Joki haisee usein todella pahalle, mädälle kananmunalle, mutta tällä kertaa hajua ei tuntunut. Jo pari vuotta sitten Peking ilmoitti aloittavansa jokien puhdistustoimet ja vuoden ajan seurasimme milloin minkäkinlaisia puhdistus- ja siivousoperaatioita. Voi olla että roskat ovat vähentyneet joesta, mutta jo tämänkin matkan aikana olemme todenneet hajun olevan entisellään. Lenkillämme hajua ei kuitenkaan huomannut tai siihen tottui.
Auringonlasku oli upea, mutta liikenne kadulla oli aivan yhtä hurjaa kuin aikaisemminkin. Kyse on kapeasta ja pimeällä valaisemattomasta "oikotiestä", jota käytimme usein välttääksemme pahimmat liikenteen sumppukohdat. Samasta syystä moni muukin käyttää tietä, etenkin sähkömopoillaan köröttelevät ayit eli kotiapulaiset, joita alueella työskentelee lähes joka taloudessa, kuten Kiinassa on keskiluokkaisissa perheissä tapana.
Koska tiellä ei ole kameravalvontaa, ajetaan sillä todella lujaa ja tehdään hurjia ohituksia. Lisäksi Kiinassa mopoilijoilla ja pyöräilijöillä on tapana ajaa valot täysin pimeänä, joten heitä ei edes pimeällä edes erota, ennen kuin on aivan kohdalla. Talvella mopokypärä on suosittu, koska se lämmittää, mutta kesällä harva - edes länsimainen - käyttää kypärää. Joten tiellä sattuu paljon näitä onnettomuuksia ja usein ne johtavat kuolemaan. Mopoilijan kuolemaan! Ja koska nämä mopoilijat hyvin usein ovat töistä kotiinsa matkalla olevia kotiapulaisia, johtuu siitä länsimainen nimitys "Dead Ayi Road". Kiinalainen nimi Gao Bai Lu (minun käännöksenäni "korkea valkoinen tie") on paljon kauniimpi, muttei lainkaan niin osuva kuin länkkärien sille antama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)