Keksivaihtarit – joulunodotusta amerikkalaisittain

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakastan joulua, mutta vihaan joulunodotuspuuhia. Siis niitä pieniä askareita joulun tuloa jännittäessä. Kummallinen yhdistelmä totta tosiaan. Aina ihmettelen, kuinka saada aikaan ihana joulutunnelma, kun kaikki koristeleminen, askarteleminen ja kotitöiden tekeminen on yhtä tuskaa?

 

Minun ratkaisuni tähän on kynttilöitä polttamalla ja glögiä juomalla. Joululauluja laulamalla. Sekä kyläilemällä naapureiden jouluisissa kodeissa.

 

Mutta tänä vuonna yllätin itseni ja osallistuin keksivaihtareihin. Mikä tarkoittaa – kammotus kammotus minulle – keksien leipomista ja vaihtamista kavereiden kanssa. Ystäväni ja naapurimme, perheineen Amerikassa asunut eteläafrikkalaisrouva toi meille tämän idean Jenkeistä. Oli hänen ideansa - me otimme idean innolla vastaan - että leivotaan kukin keksejä ja vaihdetaan niitä keskenämme, siten että kukin saa kutakin sorttia vastineeksi. Aluksi emme innostuneet, mutta sitten hän keksi houkutella meitä glögikutsujen varjolla. Näin hän sai meitä koukkuunsa seitsemän rouvaa, jotka glöginjanoisina lupauduimme myös leipomispuuhiin.

 

Paitsi, että minun mielessäni oli pelkkä glögi. Mausteinen ja tummanpunainen ihana kuuma juoma. Ja ajatus rauhallisesta rupatteluhetkestä ystävien kanssa, asia jota hektisessä elämässä eniten kaipaan. Inhoan leipomista yli kaiken enkä ole ikinä leiponut muita keksejä kuin pipareita valmistaikinasta.

 

Mutta sain kuin sainkin valjastettua poikani leipuriksi. 12-vuotias leipoi lusikkaleipiä koko toissapäivän (ja sai vasta puolet taikinasta leivottua).

 

Eilen keräännyimme ystäväni kotiin rupattelemaan seitsemän naisen voimin, juomaan glögiä sekä poimimaan jokainen kotiin lähtiessään mukaansa keksejä noin 10 kappaletta kutakin sorttia.

 

Olipa tämä eteläafrikkalainen ystäväni vieläpä leiponut ruotsalaisia pipareita Ikeaan turvautumatta eli vääntänyt taikinankin aivan itse. Kovin hän kyllä pyyteli anteeksi, että aika kovia niistä tuli. Että ihan vasaraa tarvittaisiin. Valistin tätä Saksassakin asunutta ja pehmeisiin piparinkaltaisiin kekseihin tottunutta ystävääni, että kyllä ne ovat ihan niin kuin pitääkin. Ja ettei ole ruotsalaisia pipareita vaan on pohjoismaisia pipareita. Jotka - mikäli on nettilähteisiin luottamista – ovatkin alun perin itse asiassa saksalaisia...  =D
 

 

 

Kakkosen leipomat lusikkaleivät