#798, 39°



Kaikki tervetulleita, paitsi saksalaiset?



Siivousvälineet kulkevat mukana bussissa

 

 

Tässä kuvasatoa suomalaisrouvien ostosreissusta taiteilijakortteli 798:iin. Yleensä viemme sinne vieraat syömään Pekingin ankkaa ja ihmettelemään modernia länsimaistyyppistä taidetta, mutta paikka tunnetaan myös mielenkiintoisista pienistä käsityöläiskaupoistaan, joissa olen joskus piipahtanut – ostamatta mitään. Kevään kuumimpana päivänä, kun lämpömittari kipusi lähes 40 asteeseen, otimme taksin (ei ilmastointia tietenkään) ja ajoimme shoppailemaan. Kaikennäköistä pientä sieltä lähti mukaamme, minä tosin keskityin lähinnä työjuttuihin, sellaiseen mitä voi käyttää opetuksessa tai somisteena. Sekä tuo oranssi käsintehty nahkalaukku. Lehmäpatsaat sen sijaan saivat jäädä kauppoihin (olivatkohan ne edes myytävänä?).

 

Matkani jatkui yksin aurinkoiseen Solanaan, jonne olin sopinut treffit tyttären kanssa, hän halusi kerrankin lähteä kanssani vaateostoksille. Ensimmäistä kertaa Pekingissä asumiseni aikana sain Iphonen kartan toimimaan ilman wifiä, joten saatoin kadulla kulkiessani kartan avulla etsiä bussilinjan, joka veisi minut suoraan perille Solanaan. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun pystyin hyödyntämään Pekingin bussiverkostoa (vuosi sitten ajelin kerran bussilla lyhyen matkaa kun sain tarkat ohjeet kiinalaiselta naiselta). Mutta nyt kartta näytti minulle linjan ja jopa neuvoi minut oikealle pysäkillekin. Kaikki selvällä suomen kielellä. Vitsi miten helppoa tämä on. Mikäli kartta siis toimii puhelimessa. Alusta alkaen kirjoituksiani seuranneet ehkä muistavat, mitä ongelmia olen puhelimeni ja nettiyhteyden kanssa kokenut  Kiinassa. Ensimmäisen vuoden aikana ei toiminut netti eikä aina puhelinkaan. Osa selityksenä tähän on, ettei Kiinan ulkopuolelta ostettuihin puhelimiin pysty hankkimaan nopeinta yhteyttä. Sen saadakseen pitäisi hankkia puhelin Kiinasta, mutta niihin on puolestaan kuulemma laitettu zippi, jolla viranomaiset valvovat puhelimen käyttöä. Kiitos ei, mieluummin siis tuskailen kotimaasta hankitulla puhelimella. Joka jopa toimii - aina välillä. Ja joskus jopa yllättää.

 

 

Kotimatkalla taksi pysähtyi lentokentälle johtavan moottoritien rampille puoleksi tunniksi. Joku One Road, One Belt –vieras taisi olla poistumassa maasta. Taksissa oli hirvittävän kuuma eikä ikkunoita saanut auki moottorin ollessa sammuksissa. Kuski itse lähti ulos vilvoittelemaan, me istuimme takapenkillä lukkojen takana ja harjoittelimme kiinaa koetta varten. Kerrankin tuli ikävä ilmastointia.