Takinkorvike ja muuta kiinalaista (muotia 2)

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaiseen ”takkiin”, jota esittelen ylimmissä kuvissa, en ole törmännyt missään muualla kuin Kiinassa. Kyse on ennemminkin shaalista, jossa on hihat ja joka puetaan päälle ylösalaisin, siten että ”alapuoli” tuleekin ylöspäin ja käännetään shaalikaulukseksi. Itse asiassa Pekingissä näitä näkyy vähemmän, mutta shanghailaisten kauppojen ikkunoissa näitä oli jo tammikuussa myynnissä, joko sisäkäyttöön tai odottelemaan kevään tuloa.

 

Tämän oman pitsi-ihanuuteni löysin syyskuun helteissä Guilinin lentokentältä Etelä-Kiinasta, enkä voinut vastustaa kiusausta. Neule on paksua, huopamaista, erittäin hyvälaatuista sataprosenttista villaa. Muutaman kerran olen raaskinut kokeilla ihanuuttani, mutta yritän vielä säästellä sitä parempiin tilaisuuksiin, kuten Helsinkiin oopperaan, jossa palelen aina.

 

Alemmat ponchot ja huivit ovat täkäläistä Suomi-rouva-tyyliä. Toki näitä näkee myös muillakin ulkomaalaisilla (paikallisilla harvemmin), mutta suomalaisilla rouvilla näitä on varmaan joka ikisellä ja jokaista väriä kaapissaan. Muunmaalaisia ystäviäni tämä minun ja maannaisteni yhtenäinen pukeutumistyyli naurattaa. Mistä tulikin mieleeni, että minun pitäisi vielä käydä hakemassa näitä ponchoja itselleni lisää ennen kesäkauden alkua.

 

Nämä neuleet tulevat Sisä-Mongoliasta eli Kiinan pohjoisosista ja lapussa kyllä lukee englanniksi täyttä kashmiria, vaikka sen aitoutta olen joskus miettinyt – kauppapaikkana nimittäin ovat maineeltaan epäilyttävät turistiostarit Hongqiao (Pearl Market) ja Silk Market, eikä neuleiden lähtöhintakaan huimaa päätä. Mutta miellyttävän pehmeiltä nämä tuntuvat, ovat lämpöisiä eivätkä nukkaannu käytössä, joten en ole ostoksia katunut. Toisaalta toki mietityttää, että jos australialaisen lampaan villa on ostopannassa, kuinka eettisesti kasvatettua mahtaa olla kiinalaisen vuohen villa. Mikäli kyse sitten ei ole tehtaassa kemiallisesti kasvatetusta villasta…

 

Välillä ihmettelen, kuka oikein haalii vaatekaappiinsa niitä samanlaisia perusvaatteita, joita kaupat ovat enimmäkseen pullollaan ja joka merkki tarjoaa. Tarvitseeko joku viisi kappaletta täysin samanlaista, samanmallista, samanväristä paitaa? Kuinka moni haluaa ostaa täsmälleen samannäköisiä mustia neuleita, sillä varmasti niitä on jokaisella meistä jo ennestään vaatekaapeissamme? No, itse asiassa minulla ei ole, sillä vaatteissani on aina jokin juju. Kuten näissä neuleissa, josta yksinkertaisempi, lepakkohihoilla koristeltu on arkikäyttöön ja kimaltavampi juhlakäyttöön.

 

Jälkimmäinen on tosin taas hyvä esimerkki siitä, kuinka Kiinassa laatu ja hinta eivät vastaa Suomessa totuttua tasoa. Samaan hintaan olisi kotimaassa saanut jo hyvälaatuisen villaneuleen, kun taas Kiinassa näköjään vain pelkkää nukkaantuvaa tekokuitua. Kuten kuvasta näkyy, nukkaharjaa tämä jo kaipaisi, vaikken ole vielä edes uskaltautunut pesemään tätä kertaakaan. Tämä oli ensimmäinen ostokseni kiinalaisessa vaatekaupassa, minkä jälkeen opettelin tunnistamaan tuoteselosteen materiaalimerkinnät kiinaksi. Tärkein taito, sillä yleensä merkit ovat vain yleisimmällä kotimaisella!