Eedenistä itämaille: Datong - Kiinan rumin kaupunki?

Morsiusparin kuvaustuokio

Temppeliherroja

Uutta "vanhaa"

Ystäväni <3

Perjantai-illan viettoa torilla

Uusi "vanhakaupunki"

Ulkoilmaelokuva keskellä toria

Vanhaa ja uutta rinnakkain

Hutongit purkutuomion alla

Toiset sinnittelevät vielä kodeissaan

Uutta "vanhaa" nousee taas

Myyntikoju

Morsiuspari valokuvattavana

Kuumia bataatteja

Joku on kutsunut Datongia Kiinan rumimmaksi kaupungiksi. Muutama vuosi sitten se oli kenties Kiinan saastuneinta aluetta, paksu saastepilvi peitti jatkuvasti sen taivasta. Nykyään ilma on puhtaampi ja kaupunki yrittää kovasti päästä pois huonosta maineestaan - kiinalaiseen tyyliin. Sitä nimittää purettava ”mennyt maailma” ja uusi ”vanha”. Kaupunki on siis mitä autenttisinta nyky-Kiinaa: revitään pois kaikki oikeasti vanha ja rakennetaan tilalle uutta vanhaa, kiiltävää perinteistä. Datongin vanha keskusta on kuin Disneyland kiinalaisittain. Epäaito mutta kaunis. Ja tähän kaikkeen liittyy niin paljon ihmisten murhetta ja välinpitämättömyyttä yksilöitä kohtaan. Yhden ihmisen koti ei hetkauta ketään, asukkaiden on siis muutettava kodeistaan, jotta kaupunki saisi turistejaan. Hulluinta on, että vielä 50-luvulla kaupunkia kiersi satoja vuosia vanha kaupunginmuuri. Sitten se revittiin alas. Kymmenen vuotta sitten kaupungia ei olisi millään perusteella voinut kuvailla historialliseksi kaupungiksi, kunnes tilalle rakennettiin uusi kaupunginmuuri, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Se ei edes muistuta sitä. Silti 50 000 asukasta ajettiin pois kodeistaan, jotta talojen paikalle rakennettaisiin muuri. Ja tämä sama meno jatkuu edelleen: ihmiset lähtevät, vanhaa puretaan ja tilalle tulee uusia kiiltäviä rakennuksia.

Kaikesta tästä huolimatta kaupunki on viehättävä. Rakennuskanta on perinteistä Kiinaa eikä turismi ole vielä pilannut sitä. Turistien tuomaa rahaa arvostetaan ja heistä iloitaan. Ihmiset ovat hymyileviä ja aidosti kiinnostuneita turisteista. Luulimme tulevamme katsomaan nähtävyyksiä, mutta päädyimme itse nähtävyyksiksi. Päättelimme, että Datongin englanninopetus on tehokkaampaa kuin Pekigin, tai sitten ihmiset ovat muuten vain kiinnostuneita käyttämään kieltä rohkeammin kuin Pekingissä, sillä puhuimme enemmän englantia kuin kuuna päivänä Pekingissä.

Koska Datong ei ole maailman turistikartalla eikä riippuva temppelikään ole massaturismin kansoittama, oli mielenkiintoista seurata paikallisia turisteja siellä. Oli hämmästyttävää, kuinka lainkuuliaista väki oli. Kenellekään ei tullut mieleenkään sytyttää tupakkaa koko temppelin alueella. Temppeliä kuvaavat ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita temppelistä eivätkä vain ottamassa itsestään selfietä nähtävyyden edessä.

Pitkään mietin, teenkö postauksen temppelistä. Se on mielestäni maailman upein temppeli, mutta onhan se niin hauras, ettei se kestä isoja kävijämääriä. Silti se ansaitsee kaiken kunnioituksen ja paljon ihailua – etenkin maanmiestensä ymmärryksen, että tällaista aarretta on säilytettävä ja vaalittava. Ettei kaikkea vanhaa kannata repiä maan tasalle – ja ettei Disneylandiä tarvita houkuttelemaan turisteja.

Tosin löytyy kaupungista Disneylandkin –

kiinalaisena versiona.

Riippuvan temppelin lisäksi luoliin (grottoes) rakennetut Buddha-patsaat olivat näkemisen arvoiset. Kaupungin keskustassa hiljennyimme kolmessa vanhassa temppelissä, joista minusta viehättävin ja kodikkain oli moskeija. Olen aikaisemmin vieraillut moskeijoissa Singaporessa ja Malesiassa, ja hämmästyin, kuinka erilainen tämä oli niihin verrattuna. Datongin moskeija ei arkkitehtuuriltaan ja koristeiltaan paljoakaan eronnut muista kiinalaisista temppeleistä. Moskeijassa oli hyvin rauhallista, siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, että vierailumme sattui Ramadanin aikaan. Mietimme, pääsemmekö sisään lyhyessä vaatetuksessa, mutta meidät otettiin ystävällisesti ja kohteliaan kiinnostuneesti vastaan.

Grand Mosque Ming-dynastian aikakaudelta