Hemmetin hyvä ruoka

 

 

 

 

 

 

Talon erikoisuus, kahdeksaan kertaan leivotut pähkinäkakut



Tulista kesäkurpitsaa nauhana



Paistettua munakoisoa



Etikkafungusta



Kylmää kanaa



Kuumaa possunkoipea

 



Taikinarullat jotka kastetaan lihakeittoon

 

 



Jiaozit

 

Jiaozit keittiön puolella

 

 

 

 

Päivällistä odottaessa

 

Jonottajan tärkeä lappu: "Pieni pöytä A57 numero"

 



Ravintola on helppo löytää illan tullen

 

 

Datongin uudessa vanhassa kaupungissa on ravintola, joka on niin tunnettu, että kerrotaan jopa leskikeisarinna Cixin ruokailleen siellä. Tähän ainakin viittaa ravintolan nimi, sillä fèng lín tarkoittaa että riikinkukko (eli keisarinna) saapui. Herkullisen ruoan ja historian lisäksi tämä Fenglin Ge tarjoaa ihmettelemistä silmille, sillä koko ravintola on sisustettu mitä uskomattomimmin puuleikkauskoristein. Myös ulkoa päin se on näkemisen arvoinen, niin päivällä kuin illallakin.

Ravintolaan ei voi varata paikkaa, vaan jos mielii saada pöydän päivälliselle, on tultava ennen 17.40. Tuolloin salien ovet avautuvat ja sisään ryntäävät rientävät etsimään itselleen tyhjää pöytää. Mikäli ei ole riittävän ripeä ja jää ryntäyksessä muiden jalkoihin tai tulee myöhemmin paikalle, voi hakea kassalta jonotusnumeron. Eteisessä on tuoleja jonottajille ja kuulemma heille myös tarjoillaan juomia.

Vierailimme ravintolassa kolmeen kertaan. Ensimmäisellä kerralla lounasaikaan maistamassa kukanmuotoisia jiaozi-nyyttejä. Samana iltana tulimme päivälliselle ja onnistuimme nappaamaan yhden pöydän siitä huolimatta, että kiinalaiset rynnistivät joukolla ohitsemme varaamaan pöytiä. Onneksi yksi meistä tajusi kiertää toista kautta ja sai ylimmän parven viimeisen pöydän.  Maistelimme listan läpi herkullisia kylmiä annoksia, kuten tulisia kesäkurpitsanauhoja ja kirpeän etikkaista fungusta.

 

Toisena iltana saavuimme myöhään, tuntia ennen sulkemisaikaa. Jonotimme hetken lappu kourassa, mutta onneksi vielä saimme pienen pöydän alasalista. Tällä kertaa kokeilimme muutamaa lämmintä ruokaa, joista mielenkiintoisin oli taikinaiset tötteröt, jotka puiseen kennoon aseteltuina muistuttavat ihan hunajakennoa. Nämä taikinatötteröt kastetaan liemeen, jonka voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Meidän valintamme muistutti suomalaista lihakeittoa, mutta hyvää oli.

 

Viimeisenä päivänä olisimme halunneet syödä vielä myöhäisen lounaan samassa ravintolassa, mutta se (kuten kaikki Datongin ravintolat) menee kiinni aikaisin ja aukeaa vasta illalla. Niinpä odottelimme viimeiset tunnit hotellin baarissa lähtöä lentokentälle ja täytimme vatsamme tylsästi ranskalaisilla perunoilla, listalla kun ei paljon valinnanvaraa ollut. Lentomme oli myöhään emmekä uskaltaneet jättää ruokailua Datongin pienelle lentokentälle. Eikä sieltä olisi ravintolaa löytynytkään. Olisimme saaneet tyytyä kuivamuonakeittopurkkeihin – kuten kiinalaiset.

Monet yllä olevista kuvista on lainattu ystävältäni Linniltä, jonka kertomus löytyy täältä.

 

 

 

 

 

 

Datong - Kiinan rumin kaupunki?



Morsiusparin kuvaustuokio



Temppeliherroja



Uutta "vanhaa"

 

 

Ystäväni <3

 



Perjantai-illan viettoa torilla



Uusi "vanhakaupunki"



Ulkoilmaelokuva keskellä toria







Vanhaa ja uutta rinnakkain



 

Hutongit purkutuomion alla

 

  

Toiset sinnittelevät vielä kodeissaan

 

Uutta "vanhaa" nousee taas

 



Myyntikoju

 


Morsiuspari valokuvattavana

 

 

Kuumia bataatteja

 

Joku on kutsunut Datongia Kiinan rumimmaksi kaupungiksi. Muutama vuosi sitten se oli kenties Kiinan saastuneinta aluetta, paksu saastepilvi peitti jatkuvasti sen taivasta. Nykyään ilma on puhtaampi ja kaupunki yrittää kovasti päästä pois huonosta maineestaan - kiinalaiseen tyyliin. Sitä nimittää purettava ”mennyt maailma” ja uusi ”vanha”. Kaupunki on siis mitä autenttisinta nyky-Kiinaa: revitään pois kaikki oikeasti vanha ja rakennetaan tilalle uutta vanhaa, kiiltävää perinteistä. Datongin vanha keskusta on kuin Disneyland kiinalaisittain. Epäaito mutta kaunis. Ja tähän kaikkeen liittyy niin paljon ihmisten murhetta ja välinpitämättömyyttä yksilöitä kohtaan. Yhden ihmisen koti ei hetkauta ketään, asukkaiden on siis muutettava kodeistaan, jotta kaupunki saisi turistejaan. Hulluinta on, että vielä 50-luvulla kaupunkia kiersi satoja vuosia vanha kaupunginmuuri. Sitten se revittiin alas. Kymmenen vuotta sitten kaupungia ei olisi millään perusteella voinut kuvailla historialliseksi kaupungiksi, kunnes tilalle rakennettiin uusi kaupunginmuuri, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Se ei edes muistuta sitä. Silti 50 000 asukasta ajettiin pois kodeistaan, jotta talojen paikalle rakennettaisiin muuri. Ja tämä sama meno jatkuu edelleen: ihmiset lähtevät, vanhaa puretaan ja tilalle tulee uusia kiiltäviä rakennuksia.

 

Kaikesta tästä huolimatta kaupunki on viehättävä. Rakennuskanta on perinteistä Kiinaa eikä turismi ole vielä pilannut sitä. Turistien tuomaa rahaa arvostetaan ja heistä iloitaan. Ihmiset ovat hymyileviä ja aidosti kiinnostuneita turisteista. Luulimme tulevamme katsomaan nähtävyyksiä, mutta päädyimme itse nähtävyyksiksi. Päättelimme, että Datongin englanninopetus on tehokkaampaa kuin Pekigin, tai sitten ihmiset ovat muuten vain kiinnostuneita käyttämään kieltä rohkeammin kuin Pekingissä, sillä puhuimme enemmän englantia kuin kuuna päivänä Pekingissä.

 

Koska Datong ei ole maailman turistikartalla eikä riippuva temppelikään ole massaturismin kansoittama, oli mielenkiintoista seurata paikallisia turisteja siellä. Oli hämmästyttävää, kuinka lainkuuliaista väki oli. Kenellekään ei tullut mieleenkään sytyttää tupakkaa koko temppelin alueella. Temppeliä kuvaavat ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita temppelistä eivätkä vain ottamassa itsestään selfietä nähtävyyden edessä.

 

Pitkään mietin, teenkö postauksen temppelistä. Se on mielestäni maailman upein temppeli, mutta onhan se niin hauras, ettei se kestä isoja kävijämääriä. Silti se ansaitsee kaiken kunnioituksen ja paljon ihailua – etenkin maanmiestensä ymmärryksen, että tällaista aarretta on säilytettävä ja vaalittava. Ettei kaikkea vanhaa kannata repiä maan tasalle – ja ettei Disneylandiä tarvita houkuttelemaan turisteja.

 

Tosin löytyy kaupungista Disneylandkin –

kiinalaisena versiona.



Riippuvan temppelin lisäksi luoliin (grottoes) rakennetut Buddha-patsaat  olivat näkemisen arvoiset. Kaupungin keskustassa hiljennyimme kolmessa vanhassa temppelissä, joista minusta viehättävin ja kodikkain oli moskeija. Olen aikaisemmin vieraillut moskeijoissa Singaporessa ja Malesiassa, ja hämmästyin, kuinka erilainen tämä oli niihin verrattuna. Datongin moskeija ei arkkitehtuuriltaan ja koristeiltaan paljoakaan eronnut muista kiinalaisista temppeleistä. Moskeijassa oli hyvin rauhallista, siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, että vierailumme sattui Ramadanin aikaan. Mietimme, pääsemmekö sisään lyhyessä vaatetuksessa, mutta meidät otettiin ystävällisesti ja kohteliaan kiinnostuneesti vastaan.

 

Grand Mosque Ming-dynastian aikakaudelta

 

 

 

 



Rukoushetket

 

 

 

Huayan, tuhatvuotinen mutta uudestaan rakennettu temppeli keskellä Datongin keskustaa

 

 

 

 

 

  

 

  

  

 

  

 

 

  


Töppöset jalassa torniin

  

 



Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria vierekkäin



 

 
Shanhua buddhalainen temppeli (perustettu Tang-dynastian aikakaudella 700-luvulla, vanhin säilynyt rakennus on 1000-luvulta).





 

 

Lisää luettavaa Datongista löytyy täältä, täältä ja täältä.

Osa kuvistani on lainattu Linniltä, jonka kuvia ja kertomus löytyy täältä.