Kevät!! (kun on kaiken vihreän aika)

 

 

 

 

 

 

Koko talven "kukkineet" kukat

 

 

 

 

Nyt se on sitten selvästi kevät. Aamulla mittari on vielä pakkasen puolella, mutta päivällä lämpötila nousee viiteentoista, jopa pariinkymmeneen asteeseen. Kolme päivää sitten kuoriuduimme talvitakeista, paitsi Kakkonen, joka edelleen lähtee kotoa toppatakissa ja palaa illalla pelkässä t-paidassa.

 

Koko expattiyhteisö ja lähistön länsimaistuneet kiinalaiset näyttävät riemuitsevan. Leikkipaikat ovat täynnä lapsia, ihmiset istuvat amerikkalaisten ketjukahviloiden terasseilla nauttimassa sunnuntain auringonpaisteesta. Kun lähetän leikkipuistosta kuvan ystävälleni yhdessä iloisesti leikkivistä lapsistamme, porhaltaa hän hetken päästä paikalle tuktukillaan, kyydissään korillinen eväitä. Istahdamme puistonpenkille nauttimaan niistä ja toistemme seurasta, ja katselemme lasten hippaleikkiä.  Vasta kun ilta hämärtää ja ilma viilenee, lähdemme kotiin. Mahtavaa!

 

Nuorena inhosin kevättä. Koin ankeaksi pitkän talven, jota seuraava, hitaasti lämpenevä kevät ei paljon lohduttanut. Vasta vappuna tiesin talven selätetyksi, ja toukokuussa luonnon puhjetessa kukkaan heräsin vasta henkiin minäkin. Nykyään olen oppinut sietämään kaikkia vuodenaikoja, mutta keväästä olen oppinut jopa jossain määrin nauttimaan, etenkin sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet yli kurahousuajan (toisin sanoen Pekingiin muuttomme jälkeen, kurahousuille kun ei täällä ole tarvetta).

 

Seuraavien viikkojen ajan kevät tulee todella kohisten, ja varmaan viimevuotiseen tapaan saan kummastella luonnon puhkeamisen suurta ihmettä. Mistä luonto oikein kerää voimansa, kun ei puoleen vuoteen ole satanut tippaakaan? Mistä se saa ravinnon ja energian kasvattaa uudet vihreät lehtensä täällä kuivaksi ja pölyiseksi aavikoksi muuttuneessa kaupungissa? Siinä vasta ihmettä kerrakseen.

 

Aamulla kuopus herätteli meidät kärttäen aamiaista, sellaista kuin hotellissa. Minullekin olisi maistunut kiinalainen keitto, mutta kuopus tarkoittikin englantilaista aamiaista, paistettuine munine, röstiperunoine ja tomaattipapuine päivineen. Olipa hän itse käynyt jääkaapilla tarkistamassa, että munia kyllä löytyy. Ja oli valmis lähtemään kauppaan noutamaan puuttuvia tarpeita (lähetin isoveljen, joka osaa itse etsiä ostokset hyllyistä, myyjät kaupassa kun ovat englannintaidottomia).

 

Maistui tuhti paistettu aamiainenkin, vaikka mieleni olisi tehnyt kokeilla eräästä blogista löytämääni avocado-rucola-itusalaattia. Valitettavasti en vain löytänyt kaupoista ituja, joten salaatin kokeileminen saa jäädä Suomeen. Vihreää tulee kyllä syötyä viikonloppuisin, sillä olemme ihastuneet Vietnamissa nappaamaamme yksinkertaisen helppoon reseptiin:

 

Höyrytetyt lady fingerit (okrat) ja ruusukaali

 

Höyrytä lady fingereitä ja ruusukaalia noin 15 minuuttia (kokeile tikulla, kunnes kypsiä).

 

Dipataan höyryävän kuumina peräkkäin kahteen astiaan:

 

1.      astiassa: vähäsuolaista vaaleaa soijakastiketta ja pilkottuja pieniä chilipaloja

2.      astiassa: vasta rouhittua mustapippuria, suolaa sekä päälle puristettu puolikkaan limetin mehu

 

Nämä kasvikset ovat aivan taivaallisia lihan kaverina tai ihan sellaisenaan. Voisin elää niillä viikkokausia. Mutta huomaa, että mikäli lady fingerit eivät ole täysin kypsiä, niitä ei saa pureksittua paloiksi vaan ne takertuvat kurkkuun pitkinä rihmoina, joihin voi helposti tukehtua. Nimimerkillä kokemusta on.

 

Ladies' night

 

 

 

 

 

 

 

Rankka ja uneton työviikko on takanani, työputki päättyi eilisiltana kello 18. Toinen samanlainen putki alkoi jo tänään sunnuntaiaamuna, kun koko päivän suunnittelin tulevan viikon tunteja - kuudeksi päiväksi eteenpäin. Sen siitä saa, kun tekee samanaikaisesti kahta työtä. Tietokoneella työskentelemisen ansiosta jännetuppitulehduksen ensioireet alkoivat jo viime viikolla tuntua käsivarressa ja ranteessa ja haittaavat stressin ohella yöuniakin.

Niinpä minun on nyt vähennettävä kirjoittamista. Yritän siis olla muutaman päivän hiljaa ja kertoa enimmäkseen kuvien avulla... Tosin aika yksipuolisten, perheeni ja ystäväni kun eivät halua esiintyä omilla kasvoillaan blogissani.

Eilisillan pidin vapaata, vietin sen hyvän ystävättäreni syntymäpäivillä. Ladies’ night oli teemana, vain naiset oli kutsuttu näihin juhliin ja miesten tehtävänä oli hoitaa lapsia kotona. Pikkupurtavaa, kuplivaa juotavaa ja mitä ihaninta seuraa, englannin, saksan ja afrikaansin kielten sorinaa, niistä aineksista oli nämä juhlat tehty. Kuinka läheisiä ystäviä olen saanut tänä aikana Pekingissä, surullisina jo pohdimme, kuinka vähän yhteistä aikaa meillä on enää jäljellä. Koskaan ei aika ole kulunut niin nopeasti kuin ulkomailla asuessani.

Uusivuosi Töölönrannassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

  

 

 



 

 

 

Edellinen vuotemme päättyi Helsingissä. Jo aamulla lähdin pikkukaupungista ja matkasin kohti pääkaupungin ostoskatuja, sen verran pakotti päästä alennusmyynteihin. Etsimääni (värikkäitä lasketteluhousuja) en löytänyt ja ilman sovittajaa en jaksanut etsiä lapsille talvikenkiä, joten melkein tyhjin käsin päättyi tämä ostosreissuni.

Koti-ikävä hiipi sisimpääni kulkiessani Helsingin katuja. Liikkeellä oli paljon venäläisiä turisteja, muslimiäitejä lapsineen, joka puolelta kuului vieraiden kielten sorina. Tämä on minun Helsinkini, kansainvälinen ja värikäs. Kuljin jalkaisin rannan kautta Töölöön, katselin juhlalavojen pystyttämistä, siniseksi valaistuja puistoja ja rantaa, ihmisiä. Vastaani tuli suuria perheitä, äitejä ja isiä lastenrattaita työntäen, isommat lapset rattaiden rinnalla toppahaaleissaan laahustaen. Samalla rannalla minäkin kauan sitten työnsin esikoistani uneen, samoilla reittejä olen kulkenut myöhemmin lenkeilläni vaunuja työntäen, myös isompia mukanani raahaten. Tämäkin oli ennen minun Helsinkini. Tajusin, että minun on sitä ikävä.

Majoituimme aitiopaikalle, Crowne Plaza Hesperiaan Töölönrannan reunalle. Kolmen hengen huoneemme ikkunasta oli näkymä suoraan sinisellä valaistuun juhlapaikkaan. Olisimme voineet viettää iltamme huoneessamme, Suomi 100 –juhlan tapahtumia ja ilotulitusta ikkunastamme seuraten. Mutta todellisuudessa tulimme Helsinkiin viettämään uuttavuotta lapsemme kummien seurassa, heidän kotonaan. Herkullisten ruokien (taisi olla seitsemän ruokalajin menu, menin jo aivan laskuissa sekaisin) välissä ulkoilimme tähtisadetta pöllyttäen ja piipahdimme katsomassa rannan tapahtumia. Oopperankulmilla seurasimme vastarannalta lähetettyä runsaampaa tähtisadetta.

Kolmelta yöllä palasimme hiljaisen Töölön läpi kyläpaikasta hotellillemme yksi lapsi mukanamme ja kömmimme tyytyväisinä sänkyihimme herkuista pinkeiden vatsojemme viereen. Kolme poikaa oli nukahtanut kyläpaikan vierassänkyyn jo hieman aikaisemmin, katsottuaan ensin tinasta, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Näine hyvine on hyvä aloittaa vuosi 2017. Hyvää uutta vuotta teille kaikille!



Siivottu Töölönranta
uudenvuodenpäivän aamuna



Vain siniset valot muistuttivat
edellisen yön tapahtumista...




...ja Finlandia-talon seinässä aavistuksen
erottuva Suomi 100 -kajastus