Kaikki tervetulleita, paitsi saksalaiset? |
Siivousvälineet kulkevat mukana bussissa |
Tässä kuvasatoa suomalaisrouvien ostosreissusta
taiteilijakortteli 798:iin. Yleensä viemme sinne vieraat syömään Pekingin
ankkaa ja ihmettelemään modernia länsimaistyyppistä taidetta, mutta paikka
tunnetaan myös mielenkiintoisista pienistä käsityöläiskaupoistaan, joissa olen
joskus piipahtanut – ostamatta mitään. Kevään kuumimpana päivänä, kun
lämpömittari kipusi lähes 40 asteeseen, otimme taksin (ei ilmastointia
tietenkään) ja ajoimme shoppailemaan. Kaikennäköistä pientä sieltä lähti
mukaamme, minä tosin keskityin lähinnä työjuttuihin, sellaiseen mitä voi
käyttää opetuksessa tai somisteena. Sekä tuo oranssi käsintehty nahkalaukku.
Lehmäpatsaat sen sijaan saivat jäädä kauppoihin (olivatkohan ne edes
myytävänä?).
Matkani jatkui yksin aurinkoiseen Solanaan, jonne olin sopinut
treffit tyttären kanssa, hän halusi kerrankin lähteä kanssani vaateostoksille.
Ensimmäistä kertaa Pekingissä asumiseni aikana sain Iphonen kartan toimimaan
ilman wifiä, joten saatoin kadulla kulkiessani kartan avulla etsiä bussilinjan,
joka veisi minut suoraan perille Solanaan. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun
pystyin hyödyntämään Pekingin bussiverkostoa (vuosi sitten ajelin kerran
bussilla lyhyen matkaa kun sain tarkat ohjeet kiinalaiselta naiselta). Mutta
nyt kartta näytti minulle linjan ja jopa neuvoi minut oikealle pysäkillekin. Kaikki
selvällä suomen kielellä. Vitsi miten helppoa tämä on. Mikäli kartta siis toimii
puhelimessa. Alusta alkaen kirjoituksiani seuranneet ehkä muistavat, mitä
ongelmia olen puhelimeni ja nettiyhteyden kanssa kokenut Kiinassa. Ensimmäisen vuoden aikana ei
toiminut netti eikä aina puhelinkaan. Osa selityksenä tähän on, ettei Kiinan
ulkopuolelta ostettuihin puhelimiin pysty hankkimaan nopeinta yhteyttä. Sen
saadakseen pitäisi hankkia puhelin Kiinasta, mutta niihin on puolestaan
kuulemma laitettu zippi, jolla viranomaiset valvovat puhelimen käyttöä. Kiitos
ei, mieluummin siis tuskailen kotimaasta hankitulla puhelimella. Joka jopa
toimii - aina välillä. Ja joskus jopa yllättää.
Kotimatkalla taksi pysähtyi lentokentälle johtavan moottoritien
rampille puoleksi tunniksi. Joku One Road, One Belt –vieras taisi olla poistumassa
maasta. Taksissa oli hirvittävän kuuma eikä ikkunoita saanut auki moottorin
ollessa sammuksissa. Kuski itse lähti ulos vilvoittelemaan, me istuimme
takapenkillä lukkojen takana ja harjoittelimme kiinaa koetta varten. Kerrankin tuli
ikävä ilmastointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)