Tämä
aiemmin julkaisematon matkakertomus on siis syyslomaltamme, kiinalaisen golden weekin ajalta lokakuun alusta.
Vietettyämme
yhden kokonaisen päivän Bangkokissa matkustimme neljän tunnin ajomatkan päähän Cha
Amiin, jossa nettitietojen mukaan olisi rauhallisemmat ja viehättävämmät rannat
kuin tunnetummassa kaupunkilaisserkussaan, lähinaapurissaan Hua Hinissa.
**
"Voi
ei, mul on nälkä ihan kohta" toteaa kuopus perillä tulitettuaan ensin
vähän ikkunasta ulos.
"Odota hetki, lapsi pieni. Mennään syömään, kunhan on ensin viety laukut mökkiin. Ja sitten heti uimaan! Viimeinen vedessä on mätämuna..."
Sillä
aikaa kun Isä hoitaa sisäänkirjoittautumiseen liittyviä muodollisuuksia, muu
perhe saatellaan viehättävään tukkien päällä seisovaan mökkiin, joka sijaitsee
aivan merenrannassa. Mökki ja sen ympärillä oleva mökkikylä on todella ihana,
Äidin täydellinen unelma. Viehättävä, kodikas, sievä. Ei kuitenkaan liian
pramea. Nimenomaan mökkikylä, ei mikään hotelli. On oma ranta, uima-allaskin,
jos meressä uiminen jostain syystä alkaisi kyllästyttää (lapsia). Paljon Isä onkin
tehnyt töitä, viettänyt viikkokausia iltoja nettisivuja selaillen, etsiessään
tätä unelmien majapaikkaa.
UNELMA!
Haaveiden täyttymys! Vaan ei sittenkään. Ranta on täynnä erilaisia
maansiirtokoneita, kaivureita ja traktoreita, jotka työskentelevät taukoamatta.
Meteli on korvia huumaava ja rannassa käveleminen on kielletty. Äiti ja Isä
uhmaavat kieltoa ja tekevät kahdestaan kävelyn rannalla. Vedenraja on täynnä
kuolleita kaloja. Valtavan kuolleen meduusankin he löytävät. Äidin ei yhtäkkiä tee
yhtään mieli veteen.
Rannassa
on kyltti, jonka mukaan vuosittainen rannankunnostustyö on aloitettu elokuun
alussa ja päättyy lokakuun puolivälissä. Äiti ja Isä seisovat respassa
tivaamassa, miksi asiasta ei ole tiedotettu heille eikä siitä ollut silloin mitään
mainintaa hotellin nettisivuilla, kun he heinäkuussa tekivät varauksensa. He
eivät ole matkustaneet koko pitkää matkaa etelään viettääkseen lomapäivänsä
kuunnellen kauheata meteliä. Rannalle, joka on nyt uimakelvoton!
Mökkikylästä
vastaava johtaja ei suostu tapaamaan Äitiä ja Isää. Heille tarjotaan siirtoa
vähän matkan päässä sijaitsevan hotellin tornitaloon, mutta Äiti ja Isä eivät
hyväksy tarjousta. Äiti ja Isä eivät koskaan matkusta rannalle majoittuakseen kolossaaliseen
hotelliin. He menevät rannalle ainoastaan asuakseen mökissä. Viiden yön
majoituksesta kompensaationa heille tarjotaan mökkikylän ravintolassa yhtä
päivällistä, jonka he hylkäävät.
Koko
tuon illan Äiti ja Isä viettävät vastaanotossa, sillä siellä on mökkikylän
ainoa nettiyhteys. Sekin on hidas kuin etana ja katkeilee jatkuvasti. Virkailijat
vaikuttavat kiusaantuneilta Äidin ja Isän läsnäolosta. Lapset uivat altaassa
kunnes se suljetaan, seitsemältä illalla. Samaan aikaan kun koneet hiljenevät
rannalla. Sen jälkeen lapset siirtyvät omaan mökkiin lukemaan. Äiti ja Isä
jatkavat surffailua netissä.
Useaan
kertaan virkailijat joutuvat käynnistämään netin uudestaan. Äiti ja Isä eivät
luovuta. Ja viimein tärppää. Äiti tekee löydön. Isä soittaa yhden puhelun.
Sitä
ennen he viettävät yhden ihanan illan istuen omalla terassillaan, kuunnellen
aaltojen loisketta rantahiekalle. Hyttysiä ei ole nimeksikään. Voi mikä
paratiisi tämä voisi olla.
Aikaisin
seuraavana aamuna he heräävät siihen, että työkoneet aloittavat päivän urakan.
Aamupalan jälkeen he pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa.
Voi ei! Tosi surkeita ja hotellin johtaja ei suostu tapaamaan!
VastaaPoistaOli aika outoa, että hotellinjohtaja huiteli jossain muualla (samassa kaupungissa kuitenkin), muttei ehtinyt tavata meitä tai keskustella kanssamme. Ainoastaan henkilökuntansa välityksellä. Hotellinjohtamisessa piti varmaan kiirettä, olihan meitä asukkaita noin viidessä mökissä...
PoistaJa mitä kompensaatiota meille tarjottiin: ruhtinaallisesti jopa yksi päivällinen kompensaationa usean yön majoittumisesta. Ja koska olimme vain yhden yön, emme saaneet mitään...
PoistaNo johan oli aloitus lomalle, argh!
VastaaPoistaOnneksi loma parani siitä sitten. Mutta onni onnettomuudessa meidän kannaltamme, ettei ollut sesonkiaika...
Poista