Kaksikymmentä vuotta sitten Isä muutti Singaporeen ja pian
tämän jälkeen Äiti matkusti tämän luokse elämänsä ensimmäisen kaukomatkansa,
muutamaa kuukautta ennen kuin itsekin muutti perässä. Tuolloin Singaporea kutsuttiin
nopean talouskehityksensä ansiosta ’Aasian tiikeriksi’. Kaupungin julkisivu oli
moderni ja tyylikäs, metro kiiltävä, ostoskeskukset suorastaan luksusostosparatiiseja
pienen Stockmannin ja nuhjuisen Itäkeskuksen rinnalla. Suomalaisen
pikkukaupungin tytön silmin ensivaikutelma ja julkisivu oli upea. Mutta takapihalle
kurkistaessa löysi toisenlaisen Singaporen: ostoskeskusten kuluneet ankeat
vessat, mopoilijat väärinpäin tuulensuojaksi puettuine takkeineen, rivikansalaisten
nuhjuiset kerrostalolähiöt, joiden pihoilla hampaattomat kiinalaispapat
polttivat tupakkaa ja pelasivat mahjongia valkoisissa aluspaidoissaan.
Peking tuo Äidin mieleen juuri tuon Singaporen parinkymmenen
vuoden takaa. Hienoja ostoskeskuksia länsimaisine luksusputiikkeineen ja
valtavine kukkaistutuksineen. Vasta käyttöönotettuja metroasemia, jotka hohtavat
metallinloistoa ja kiiltävyyttään. Korkeita pilvenpiirtäjiä, joita ympäröivät
korkeat muurit ja joiden portilla seisovat vartijat ojennuksessa.
Ostoskeskusten vessat ovat tosin siistimpiä kuin Singaporessa aikoinaan: WC:stä
löytyy sekä saippuaa että paperia suorastaan ilmaiseksi eikä sitä tarvitse
kuljettaa itse mukana. Mutta pöntölle ei täälläkään kannata istuutua vaan
harjoituttaa reisilihaksiaan. Ja pöntön yläpuolella lukee tuttu teksti:
Paikallista väriä näkee jo ensimmäisenä päivänä. Mopoilijoiden tuulisuojat tuovat Äidin mieleen singaporelaiset mopoilijat nurinpäin puettuine takkeineen. Pekingiläisissä mopoissa on lisävarusteena myös kädensijoihin valmiiksi kiinnitetyt muhkeat rukkaset. Pekingissä erottuvat polkupyörällä liikenteen seassa puikkelehtivat paperinkerääjäsedät ja ruokakärrytädit. Singaporesta Äiti muistaa lava-autot, joiden lavalle työmiehet lastattiin päivän päätteeksi.
Modernin pilvenpiirtäjähotellin ikkunasta näkyy kaupungin
puristuksiin jäävä matala asuinalue, joka vielä uhkaa olemassaolollaan
rakentamista. Milloinkohan sillekin koittaa viimeinen niitti, kun tarvitaan tilaa
uusille toimistorakennuksille?
Varakkaamman väen ja ulkomaalaisten asuttamien asuinalueiden
portilla seisovat vartijat karvalakeissaan. Kun välittäjä on hoitanut heidän
kanssaan muodollisuudet ja auto kaartaa portista sisään, Äiti kuiskaa Isälle: ”Upea
paikka.”
”Täällä pääsee hyvin kiinni paikalliseen elämään”, toteaa
Isä sarkastisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)