Vasta muutama viikko sitten kehuin, kuinka vähän olen täällä
Pekingissä langennut shoppailemaan. Johtuen siitä, että tavara on joko
järkyttävän kallista tai halpaa ja erittäin huonolaatuista. Tai kopioita. Tai
muuten vain outoa. Siis siitä huolimatta, että eräässä suhteessa minulla ja
puolella tästä kansasta on hyvin samantapainen maku: kuin harakat me rakastamme
kaikkea mikä kiiltää. Bling-bling.
Ja niin siinä sitten kävi, että kun miehen loma päättyi ja minun
vielä jatkui, iski minuun hinku lähteä kauppoja katsastamaan. Sillä rakastan
kaupoissa kuljeskelua. Vaikka olen nettikauppojen asiakkaana jo aika pioneeri (aloitin
jo esikoisen ollessa pieni lastenvaatteiden hankkimisen Keski-Euroopasta, koska
suomalaiskauppojen anti oli liian pelkistettyä minun makuuni), ei mikään ole
mielestäni niin ihanaa kuin kuljeskella tavarataloissa ja ostoskeskuksissa,
hiplailla tuotteita, katsella ihmisiä ja kauniita somistuksia, sekä pysähtyä
latelle lepuuttamaan jalkoja ja ottamaan miettimisaikaa mahdollisten
hankintojen suhteen. Ja aina lähden ostoksille yksin, johtuen kai siitä,
etteivät ystäväni ja lapseni piittaa lainkaan shoppailusta tai koska meillä on
täysin erilainen maku.
Mietin pitkään, minne suuntaisin. Ehkä johonkin hienoon
ostoskeskukseen, missä on laadukasta kiinalaista muotia, pieniä itsenäisiä
putiikkeja, eikä aina samoja ketjuliikkeitä? Ei, ne ostarit, joissa olen kerran
piipahtanut, ovat aivan liian kaukana. Xidanilla ja Dawanglussa. Työpaikkani
lähellä oleva ihana ostoskeskus on suljettu, on kai ostarien lukumäärän raja tullut
jo täyteen Pekingissä, vaikka uusia rakennetaankin aina vain lisää. Kuten
meidän naapuriin, johon on jo parin vuoden ajan ollut rakenteilla aivan valtavan
komea ostospyhättö. Vuosi sitten sinne rahdattiin suurilla kuorma-autoilla ja kiinnitettiin
tuhansia ikkunalaseja ja sen jättimäinen screen piti saada kiireessä valmiiksi
ennen tärkeitä automessuja. Ja se näyttö oli päällä ainoastaan kerran - noiden kaksi
viikkoa kestäneiden messujen ajan toukokuussa ja siitä lähtien se on taas ollut
aivan pimeänä ja rakennus autiona.
Hylkäsin Xidanin ja Dawanglun ja päädyin jälleen kerran Solanaan
ja Indigoon. Niihin on vain tunnin ajomatka kotoamme ja niiden välillä on hyvin
lyhyt metromatka. Ajatukseni oli, että vietän taas älä-osta-mitään-päivää,
mutta kuinkas sitten kävikään. Kiinassa tuntuu olevan aina jokin hyvä syy järjestää
alennusmyynti. Sellaisia pidetään lokakuussa lomakauden golden weekin alla, samoin joulun ja uudenvuoden tienoilla. Ja silloin
tällöin muulloinkin. Osassa kaupoista tuntuu suorastaan olevan aina ale, enkä
nyt tarkoita niitä turistirysiä, Hongqiaota tai Silk Marketia, joissa myyjä jo ensi
kertaa tervehtiessään näyttää laskimella uuden hinnan ja asiakkaan kuuluu
tinkiä siitä.
Ja niin siinä kävi, että edellisen vierailuni - joka oli
alkusyksystä - jälkeen oli kauppoihin tullut minun tyylisiäni unelmajuttuja ja
nyt ne olivat kaiken lisäksi vieläpä alennusmyynnissä. Alennusmyynti tosin
tarkoittaa sitä, että se laatutavara, mikä Kiinassa myydään puoleen hintaan, maksaa
suunnilleen saman verran kuin Suomessa normaalihintaisena! Mutta yhtä kaikki, tällä
kertaa löysin juuri sellaisia bling-blingejä, joita olen etsinyt vuosia,
tuunannut itse ja tuunauttanut ompelimossa. Ja niin minä sitten repsahdin.
Kerron ostoksistani lisää tulevissa postauksissani, sillä
suunnitelmissani on aasialaismuotipläjäys, esitellä millaista on muoti Kiinassa
ja mitä tarjoaa aasialainen design.
Mutta sitä ennen (vihdoin ja viimein) muutama lomapostaus
Thaimaasta!
Mä inhoan ostareissa kulkemista. Täällä on niin kalliit vaatteet ja kengät, että jätän kauppaan. Räätälimarkkinoilla on muutama hyväksi havaittu räätäliliike. Ajattelin tehdä jutun shanghailaisten talvipukeutumisesta, sillä nyt puhaltaa ja kylmästi!:)
VastaaPoistaMinä rakastan kiertelemistä - mikäli vain on jotain kaunista katseltavaa ja olisi joskus aikaa. Mutta totta, Kiinassa normaalihintainen on ylihintaista. Onnellisessa asemassa olet kuitenkin, jos täkäläiset kengät mahtuvat sinulle. Minulle eivät, ne ovat minulle kauneudessaan kuin lapselle tikkari näyteikkunassa - saa vain haaveilla, vaan ei maistaa. :(
PoistaTee ihmeessä juttu shanghailaisten talvipukeutumisesta. Minä aloittelin jo aiheesta viime talvena kirjoittamalla omia silloisia huomioitani. Nyt siihen olisi vaikka mitä lisättävää: https://eedenista-itamaille.blogspot.fi/2016/01/kiinalaisen-paata-ei-pakkanen-pakota.html
Jotain muuten Kiinasta kannattaa hankkia vaatekaappiin Suomeen: Uniqlon tai vastaavien lämpökalsareita. Viime syksynä hankin niitä heti muutamat, kun ne olivat syyskuussa tulleet kauppoihin.