Tällaiseen ”takkiin”, jota esittelen ylimmissä kuvissa, en
ole törmännyt missään muualla kuin Kiinassa. Kyse on ennemminkin shaalista,
jossa on hihat ja joka puetaan päälle ylösalaisin, siten että ”alapuoli”
tuleekin ylöspäin ja käännetään shaalikaulukseksi. Itse asiassa Pekingissä
näitä näkyy vähemmän, mutta shanghailaisten kauppojen ikkunoissa näitä oli jo
tammikuussa myynnissä, joko sisäkäyttöön tai odottelemaan kevään tuloa.
Tämän oman pitsi-ihanuuteni löysin syyskuun helteissä
Guilinin lentokentältä Etelä-Kiinasta, enkä voinut vastustaa kiusausta. Neule
on paksua, huopamaista, erittäin hyvälaatuista sataprosenttista villaa.
Muutaman kerran olen raaskinut kokeilla ihanuuttani, mutta yritän vielä
säästellä sitä parempiin tilaisuuksiin, kuten Helsinkiin oopperaan, jossa palelen
aina.
Alemmat ponchot ja huivit ovat täkäläistä
Suomi-rouva-tyyliä. Toki näitä näkee myös muillakin ulkomaalaisilla
(paikallisilla harvemmin), mutta suomalaisilla rouvilla näitä on varmaan joka
ikisellä ja jokaista väriä kaapissaan. Muunmaalaisia ystäviäni tämä minun ja maannaisteni
yhtenäinen pukeutumistyyli naurattaa. Mistä tulikin mieleeni, että minun
pitäisi vielä käydä hakemassa näitä ponchoja itselleni lisää ennen kesäkauden
alkua.
Nämä neuleet tulevat Sisä-Mongoliasta eli Kiinan
pohjoisosista ja lapussa kyllä lukee englanniksi täyttä kashmiria, vaikka sen
aitoutta olen joskus miettinyt – kauppapaikkana nimittäin ovat maineeltaan epäilyttävät
turistiostarit Hongqiao (Pearl Market) ja Silk Market, eikä neuleiden lähtöhintakaan
huimaa päätä. Mutta miellyttävän pehmeiltä nämä tuntuvat, ovat lämpöisiä
eivätkä nukkaannu käytössä, joten en ole ostoksia katunut. Toisaalta toki
mietityttää, että jos australialaisen lampaan villa on ostopannassa, kuinka
eettisesti kasvatettua mahtaa olla kiinalaisen vuohen villa. Mikäli kyse sitten
ei ole tehtaassa kemiallisesti kasvatetusta villasta…
Välillä ihmettelen, kuka oikein haalii vaatekaappiinsa niitä
samanlaisia perusvaatteita, joita kaupat ovat enimmäkseen pullollaan ja joka
merkki tarjoaa. Tarvitseeko joku viisi kappaletta täysin samanlaista,
samanmallista, samanväristä paitaa? Kuinka moni haluaa ostaa täsmälleen
samannäköisiä mustia neuleita, sillä varmasti niitä on jokaisella meistä jo
ennestään vaatekaapeissamme? No, itse asiassa minulla ei ole, sillä
vaatteissani on aina jokin juju. Kuten näissä neuleissa, josta
yksinkertaisempi, lepakkohihoilla koristeltu on arkikäyttöön ja kimaltavampi
juhlakäyttöön.
Jälkimmäinen on tosin taas hyvä esimerkki siitä, kuinka
Kiinassa laatu ja hinta eivät vastaa Suomessa totuttua tasoa. Samaan hintaan
olisi kotimaassa saanut jo hyvälaatuisen villaneuleen, kun taas Kiinassa
näköjään vain pelkkää nukkaantuvaa tekokuitua. Kuten kuvasta näkyy, nukkaharjaa
tämä jo kaipaisi, vaikken ole vielä edes uskaltautunut pesemään tätä kertaakaan.
Tämä oli ensimmäinen ostokseni kiinalaisessa vaatekaupassa, minkä jälkeen opettelin
tunnistamaan tuoteselosteen materiaalimerkinnät kiinaksi. Tärkein taito, sillä
yleensä merkit ovat vain yleisimmällä kotimaisella!
Voi mitä kaunokaisia, varsinkin tuo eka ja sitten se hempeän vaaleanpunainen poncho. Osaatko sanoa, miksi ponchot on Suomi-rouvien vaate siellä? Täällä ponchoja tuntuu olevan myynnissä niin teinien osastoilla eri ketjuilla ja myös selvästi vanhemmille rouville basaareilla jne.
VastaaPoistaHei, anteeksi että vastaan vasta nyt. En osaa keksiä mitään syytä sille, miksi nimenomaan juuri Suomi-rouvat ovat ihastuneet ponchoihin täällä. Tai miksi muunmaalaiset eivät ole niin innostuneita. Jenkkikoulun opettajilla niitä näkee myös, samoin ruotsalaisilla, mutta esimerkiksi saksalaiset eivät näytä hurahtaneen niihin ja päinvastoin suosivat pitkiä huiveja.
VastaaPoistaTäälläkin käytetään pontsoja! Haetaan niitä villamarkkinoilta.
VastaaPoistaHei pitkästä aikaa! Ihana, takkimainen viitta. Minäkin olen hulluna myös ponchoihin, jännä juttu.
VastaaPoistat. Takki-Kirsi
Hei, hienoa että olet takaisin. Olenkin useasti ihmetellyt, mihin katosit. Työkiireitä varmaan?
Poista