sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevät!! (kun on kaiken vihreän aika)

 
 
 



 
 

 

Koko talven "kukkineet" kukat
 

 
 
 
Nyt se on sitten selvästi kevät. Aamulla mittari on vielä pakkasen puolella, mutta päivällä lämpötila nousee viiteentoista, jopa pariinkymmeneen asteeseen. Kolme päivää sitten kuoriuduimme talvitakeista, paitsi Kakkonen, joka edelleen lähtee kotoa toppatakissa ja palaa illalla pelkässä t-paidassa.
 
Koko expattiyhteisö ja lähistön länsimaistuneet kiinalaiset näyttävät riemuitsevan. Leikkipaikat ovat täynnä lapsia, ihmiset istuvat amerikkalaisten ketjukahviloiden terasseilla nauttimassa sunnuntain auringonpaisteesta. Kun lähetän leikkipuistosta kuvan ystävälleni yhdessä iloisesti leikkivistä lapsistamme, porhaltaa hän hetken päästä paikalle tuktukillaan, kyydissään korillinen eväitä. Istahdamme puistonpenkille nauttimaan niistä ja toistemme seurasta, ja katselemme lasten hippaleikkiä.  Vasta kun ilta hämärtää ja ilma viilenee, lähdemme kotiin. Mahtavaa!
 
Nuorena inhosin kevättä. Koin ankeaksi pitkän talven, jota seuraava, hitaasti lämpenevä kevät ei paljon lohduttanut. Vasta vappuna tiesin talven selätetyksi, ja toukokuussa luonnon puhjetessa kukkaan heräsin vasta henkiin minäkin. Nykyään olen oppinut sietämään kaikkia vuodenaikoja, mutta keväästä olen oppinut jopa jossain määrin nauttimaan, etenkin sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet yli kurahousuajan (toisin sanoen Pekingiin muuttomme jälkeen, kurahousuille kun ei täällä ole tarvetta).
 
Seuraavien viikkojen ajan kevät tulee todella kohisten, ja varmaan viimevuotiseen tapaan saan kummastella luonnon puhkeamisen suurta ihmettä. Mistä luonto oikein kerää voimansa, kun ei puoleen vuoteen ole satanut tippaakaan? Mistä se saa ravinnon ja energian kasvattaa uudet vihreät lehtensä täällä kuivaksi ja pölyiseksi aavikoksi muuttuneessa kaupungissa? Siinä vasta ihmettä kerrakseen.
 
Aamulla kuopus herätteli meidät kärttäen aamiaista, sellaista kuin hotellissa. Minullekin olisi maistunut kiinalainen keitto, mutta kuopus tarkoittikin englantilaista aamiaista, paistettuine munine, röstiperunoine ja tomaattipapuine päivineen. Olipa hän itse käynyt jääkaapilla tarkistamassa, että munia kyllä löytyy. Ja oli valmis lähtemään kauppaan noutamaan puuttuvia tarpeita (lähetin isoveljen, joka osaa itse etsiä ostokset hyllyistä, myyjät kaupassa kun ovat englannintaidottomia).
 
Maistui tuhti paistettu aamiainenkin, vaikka mieleni olisi tehnyt kokeilla eräästä blogista löytämääni avocado-rucola-itusalaattia. Valitettavasti en vain löytänyt kaupoista ituja, joten salaatin kokeileminen saa jäädä Suomeen. Vihreää tulee kyllä syötyä viikonloppuisin, sillä olemme ihastuneet Vietnamissa nappaamaamme yksinkertaisen helppoon reseptiin:
 
Höyrytetyt lady fingerit (okrat) ja ruusukaali
 
Höyrytä lady fingereitä ja ruusukaalia noin 15 minuuttia (kokeile tikulla, kunnes kypsiä).
 
Dipataan höyryävän kuumina peräkkäin kahteen astiaan:
 
1.      astiassa: vähäsuolaista vaaleaa soijakastiketta ja pilkottuja pieniä chilipaloja
2.      astiassa: vasta rouhittua mustapippuria, suolaa sekä päälle puristettu puolikkaan limetin mehu
 
Nämä kasvikset ovat aivan taivaallisia lihan kaverina tai ihan sellaisenaan. Voisin elää niillä viikkokausia. Mutta huomaa, että mikäli lady fingerit eivät ole täysin kypsiä, niitä ei saa pureksittua paloiksi vaan ne takertuvat kurkkuun pitkinä rihmoina, joihin voi helposti tukehtua. Nimimerkillä kokemusta on.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät kommentin :)