Lomailu kotimaassa on kiireistä. Osa tuttujen tapaamisista
onnistuu ihan kävelemällä oman ”kotikylän” eli kaupunginosan poikki. Alepan
kulmalla onnistaa yleensä aina. Parhaana päivänä poikkeaminen lähikauppaan
kestää parikin tuntia, kun vastaan tulee ainakin viisi tuttua, ja kaikkien kanssa
rupatellaan. Muita hyviä paikkoja kalastaa tuttuja on kirjasto iltaisella sekä
leikkipuisto aamutuimaan. Jättisaalis hetkessä.
Jokaiselle päivälle sovitaan treffejä ystävien kanssa, jotta
ennättäisimme varmasti tavata heidät kaikki. Hyödytön päivä on sellainen,
jolloin kalenteri on tyhjä eikä tapaa ketään edes sattumalta. Joinakin päivinä
tapaamisia on useita, on suorastaan pidettävä kirjaa, missä ja kenen kanssa
kukin milloinkin liikkuu. Ja kuka katsoo kuopuksen perään. Kun Kolmonen
kiipeilee kummisetänsä kanssa ja Kakkonen on koulukaverin kanssa elokuvissa ja
on Ykkösen vuoro vahtia Nelosta. Sillä Äidillä on sovittu tapaaminen luotto-ompelimossaan.
Samana päivänä kun Isä saapuu Suomeen, Äiti suk(k)uloi
Hangossa. Kun hän iltasella palaa kotiin, on kotipiha täynnä aikuisia ja
lapsia. Naapurit on kutsuttu tervetuliaiskylään (jotka ovat sarjassaan toiset,
Äiti piti kutsunsa jo viikkoa aikaisemmin). Tadam, ainakin kymmenen kärpästä
kerralla.
Koti on yhä paketissa, astiat pahvilaatikoissa yläkerrassa
ja kellarissa. Makuuhuoneissa kuljetaan kapeita laatikoiden reunustamia
käytäviä ja väistellään pyykkilautaa. Kotiin voi kutsua vieraita vain, jos
pihamaalla tarkenee istua. Ja vain niitä vieraita, jotka tuovat omat astiansa (”tulkaa
meille ja ottakaa oman lasit mukaan…”)
Välillä ahtaus ahdistaa. On lähdettävä pois kotikulmilta
kauemmaksi. Päijänteellä kummeillaan ja Isä kokee suuria elämyksiä heittäessään
talviturkin pois sukset jalassa (lasten sanoin ”pomppupyllyillessä” veneen perässä).
Teini riemuitsee saunoessaan ekan kerran vuoteen (Pekingissäkin löytyisi sauna
parin sadan metrin päässä kotoa, muttei se koskaan mahdu perheen aikatauluun).
Saunanportailla hän istuu ja valokuvaa auringonlaskua. Kuopus käy puskapissillä
ja saa pihkaa käteensä. Salaa hän laskee likavesisäiliön täyteen hangatessaan pihkaa
pois saippualla. Kiellon seurauksena hän vetää herneen nenäänsä ja loppuillan
esikoinen houkuttelee sitä ulos.
Lappeenrannassa mummoillaan, kuntoillaan ja ihmetellään
hiekkaisia rinsessoja ja ritareita. Haaveillaan helteistä ja varaudutaan
villasukilla ja pipoilla Pekingin kylmään talveen. Isovanhempien kauhuksi
karataan vierailulle Satama-Sannin luo. Sillä mikä olisi Lappeenrannan reissu
ilman aitoja vetyjä ja atomeita… (aivan sama kuin Peking ilman Pekingin ankkaa
tai Singapore ilman Singapore Slingiä)
|
Ei mummolaa ilman Britaa... |
|
...eikä marjoja |
|
Eikä Lappeenrantaa ilman Satama-Sannin vetyä |
|
Koko perhe kuntoilee |
|
Kesäinen Lappeenranta kauneimmillaan |
|
Villmanstrandin ritarit |
|
"Vau, Smaug!" |
|
Idyllisintä Lappeenrantaa - Linnoitus |
|
Käsityöparatiisi |
Lappeenranta - kuten niin moni muukin pikkukaupunki Suomessa - on pilattu repimällä vanhat talot pois ja rakentamalla tilalle betoni- ja tiilihirvityksiä. Linnoituksen puutalojen lisäksi vain joitakin yksittäisiä vanhoja taloja on säilytetty, ja vaikka ne häikäisevät kauneudellaan, näyttävät ne lähinnä surkuhupaisilta elementtinaapuriensa keskellä...
|
Koulukadun kaunotar Platanin talo on surullisen yksinäinen.
Eikö kukaan tosiaankaan halua asuttaa tätä ihanuutta? |
|
Ihan ymmyrkäisenä betoniviidakossa |
|
Ruohonjuuritasolla on enemmän nähtävää |
|
Talvivarusteet hankittuna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)