Esillä kansallisuuksien kirjo

Kerran vuodessa nuorimmaisten kansainvälisessä koulussa saavat kaikki kansallisuudet loistaa. Aikaisemmin tätä juhlaa vietettiin kuulemma YK:n päivänä 24.10., mutta nykyään tapahtumapäivä sijoittuu marraskuun alkuun.

Viime vuonna kuvailin juhlaa tarkemmin, mutta nyt jätän sanalliset selitykset vähemmälle ja esittelen juhlaa kuvilla.

 

Suomalaisuus näkyviin

 

 

 


Thaimaalainen tanssi



Tänä vuonna suomalaisillakin oli edustajaperhe
kansallispukuparaatissa



Suomi, Kreikka ja Korea



Korea, Meksiko, Kiina ja Etiopia

 

Jos voisin tuoda yhden asian tästä koulusta suomalaisiin peruskouluihin, tahtoisin tuoda tämän päivän. Kuinka onnellisia lapset ovatkaan, kun he saavat esitellä omaa kotimaataan, sen tapoja ja ruokia.

 

Toki tilanne tässä kansainvälisessä koulussa on erilainen kuin sellaisessa koulussa, jossa valtaosalla oppilaista on yhteinen kulttuuri. Onhan ainakin puolet tämän koulun oppilaista jossain määrin vähemmistön edustajia, ja heidän kotikulttuurinsa on eri kuin isäntämaan kulttuuri. Perheemme isompien lasten koulussa tilanne on aivan eri: lapsemme ovat omassa koulussaan vähemmistöä, ulkomaalaisia, jotka yrittävät kaikin tavoin olla huomaamattomia ja sulautua enemmistöön. Kauheimmalta heistä tuntuu se, että joku vähän väliä muistuttaa heitä heidän ”erilaisuudestaan”.

Mutta senkin uhalla. Kuinka loistava tilaisuus olisikaan tällaisen päivän varjolla sekä saada vähemmistökulttuureja edustavat oppilaat tuntemaan ylpeyttä omasta kulttuuristaan ja taustastaan että samalla luoda kaikkien oppilaiden kiinnostusta muita kulttuureja kohtaan koulussa. Voisihan tuona päivänä jokainen oppilas esitellä jonkun muun kuin suomalaisen kulttuurin. Varmasti kaikilla on joku maa ja sen kieli, ruoka, tai jonkin muu asia, joka heitä kiinnostaa, josta he voisivat ottaa selvää lisää ja tuoda sitä tunnetuksi tuona päivänä.