Suuri kylmä

 

 

  

 

 

 

   

 

 

 

 

Tänään auringonpaisteesta nauttien

 

Kesäpalatsin jäällä viimassa vuosi sitten

 

Tammikuun 2016 kylmin päivä

 

 

Eilen Pekingissä oli Dàhán eli ”suuri kylmä”. Kalenterin mukaan on siis vuoden kylmin aika, mutta samaa näyttää myös lämpömittari. Kuvasarjani kaksi alinta kuvaa ovat viime vuodelta, jolloin tähän samaan aikaan mittari näytti Pekingissä pakkasta 15 astetta, mutta kovan pohjoistuulen vuoksi se tuntui jopa 30 pakkasasteelta. Vieläkin muistan kylmyyden Kesäpalatsin luona järvenjäällä ja etenkin palatsikierroksellamme Kiina-kerhon kanssa, jolloin oli kaivettava esiin untuvatakki ja toppahousut, sekä suojattava maskilla kasvot viimalta. Tämä talvi on ollut huomattavasti lämpimämpi kuin edellinen, mutta viime päivinä ilmat ovat selkeästi viilenneet. Torstaina mittari näytti nollaa, mutta kävi semmoinen puhuri, että ennusteen mukaan tuntui kunin pakkasta olisi -15, ja satoipa aamulla täällä Shunyissa, Pekingin esikaupungissa, jopa lunta. Tänään sen sijaan aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti kävelylenkilläni.

 

Tammikuussa Peking ei ole kauneimmillaan. Kuukausien satamattomuus on vaatinut veronsa, kaikki kasvillisuus on nuivettunut vedenpuutteessa ja pakkasen puremana. Kivihiilen polttaminen ja pakokaasut tupruttavat ilmaan mustaa mönjää, jota kertyy joka paikkaan, kaikkialla on likaista. Toisaalta nautin talvisesta Pekingistä, on ihanaa kun ei sada, koskaan ei ole loskaa, liejua eikä liukasta. Tammikuussa saasteetkin vähenevät (kiitos pohjoistuulen) ja aurinkoisia, pilvettömiä päiviä on paljon. Yhtä aikaa ilma on kirpeä ja lämmin. Mieluummin kipitän korkokengissä ja sipsutan sievissä nilkkureissa aurinkolasit otsalla rutikuivassa Pekingissä kuin tarvon loskassa ja vesisateessa Helsingissä ja rukoilen, ettei tuuli tuivertaisi sateenvarjoani ylösalaisin. Sitä paitsi ei mene enää kuin kuukausi, kun Pekingiin saapuu jo kevät <3

 

Kun Kiina-kiintiö tulee täyteen

Välillä tulee päiviä, jolloin iskee Kiina-väsymys. Näinä päivinä Pekingin suomalaiset toteavat ”Kiina-kiintiön olevan täynnä”. Silloin tekisi vain mieli pakata laukut saman tien ja lähteä kotiin.

Milloin Kiina-kiintiö tulee täyteen? Se ei tapahdu silloin, kun ärsyttää kaupungin likaisuus, se että takapihoja pidetään kaatopaikkoina. Sillä siihen silmä tottuu.  Kiina-kiintiö ei myöskään tule täyteen kielivaikeuksien, ruuhkien ja sekasortoisen liikenteen, ei saastepäivien, haisevien jokien tai elämisen vaikeuden vuoksi.

 

 

 

 

 

Sellainen hetki tulee, kun asiat eivät oikeasti toimi. Tai kun asiat sujuvat aivan toisin kuin odottaisi. Esimerkiksi silloin, kun saat vastaukseksi hymyjä ja nyökkäyksiä ymmärryksen merkiksi, mutta silti asiat menevät täysin päin prinkkalaa, koska kukaan ei oikeasti ymmärtänytkään, mitä piti tehdä, eikä kehdannut sitä myöntää. Niinpä kukaan ei siksi kysynytkään mitään. Itse toki luulit asian olevan selvä kuin pläkki, ja kun vihdoin viimein tajuat tilanteen todellisen laidan, on jo aivan liian myöhäistä korjata asiaa muulla tavoin kuin varaamalla lentolippu ensimmäiselle kauas pois vievälle lennolle … Ihan oman mielenterveytesi vuoksi. Ja jossain vaiheessa tämän tulet kokemaan, niin että hyvää lentoa vain.

Kiina-kiintiö tulee täyteen myös tilanteessa, jossa olet täysin avuton. Kuten silloin, kun olet ensin vuoden kärvistellyt puhelinliittymän kanssa, jossa netti toimii vain wifi-yhteydessä, koska ulkomaalaisena et voi hankkia muuta kuin prepaid-liittymän ja senkin saat vääränlaisena kielitaidottomuutesi vuoksi. Uuden liittymän hankkiminen olisi taas uusi mahdollisuus yritykselle ja epäonnistumiselle. Sitä paitsi: jopa ayin mielestä vika on täysin puhelimessasi (”hanki uusi puhelin”).  

Mutta ei mitään hätää vaikket pääse nettiin, sillä voithan aina soittaa ja lähettää tekstiviestejä – tai sitten et. Sillä joskus voi käydä niinkin, että et voi edes soittaa tai lähettää tekstareita. Sillä ensimmäinen ongelmasi on varmaan se, ettei puhelimesi ole kiinalainen. Ja toinen ongelmasi… no sekin on kiinalainen!

Nimittäin:

1. Katvealueella liittymäsi ei toimi (ja katvealueita on yllättävän paljon Pekingissä).

2. Jos saldosi loppuu, ei puhelimeesi saa yhteyttä. (Ja saldo loppuu aina yllättäen, täysin varoittamatta).

3. Ja jos puhelimesi sattuu olemaan vielä ulkomailta ostettu Iphone, voit sanoa vain hellurei ja hellät tunteet. Sen jälkeen kipin kapin vaihtamaan paikalliseen Xiaomihin. Sitten pikakurssille opettelemaan kiinaa, jotta pystyisit lukemaan käyttöohjeet.

Äidin Iphone kohtasi viikon sisällä kaikki edellä mainitut ongelmat. Saldon loppuessa Äiti haki Isän autoa ja Isä etsi Äitiä, kunnes Äiti viimein jumittautui Starbucksin wifin ääreen (jotta WhatsApp-puhelut edes toimisivat). Samanaikaisesti Isä istui autossaan ja latasi WeChat-rahalla saldoa Äidin puhelimeen.

Muutamaa päivää myöhemmin Äidin Iphone kieltäytyi lähettämästä muita kuin Imessageja – muttei sitten kuitenkaan lähettänyt enää niitäkään, koska Äiti ei ollut wifin äärellä… Ei ollut, koska hän oli iltamyöhään kolmen lapsen kanssa teatterissa toisella puolen Pekingiä, jossa hän mietti kuumeisesti, kuinka kummassa saisi kiinni tilaamansa kuljettajan, jonka oli pyytänyt hakemaan heitä esityksen jälkeen. Kielitaidottoman ainoa keino antaa ohjeita englantia osaamattomille kuskeille ovat tekstiviestit, joita kuskit näppärästi kääntävät konekääntäjillään. Mutta Äidin viestit eivät siis lähteneet eivätkä saapuneet. Eikä Äiti voinut soittaa, koska hän ei tiennyt edes kadun nimeä. Kartassa kadunnimenä luki vain天桥南大街.

Onneksi tällä kertaa puhelimella pystyi soittaa, joten Äiti soitti Isälle ja pyysi tätä selvittämään kadun nimen ja viestaamaan kuskille, että hakisi heidät tämän kadun varresta: ”Tiān eli kaunokirjoitus-t kahdella viivalla, sitten kaksi erinäköistä havupuuta, sen jälkeen juan laatikossa ja päällä antenni, lopuksi dà eli kaunokirjoitus-t ja sen jälkeen t, antenni ja j”. Erittäin selkeät sanalliset ohjeet saatuaan Isä etsi merkkejä kartasta ja selvitti salapoliisinlahjoillaan: kadun nimi on Tiān qiáo nán dà jiē (taivaallisen sillan eteläinen katu tms). Ensimmäinen ongelma oli sillä voitettu, mutta kuskin ohjaaminen oikeaan paikkaan oli vielä oma lukunsa. Kun Äiti ja lapset puolenyön aikaan harhailivat etsimässä autoa, oli Äiti valmis pakkaamaan kapsäkkinsä heti samana iltana ja lentämään hyvin kauas pois.

Mutta loppujen lopuksi kaikesta aina selviää, ja kun seuraavana aamuna harmistus ja paniikki on unohtunut, ei Äiti haluaisi asua missään muualla niin mielellään kuin Pekingissä. Kaupungissa joka on riittävän länsimainen, ja silti niin aidon kiinalainen. Lasten kanssa turvallinen ja helppo maa asua. Ja kiitos ihanien ihmisten Kiinassa on ulkomaalaisen helppo elää. Maa missä hymyllä selviää aina, tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja keväällä, luonnon puhjetessa kukkaan, voi Pekingiä aivan syystä väittää maailman kauneimmaksi metropoliksi.

 

 

 

 

 

Moottoritien varrella

 

 

AQI Rauma vs Peking

Tänään uutisten mukaan ilmanlaatu Raumalla "ylitti raja-arvon". Mitä se sitten mahtaa tarkoittaakaan. Erään nettisivuston mukaan Rauman AQI oli 63. En tiedä onko kyseessä sama laskuri kuin Pekingissä, mutta täällä painitaan taas AQI 500:aa, kolmatta tai neljättä kertaa kuukauden sisään, olen jo pudonnut laskuista. Viimeksi viikko sitten tätä kesti useamman päivän.  Puhelimeni sovellus näyttää 600 asti, tosin yli viidensadan on beyond index. Laskureita ja laskentatapoja on tosin useita, joten olen jo aivan pihalla siitä, mitä niistä milloinkin seuraan. Vaikka isoja lukemia ne näyttävät kaikki. Jopa sisätiloissakin, useista ilmanpuhdistimista huolimatta, meillä on moninkertaiset AQI-arvot Raumaan verrattuna.

Rauman AQI

 

Pekingissä jo laskemaan päin,
tuntia aikaisemmin oli yli 500

 

AQI sisällä alakerrassa

 

Mitään lämmityslaitteita ei voi pitää päällä, koska ne puhaltaisivat ulkoa huonoa ilmaa sisään. Mutta kyllähän täällä tarkenee, sillä uunissa kun lämmittää ruokaa joka päivä ja polttaa kynttilöitä, niin kyllä niillä yksi talokin lämpiää. Onneksi ulkona ei ole paljon pakkasasteita. Aika nopeasti sitä tottuu elämään 17 asteen huonelämpötilassa. Sanomattakin lienee selvää, ettei takassa voi polttaa tulta, koska silloinhan saasteet tulisivat hormin kautta.

Pesin tänään ämpärin, jossa olimme parin päivän ajan säilyttäneet jouluruokia pihallamme. Ämpärin kansi oli aivan mustan tuhkan peitossa, pesuvesikin muuttui aivan mustaksi. Kertonee siitä, miltä meidän keuhkomme alkavat vähitellen näyttää...
 

Huomenna ilman ennustetaan taas paranevan, joten lämmityksen voi taas kytkeä päälle - ainakin päiväksi pariksi. Kyllähän se sitten taas huononee.

 

 

**

Lisätty 30.12:

Seuraavana aamuna herättyäni löysin kuopuksen istumasta maasta ilmanpuhdistajan vierestä. "Tässä on kiva olla!" Koska putsari puhaltaa mukavan lämmintä ilmaa... 

 

 

AQI laski aamun aikana alle sadan. Kytkin taloon lämmityksen päälle ja lähdimme ulkoilemaan. Onhan alle sadan mitä parhain ulkoiluilma. Kouluissa ulkoillaan ja harrastetaan ulkoliikuntaa aina 200-250 asti. Vasta sen ylittyessä on aika siirtyä sisälle.

Varrella virran

Kun monen hiilenkatkuisen ja harmaan päivän jälkeen taivas jälleen kirkastui ja aurinko paistoi, lähdimme reippaalle kävelylenkille joenrantaan. Pekingin halki virtaa useita jokia, mutta onneksemme niistä ei ainoakaan virtaa ikkunamme alla. Joen läheisyyden tunnistaa, vaikkei sitä näkisikään. Nimittäin hajusta. Kaikki Pekingin joet haisevat mädälle kananmunalle. 

Kirkaa hyräillen kuljimme rannan viertä pitkin ja väistelimme koirankakkoja.

"Kaupunkiin kun masentuu,

niin sitä tahtoo tuuliin raikkaisiin.

Matkaan vain, ja me löydettiin

varrelle virran."

 

 

 

"...On tyhmää että lähdettiin

varrelle virran.

Siellä puutkin kellastuu,

ja nyt on vasta heinäkuu.

Syy tehdas on, ei mikään muu,

varrella virran."

 

 

 

 

 

 

"Kaiken kuolevan mä nään,

ei sorsat ehdi pesästään.

Maa sortuu veteen vihreään,

varrella virran.

Kuvittelen huomisen,

mä majavaa voi nähdä en.

Pääkallo löytyy valkoinen,

varrella virran."

 

 

 

Sanat kopioitu täältä