"Lähiruokaa" lähikiinalaisessa

Samana maanantai-iltana, kun kaikki lapset olivat palanneet kouluistaan, suuntasimme lähikiinalaiseen. Kävimme siis Pekingissä asuessamme harvoin ulkona syömässä, parasta kiinalaista saimme nimittäin kotona oman ayin tekemänä. Useissa paikoissa ruoka oli pienoinen pettymys, olihan se kaukana siitä tulisesta ruoasta, johon olimme tottuneet Singaporessa asuessamme. Tähän ravintolaan emme olleet tajunneet edes astua sisään, sillä pelkästään jo nimi oli karkoittanut meidät. Linda's. Sen nimisen paikan täytyy olla jotain vastaavaa rupuamerikkaista kuin Hungry Horse, Linda'sin viereinen ravintola Pinnacle Plazalla.
 
Vaan ei, Linda's on ravintola, jossa saa aitoa pekingiläistä ruokaa. Sinne menimme Linnin ja lastemme kanssa maanantai-iltana. Kuopus halusi ehdottomasti tilata lemppariaan, paistettua riisiä, mikä tarjottiin suloisessa lasten emalikattilassa (2. kuva alhaalta). Isommat pojat valitsivat pöytäämme nuudelia, jonka ainekset itse sekoitetaan pöydässä (alin kuva), kung bao -kanaa ja seesamin siemenillä ja joulumausteilla maustettuja kiinalaisia lihapullia. Tytär valitsi tofua ja sieniä (2. kuva ylhäältä).
 
Minä valitsin muutaman must-have -herkkuni: fermentoitua tofua (ylin kuva) ja kuivia tulisia vihreitä papuja (3. alin kuva) sekä munakoisoa raa'alla valkosipulilla maustettuna (alin kuva). Pavut etenkin ovat hyvin tyypillinen pekingiläinen ruoka.
 
Tarjoilija näytti kummastuneelta kuullessaan tilaukseni fermentoidusta tofusta, se tuskin on monen länkkärin herkku. Hän on tuskin ollut töissä ravintolassa vuosi sitten, jolloin usein kävimme siellä vieraiden kanssa syömässä ja aina pöytään tuotiin tätä herkkua.
 
Oi joi, vieläköhän ehtisin kerran tähän ravintolaan tämän lyhyen matkamme aikana...
 
 
 

Loman tarpeessa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikko sitten tuli minulla katkos työelämään ja panimme kotosalla töpinäksi. Mies kävi päivät töissä ja iltaisin hän palasi kotiin auttamaan minua muuton ”viimeistelyssä”. Tavaramme ovat saapuneet Pekingistä kolmessa erässä ja lisäksi olivat kotonamme kahden vuoden ajan varastoidut laatikotkin purkamatta. Meillähän oli vain heinäkuu aikaa tehdä muuttoa ja tuon kuukauden aikana järjestimme kahdet työläät juhlat: äitini hautajaiset sekä mieheni viiskymppiset. Sen jälkeen minäkin aloitin työt – miehelläni puolestaan ei oikeastaan lomaa kesällä ollutkaan.

Jotta koti tulisi oikeasti laitettua kuntoon, järjestimme sitten Kolmosen synttärijuhlat samaan syssyyn. Meillä on aina ollut tapana juhlia lasten synttärit isovanhempien ja kummien kanssa, mutta tähän tuli katkos Pekingin vuosien aikaan. Sitä suuremmalla syyllä ja etenkin Kolmosen omasta tahdosta juhlat oli järjestettävä taas, vaikka me vanhemmat välillä mietimmekin, mistä selkänahasta ne voimat revimme juhlien järjestämiseen. Ruokaa on kiva laittaa ja mukava saada ihmisiä kylään, mutta se siivoaminen… Toisaalta kun kutsuu vieraita, on pakko siivotakin. Ja jotain oli joka tapauksessa tehtävä kodille.

Vein lapset mummolaan pariksi päiväksi, toin vain heidän sienisaaliinsa mukanani kaupunkiin. He palasivat kotiin vasta suoraan juhliin isovanhempien ja tätien ja setien matkassa. Vierashuoneen kaaos jäi vielä selvittämättä, kun vieraat eivät jääneetkään yökylään, ja kahvikupit kaivoin pahvilaatikosta sängyn alta ensimmäisten vieraiden kopistellessa jo porstuassa. Makuuhuoneen oven panimme visusti lukkoon, jottei kukaan erehtyisi avaamaan sitä, sillä huoneeseen oli tungettu kaikki viimeinen irtain tavara, joka ei ollut vielä paikkaansa löytänyt ovikellon soidessa. Mutta omin pienin käsin poimituista sienistä valmistettu sienikeitto maistui ja suolainen kurpitsapiiras teki kauppansa. Isän vakiobravuuri herrasmiestenkakku (Sikke Sumarin resepti) suorastaan kaavittiin ja nuoltiin lautaseltaan.

Viimeisten vieraiden eli kummitädin ja poikansa kanssa istuttiin iltaa vielä pitkään. Onhan kahden vuoden aikana kertynyt paljon kerrottavaa.

Tänä aamuna olimme koko perhe niin poikki, että olisimme halunneet viimein viettää rennon rokulipäivän kotona ja levätä. Vaan ei, olin jo maaliskuussa tilannut liput Cats-musikaaliin. Joten sinne oli lähdettävä minun ja lasten, musikaalien päälle ymmärtämätön mies jäi yksin kotiin vaihtamaan renkaita autoon (jotta minä pääsisin aamulla töihin). Kuopus nukkui makoisat päiväunet musikaalissa ja me muut neljä pilkimme.  

Nyt kun sain lapset nukkumaan ja aion itse kömpiä perästä, ihmettelen vain, että koska se loma oikein alkaa? Joulukuun 27. päivään on vielä aika pitkä aika… Nähdään silloin taas!

P.S. Täytyy kyllä sanoa, että aika laimeaksi jäi tämä vieraileva West End –esitys Hartwall Arenalla. Toista olivat lontoolaisvierailut Pekingissä – tosin siellä puitteetkin olivat aivan toisenlaiset.

 

Kevät!! (kun on kaiken vihreän aika)

 

 

 

 

 

 

Koko talven "kukkineet" kukat

 

 

 

 

Nyt se on sitten selvästi kevät. Aamulla mittari on vielä pakkasen puolella, mutta päivällä lämpötila nousee viiteentoista, jopa pariinkymmeneen asteeseen. Kolme päivää sitten kuoriuduimme talvitakeista, paitsi Kakkonen, joka edelleen lähtee kotoa toppatakissa ja palaa illalla pelkässä t-paidassa.

 

Koko expattiyhteisö ja lähistön länsimaistuneet kiinalaiset näyttävät riemuitsevan. Leikkipaikat ovat täynnä lapsia, ihmiset istuvat amerikkalaisten ketjukahviloiden terasseilla nauttimassa sunnuntain auringonpaisteesta. Kun lähetän leikkipuistosta kuvan ystävälleni yhdessä iloisesti leikkivistä lapsistamme, porhaltaa hän hetken päästä paikalle tuktukillaan, kyydissään korillinen eväitä. Istahdamme puistonpenkille nauttimaan niistä ja toistemme seurasta, ja katselemme lasten hippaleikkiä.  Vasta kun ilta hämärtää ja ilma viilenee, lähdemme kotiin. Mahtavaa!

 

Nuorena inhosin kevättä. Koin ankeaksi pitkän talven, jota seuraava, hitaasti lämpenevä kevät ei paljon lohduttanut. Vasta vappuna tiesin talven selätetyksi, ja toukokuussa luonnon puhjetessa kukkaan heräsin vasta henkiin minäkin. Nykyään olen oppinut sietämään kaikkia vuodenaikoja, mutta keväästä olen oppinut jopa jossain määrin nauttimaan, etenkin sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet yli kurahousuajan (toisin sanoen Pekingiin muuttomme jälkeen, kurahousuille kun ei täällä ole tarvetta).

 

Seuraavien viikkojen ajan kevät tulee todella kohisten, ja varmaan viimevuotiseen tapaan saan kummastella luonnon puhkeamisen suurta ihmettä. Mistä luonto oikein kerää voimansa, kun ei puoleen vuoteen ole satanut tippaakaan? Mistä se saa ravinnon ja energian kasvattaa uudet vihreät lehtensä täällä kuivaksi ja pölyiseksi aavikoksi muuttuneessa kaupungissa? Siinä vasta ihmettä kerrakseen.

 

Aamulla kuopus herätteli meidät kärttäen aamiaista, sellaista kuin hotellissa. Minullekin olisi maistunut kiinalainen keitto, mutta kuopus tarkoittikin englantilaista aamiaista, paistettuine munine, röstiperunoine ja tomaattipapuine päivineen. Olipa hän itse käynyt jääkaapilla tarkistamassa, että munia kyllä löytyy. Ja oli valmis lähtemään kauppaan noutamaan puuttuvia tarpeita (lähetin isoveljen, joka osaa itse etsiä ostokset hyllyistä, myyjät kaupassa kun ovat englannintaidottomia).

 

Maistui tuhti paistettu aamiainenkin, vaikka mieleni olisi tehnyt kokeilla eräästä blogista löytämääni avocado-rucola-itusalaattia. Valitettavasti en vain löytänyt kaupoista ituja, joten salaatin kokeileminen saa jäädä Suomeen. Vihreää tulee kyllä syötyä viikonloppuisin, sillä olemme ihastuneet Vietnamissa nappaamaamme yksinkertaisen helppoon reseptiin:

 

Höyrytetyt lady fingerit (okrat) ja ruusukaali

 

Höyrytä lady fingereitä ja ruusukaalia noin 15 minuuttia (kokeile tikulla, kunnes kypsiä).

 

Dipataan höyryävän kuumina peräkkäin kahteen astiaan:

 

1.      astiassa: vähäsuolaista vaaleaa soijakastiketta ja pilkottuja pieniä chilipaloja

2.      astiassa: vasta rouhittua mustapippuria, suolaa sekä päälle puristettu puolikkaan limetin mehu

 

Nämä kasvikset ovat aivan taivaallisia lihan kaverina tai ihan sellaisenaan. Voisin elää niillä viikkokausia. Mutta huomaa, että mikäli lady fingerit eivät ole täysin kypsiä, niitä ei saa pureksittua paloiksi vaan ne takertuvat kurkkuun pitkinä rihmoina, joihin voi helposti tukehtua. Nimimerkillä kokemusta on.

 

Lepoa ja onnenpalleroisia

 



 

 

 

  

 

Viimeisten lomapäivien piti ennusteen mukaan olla saasteisia, mutta kukkua kanssa. Taivas loisti sininenä luvaten jälleen mitä parhainta ulkoiluilmaa. Vaan enää emme jaksaneet olla reippaita. Kun on viikon rientänyt retkeltä toiseen, kaipaan jo rauhallista kotipäivää, päivää jolloin ei tarvitse liikahtaa mihinkään…

 

Tai korkeintaan kävellen kahville lähiostariin ja ruokakauppaan ostamaan aineksia herkullisiin kiinalaisiin lihapulliin, joita opin tekemään kokkikurssilla The Hutongissa pari viikkoa sitten.

 

Sì xĭ wánzi eli neljä onnenpalleroista (4 hengelle)

 

650 g jauhettua possua

1 muna

4 vesikastanjaa

1 purjo

1 muutaman sentin pala inkivääriä kuorineen

4 tl tummaa ja paksua soijakastiketta (lăochōu老抽)

1 tl vaaleaa soijakastiketta (shèngchōu生抽)

2 tl kiinalaista ruokaviiniä tai sherryä (liàojiŭ 料酒)

2 tl suolaa

1 tl maissitärkkelystä

6 sezuanpippuria

1 tähtianis

öljyä paistamiseen

n. 5 dl vettä

2 rkl tummaa soijakastiketta

1 tl maissitärkkelystä sekoitettuna 1 rkl:een vettä

(seesamiöljyä ja tuoretta korianteria mausteeksi)

(1 parsakaali koristeeksi)

 

Tarvitset myös kaksi wokkipannua tai syvää paistinpannua sekä reikäkauhan.

 

1.      Kuori vesikastanjat ja pane veteen. Hienonna 2/3 sekä purjosta että inkivääristä, leikkaa loput ohuiksi siivuiksi.

 

2.      Marinoi jauheliha munalla ja purjo- ja inkiväärihakkeluksella. Lisää joukkoon vielä soijakastikkeet, ruokaviini, suola ja hieman maissitärkkelystä ja sekoita paksuksi taikinaksi. Hienonna ja lisää joukkoon vielä vesikastanjat. Sekoita hyvin.

 

3.      Jos haluat koristella lihapullat parsakaalilla, kannattaa tässä vaiheessa paloitella se ja keittää kypsäksi. Valuta kuivaksi ja asettele palat kauniisti lautasen reunoille koristeeksi.

 

4.      Muotoile taikinasta lihapullia. Voit tehdä siitä neljä jättimäistä pullaa (mihin aterian nimikin viittaa) tai pienempiä pullia.

 

5.      Kuumenna öljy kuumaksi wokkipannussa. Testaa lämpötila syöntipuikolla: kun öljy alkaa poreilla puikon ympärillä, se on riittävän kuumaa. Friteeraa lihapullat öljyssä, nostele reikäkauhalla lautaselle paperin päälle ja valuta kuiviksi.

 

6.      Kiehauta vesi toisessa wokkipannussa ja nostele lihapullat veteen. Lisää myös inkivääri- ja purjoviipaleet, kokonaiset sezuanpippurit ja tähtianis sekä mausta 2 ruokalusikallisella tummaa soijakastiketta.

 

7.      Kun vesi kiehuu, vähennä lämpötilaa. Anna pullien kypsyä hiljaisella lämmöllä ja kastikkeet paksuuntua. Kun pullat ovat kypsiä ja kastike riittävän paksua, nostele pullat tarjoilulautaselle parsakaalin viereen.

 

8.      Lopuksi lisää 1 tl tärkkelystä hyvin veteen sekoitettuna kaataen sen nauhana kastikkeen joukkoon. Sekoita, kiehauta kastike ja kaada lihapullien päälle. Tiputa muutama pisara seesamiöljyä päälle mausteeksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voit syödä lihapullat riisin kanssa, mutta me wokkasimme sen kaveriksi parsakaalia osterikastikkeessa, jonka valmistamisen opin aikoinaan Singaporessa. Tällöin jätimme koristeparsakaalin pois lihapullaohjeesta.

 

Siihen tarvitset:

2 parsakaalia

3 rkl ruokaöljyä

muutaman siivun tuoretta inkivääriä

valkosipulin kynnen siivutettuna

½ tl suolaa

½ tl sokeria

muutama rkl vettä

1 rkl osterikastiketta

 

1.      Paloittele parsakaali nupuiksi ja kuori kova varsi. Leikkaa varsi noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi tai timantin muotoisiksi paloiksi. Tarvittaessa leikkaa pois kovin osa varren päästä.

 

2.      Pane varrenpalat pieneen kulhoon, kaada pieni loraus vettä päälle ja peittele muovikelmulla tai –pussilla. Pane kulho mikroon ja kypsennä täydellä teholla muutaman minuutin ajan, kunnes varret ovat melkein kypsiä.

 

3.      Kuumenna öljy wokkipannussa ja lisää parsakaali (sekä nuput että pehmenneet varrenpalat) sekä hienonnettu inkivääri ja valkosipuli. Vokkaa rivakasti sekoittaen noin 2 minuutin ajan.

 

4.      Lisää suola, sokeri ja vesi ja sekoita hyvin. Anna hautua hetken kannen alla. Lopuksi kaada osterikastike päälle ja sekoittele hyvin.

 

Sama resepti toimii myös kukkakaaliin, varsiselleriin, pinaattiin tai mihin tahansa kiinalaisiin vihreisiin lehtiin. Jopa kiinankaaliinkin… Nam!