Esikoinen kysyi minulta kerran
"syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni". Hän oli lukenut lauseen
jostain kirjasta ja häntä ihmetytti, eivätkö nuo molemmat asiat tarkoita ihan
samaa.
Kysymys lie vastaava kuin se, jonka ystäväni esitti
ollessamme nuoria opiskelijaneitosia. Hän listasi tärkeysjärjestykseen kolmea
ihmisen perustarvetta: syömisen, nukkumisen ja seksin. Hänen listansa oli hyvin
erilainen kuin minun listani, jossa ykkösenä oli silloin ja on yhä edelleen
syöminen.
Miksikö? Siksi että ravinnontarpeen tyydyttämisen lisäksi
ruoalla voi lohduttaa ja palkita, se sopii arkeen ja juhlaan, sen avulla voi
luoda arjesta juhlan, tuoda luksusta elämään. Ja mikä parasta: tätä tarvetta
voi toimittaa yhdessä ystävien kanssa (sen sijaan harvemmin olen saanut kutsuja
kavereilta nukkumaan tai sekstaamaan yhdessä).
Hyvä ruoka ei ole vain rikkaiden luksusta, vaan kaikkien
saatavilla varallisuudesta huolimatta, taiottavissa vähistäkin aineksista.
Halvimmillaan jopa roskiksista dyykkaamalla. Se voi olla ekologista lähiruokaa
kauden herkuista tai kaukomailta lennätettyä. Nautinto, jonka hyvästä ateriasta
saa, voi kestää yhtä kauan kuin tavaroiden ostamisesta haettu nautinto, mutta
sen hiilijalanjälki on yleensä pienempi.
Hyvä ruoka on myös yhteistä lähes kaikille ihmisille ympäri
maailman, löytyyhän sitä kaikista kulttuureista. Asuinpaikasta ja kulttuurista
riippumatta ihmiset ovat kaikkialla maailmassa luoneet ympärillään kasvavista
aineksista, paitsi elämisen kannalta välttämätöntä ravintoa, myös
makunystyröitä hivelevää nautintoa. Kaikissa ihmisyhteistöissä se kuuluu
erottamattomasti juhlaan kuin juhlaan. Ja kaikeksi lisäksi se yhdistää eri
kulttuureista olevat ihmiset. Ruoka on aina turvallinen puheenaihe,
kulttuureista riippumatta. Ja jos mitään muuta sanottavaa ei keksi, säästäkin
on jo keskusteltu, voi aina puhua ruoasta.
Lyhyen valistuskeskustelun jälkeen lapsi ymmärsi. Jotkut ihmiset
syövät elääkseen, mutta Äiti elää syödäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)