Hemmetin hyvä ruoka

 

 

 

 

 

 

Talon erikoisuus, kahdeksaan kertaan leivotut pähkinäkakut



Tulista kesäkurpitsaa nauhana



Paistettua munakoisoa



Etikkafungusta



Kylmää kanaa



Kuumaa possunkoipea

 



Taikinarullat jotka kastetaan lihakeittoon

 

 



Jiaozit

 

Jiaozit keittiön puolella

 

 

 

 

Päivällistä odottaessa

 

Jonottajan tärkeä lappu: "Pieni pöytä A57 numero"

 



Ravintola on helppo löytää illan tullen

 

 

Datongin uudessa vanhassa kaupungissa on ravintola, joka on niin tunnettu, että kerrotaan jopa leskikeisarinna Cixin ruokailleen siellä. Tähän ainakin viittaa ravintolan nimi, sillä fèng lín tarkoittaa että riikinkukko (eli keisarinna) saapui. Herkullisen ruoan ja historian lisäksi tämä Fenglin Ge tarjoaa ihmettelemistä silmille, sillä koko ravintola on sisustettu mitä uskomattomimmin puuleikkauskoristein. Myös ulkoa päin se on näkemisen arvoinen, niin päivällä kuin illallakin.

Ravintolaan ei voi varata paikkaa, vaan jos mielii saada pöydän päivälliselle, on tultava ennen 17.40. Tuolloin salien ovet avautuvat ja sisään ryntäävät rientävät etsimään itselleen tyhjää pöytää. Mikäli ei ole riittävän ripeä ja jää ryntäyksessä muiden jalkoihin tai tulee myöhemmin paikalle, voi hakea kassalta jonotusnumeron. Eteisessä on tuoleja jonottajille ja kuulemma heille myös tarjoillaan juomia.

Vierailimme ravintolassa kolmeen kertaan. Ensimmäisellä kerralla lounasaikaan maistamassa kukanmuotoisia jiaozi-nyyttejä. Samana iltana tulimme päivälliselle ja onnistuimme nappaamaan yhden pöydän siitä huolimatta, että kiinalaiset rynnistivät joukolla ohitsemme varaamaan pöytiä. Onneksi yksi meistä tajusi kiertää toista kautta ja sai ylimmän parven viimeisen pöydän.  Maistelimme listan läpi herkullisia kylmiä annoksia, kuten tulisia kesäkurpitsanauhoja ja kirpeän etikkaista fungusta.

 

Toisena iltana saavuimme myöhään, tuntia ennen sulkemisaikaa. Jonotimme hetken lappu kourassa, mutta onneksi vielä saimme pienen pöydän alasalista. Tällä kertaa kokeilimme muutamaa lämmintä ruokaa, joista mielenkiintoisin oli taikinaiset tötteröt, jotka puiseen kennoon aseteltuina muistuttavat ihan hunajakennoa. Nämä taikinatötteröt kastetaan liemeen, jonka voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta. Meidän valintamme muistutti suomalaista lihakeittoa, mutta hyvää oli.

 

Viimeisenä päivänä olisimme halunneet syödä vielä myöhäisen lounaan samassa ravintolassa, mutta se (kuten kaikki Datongin ravintolat) menee kiinni aikaisin ja aukeaa vasta illalla. Niinpä odottelimme viimeiset tunnit hotellin baarissa lähtöä lentokentälle ja täytimme vatsamme tylsästi ranskalaisilla perunoilla, listalla kun ei paljon valinnanvaraa ollut. Lentomme oli myöhään emmekä uskaltaneet jättää ruokailua Datongin pienelle lentokentälle. Eikä sieltä olisi ravintolaa löytynytkään. Olisimme saaneet tyytyä kuivamuonakeittopurkkeihin – kuten kiinalaiset.

Monet yllä olevista kuvista on lainattu ystävältäni Linniltä, jonka kertomus löytyy täältä.