Kun aika ei riitä

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

Viime viikolla liityin Instagramiin. Vielä päivää aikaisemmin olin sanonut, etten koskaan. Sitten mietin uudestaan. Tässä elämäntilanteessa aika ei riitä. On ystävät luonnossa ja ystävät Facebookissa. On blogi. Ja sitten on vielä oikea elämä. Joka tällä hetkellä vaatii vähän enemmän.

 

Jollekin pitää antaa tilaa ja se on kai sitten kirjoittaminen. Viimeiset kolme vuotta olen kirjoittanut ja ladannut kuvia blogiini öisin. Viimeiset kolme vuotta olen nukkunut kuusi tuntia yössä, mutta tällä hetkellä se ei riitä. Niinpä päätin ottaa hissuksiin, ladata kuvia Instaan ja pitää sillä blogiani hengissä. Kirjoitan toki myös, kunhan kerkiän. Mutta nyt mennään kesäisillä kuvilla ja vedetään henkeä.

 

Viime viikkoina on purettu varastossa olleita laatikoita ja pantu pikkuhiljaa kotia järjestykseen. Piipahdettu metsässä, syöty hyvin, istuttu pienellä ja isolla porukalla ja vietetty paljon aikaa ystävien kanssa. Paras tapa innostua siivouksesta on pyytämällä ystäviä kylään. :)

 

”Ei juhlat ole sellaiset, että me syödään kotona niiden jälkeen”, totesi kuopus vierailtuamme naapurissa. ”Juhlat on sellaiset, että niiden aikana syödään tai sitten sitä ennen!” Ja kun kuopus sai juhlansa, kyseli hän seuraavana päivänä: ”Onko meillä taas tänään juhlat?” Valitettavasti ei, aikuiset eivät jaksa juhlia ihan joka päivä.