Elämän tarkoitus (Oodi hyvälle ruoalle)

Esikoinen kysyi minulta kerran "syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni". Hän oli lukenut lauseen jostain kirjasta ja häntä ihmetytti, eivätkö nuo molemmat asiat tarkoita ihan samaa.

Kysymys lie vastaava kuin se, jonka ystäväni esitti ollessamme nuoria opiskelijaneitosia. Hän listasi tärkeysjärjestykseen kolmea ihmisen perustarvetta: syömisen, nukkumisen ja seksin. Hänen listansa oli hyvin erilainen kuin minun listani, jossa ykkösenä oli silloin ja on yhä edelleen syöminen.

Miksikö? Siksi että ravinnontarpeen tyydyttämisen lisäksi ruoalla voi lohduttaa ja palkita, se sopii arkeen ja juhlaan, sen avulla voi luoda arjesta juhlan, tuoda luksusta elämään. Ja mikä parasta: tätä tarvetta voi toimittaa yhdessä ystävien kanssa (sen sijaan harvemmin olen saanut kutsuja kavereilta nukkumaan tai sekstaamaan yhdessä).

Hyvä ruoka ei ole vain rikkaiden luksusta, vaan kaikkien saatavilla varallisuudesta huolimatta, taiottavissa vähistäkin aineksista. Halvimmillaan jopa roskiksista dyykkaamalla. Se voi olla ekologista lähiruokaa kauden herkuista tai kaukomailta lennätettyä. Nautinto, jonka hyvästä ateriasta saa, voi kestää yhtä kauan kuin tavaroiden ostamisesta haettu nautinto, mutta sen hiilijalanjälki on yleensä pienempi.

Hyvä ruoka on myös yhteistä lähes kaikille ihmisille ympäri maailman, löytyyhän sitä kaikista kulttuureista. Asuinpaikasta ja kulttuurista riippumatta ihmiset ovat kaikkialla maailmassa luoneet ympärillään kasvavista aineksista, paitsi elämisen kannalta välttämätöntä ravintoa, myös makunystyröitä hivelevää nautintoa. Kaikissa ihmisyhteistöissä se kuuluu erottamattomasti juhlaan kuin juhlaan. Ja kaikeksi lisäksi se yhdistää eri kulttuureista olevat ihmiset. Ruoka on aina turvallinen puheenaihe, kulttuureista riippumatta. Ja jos mitään muuta sanottavaa ei keksi, säästäkin on jo keskusteltu, voi aina puhua ruoasta.

Lyhyen valistuskeskustelun jälkeen lapsi ymmärsi. Jotkut ihmiset syövät elääkseen, mutta Äiti elää syödäkseen.