Heinäkuussa pahimmat sateet kuuteenkymmeneen vuoteen riepottelivat Pekingiä ja kaupunki joutui tulvan valtaan. Kesäänsä kaupungissa viettäneet ystäväni kertoivat, kuinka tiet suljettiin veden noustessa eivätkä ihmiset päässeet palaamaan koteihinsa. Lähes 300 kiinalaista menetti henkensä tai katosi tulvissa. Me olimme tuolloin Suomessa ja ainoastaan Facebookin kautta ystäviemme eloa seuratessamme saimme edes tietää koko tulvasta. Compoundimme management lähetti ystävällisesti viestin kaikille asukkaille, että kannattaisi lähettää joku tarkistamaan oman kotimme tilanne.
Eilen saimme pientä makua tulvasta. Onneksi sentään vain pienessä mittakaavassa. Kolmen äitikaverin kanssa istuin taksissa matkalla keskustaan lastemme vanhempainiltaan. Keskustan tornitalojen häämöttäessä alkoi sataa kaatamalla. Ennen kuin Uber-taksimme kaarsi koulu eteen, sai yksi äideistä soiton mieheltään, joka oli jo perillä vanhempainillassa. ”Metro on jo suljettu, käskekää kuskin kääntyä saman tien kotiin.” Vasta hiottuamme hintaa kuskin kanssa (mikä vaati jopa soiton ayillemme, koska kielitaitomme loppui kesken) tämä suostui ajamaan meidät koko matkan takaisin. Kolme tuntia lähtömme jälkeen taksi kaarsi takaisin kotipihallemme.
Aikamoista!
VastaaPoista