. Kaappeja mietittiin hartaasti, sillä Äiti ei halunnut tasapintaisia kaapinovia vaan sellaiset, joissa on vähän särmää. Lisäksi kaappien sisäosatkin harkittiin huolella käytännön tarpeisiin sopiviksi.

Vuokraemäntä suostui ehdotuksiin, ilmoitti kuitenkin että toista työtuolia hän ei hanki (yksi lapsista siis työskennelkööt ilman työtuolia!). Lisäksi vuokraemäntä yritti ehdottaa toisen kaapiston tilalle rumaa ruskeaa kaappia autotallista.

Suomalaistutultaan Isä kuuli, että nämä olivat vihdoin kahden kuukauden etsinnän ja yrityksen jälkeen löytäneet samasta compoundista sopivan talon, mutta johon nämä joutuisivat hankkimaan omaan laskuunsa lisää huonekaluja. Vihdoin ja viimein perhe voisi lähetyttää omat tavaransa kotimaasta Pekingiin. Tähän asti he olivat eläneet matkalaukkuelämää asumalla hotelleissa. Isä huokaisi helpotuksesta, että onneksi heillä itsellään tämä meni kivuttomammin.

Saavuttuaan Pekingiin välittäjä vei Isän heti taloon. He tekivät yhdessä kierroksen, ruksasivat listasta kaikki talossa olevat huonekalut, jolloin Isä antoi niille hyväksyntänsä ja allekirjoitti sopimuksen. Huomautti vain muutamasta palaneesta lampusta.

Paria päivää myöhemmin Isä saa nettiyhteyden kuntoon ja Äiti ja Isä skypettävät. Isä esittelee lapsille asuntoa. Äiti huomaa lastenhuoneissa jotain outoa: ”Eihän tuo ole ne kaapit, jotka me pyydettiin… Eikä tuo ole se sänky! Tuo ei edes ole mikään sänky vaan sehän on SOHVA…”

Äiti etsii Ikean sivuilta valittujen huonekalujen kuvat ja lähettää ne Isälle. Silloin selviää koko totuus, Vuokraemäntä ei ollutkaan toteuttanut yhtään ainoatakaan Äidin ja Isän valintaa, kuten oli luvannut, vaan hankkinut tilalle halvemmat ja paljon rumemmat… - ehkä pari sataa säästääkseen!

 

The talo!

 

 

Valoa!

 

 

Valoisa ruokailutila mutta tylsän huippumoderni ja askeettinen Ikea-keittiö:

 

 

 

Hallissa telkkarihuone:

 

 

 

Vanhempien makuuhuoneen yhteydessä moderni Ikea-kylppäri (se jossa on talvella 11 astetta lämmintä):

 

 

 

Poikien ankean askeettinen huone:

 

 

 

 

Poikien kylppäri:

 

 

 

Tyttären sänky (jolle tilattiin kopio):

 

 

 

 

Ne teistä, jotka rakastavat vanhanaikaista ja romanttista kuten Äiti, ymmärtävät varmaan, miksi Äidin on aika vaikea mieltää tätä taloa tulevaksi kodikseen seuraavien parin vuoden ajaksi...

 

 

Kotikatu molempiin suuntiin:

 

 

 

Leikkipaikka korttelin päässä:

 

 

 

Nämä lisähuonekalut tilattiin (ja tilalle toimitettiin jotain ihan muuta):

 

tätä kaappimallia piti saada yhdet kappaleet 2- ja 3-ovisena lastenhuoneisiin (joissa ei ollut yhtään kaappitilaa)

 

 

 

Tätä kaunista ja käytännöllistä työpöytää pyydettiin kaksin kappalein, onhan perheessä kuitenkin kolme koululaista, jotka tarvitsevat työtilaa ja säilytystilaa kirjoille ja koulutarvikkeille:

 

 

Näitä tuoleja pyydettiin myös kaksi: työtuoleiksi, mutta toimittaisivat myös tarvittaessa vierastuolin virkaa ruokapöytään. Vuokraemäntä halusi säästää 159 €, joten lupasi vain yhden kappaleen... (ja toimitti ihan jonkun muun tilalle!)

 

 

 

 

Tarkkasilmäiset varmaan myös huomasivat kuvista, että keittössä olevat korkeat jakkarat olivat jo ennestään tätä samaa mallia...

 

 

Tällainen sänky pyydettiin talossa olevan samanlaisen sängyn kaveriksi (kivannäköinen ja käytännöllinen sängyn alla olevan säilytystilan vuoksi):

 

 

 

 

Sängyn sijaan vuokraemäntä toimitti tällaisen sohvan:

 

 

 

Kuva on rakeinen, koska Äiti löysi sen jostain Kiinan Ikean jo poistuneiden tuotteiden sivulta. Vuokraemäntä on nähtävästi ostanut sen poistomyynnistä ja säästänyt satasen ...