Joka vuas iha samat miätteet?

Palattuaan mökiltä Äiti luki vuoden takaisia mietteitään:

”Tänää mä se ny sit tajusi, kumme lähettii mökilt ajaa kotii päi. Jotenki se vaa tuntu vähä niinku helpottavalt, se lähtö kotii. Sit ku oltii saatu astiat pestyy ja mökki imuroituu ja kannettuu tavarat autoo. No huusii ei sentää enää lukittu niinku sillo enne, ku eihä sitä tartte. Kuka nyt siält mitää veis! Sii vaihees oli kelloki jo aika paljo, ku meil tuli valmist, ja oltii jo aika väsyneit. Onneks oli sentää aika pilvist eikä nii kuuma niinku meiä tulles. Vaik hellet piti olla tänääki. Järves kuiteki piti pulahtaa ku tuli vähä hiki. Siin siivotes.

Ku me sit ajeltii kotii päi, nii mä pohdiskeli sit asiaa. Jossain Riksu kohal mä viimei tajusi se. Mä tajusi, et mähä taia olla ny keski-iäs! Nimittäi jotenki sit vaa alkaa jo kaivata sisävessaa ja iha oikeet suihkuu. Ja oisha se iha kiva ehtii tehä päivisi muutaki ku vaa lämmittää vettä ja tiskata. Ja sit laittaa ruakaa. Ja taas tiskata. Ja siin se sit koko päivä meniki. Ja oikeestaa mialummi mä nukuki iha oikees sängys (se vessa viäres). Joo, emmä taia olla enää sellane samalaine reppureissaaja niinku joskus sillo piänenä ja nuarena. Mut mä kyl oikeesti luuli et sit ku tulee keski-ikää, nii ensi jotenki kasvais henkisesti. Site et jotenki niinku myäs vaikuttais iha fiksult! Mul vaa tais tulla keski-ikä sitä enne…

Ai nii, käly, jos sä luet tätä, nii viittiks sanoo mu veljelle tiadoks: emmä si ehtiny tyhjentää sit liiterii kovi paljoo. Keräsimmä pari lasipurkkii jätesäkkii, mut emmä kuiteka niitäkä kaikkii raaskinu. Ku joissai oli nii hianot kannetki: niis luki jotain vanhaa (Metka tai jotai sellast). Sellassestha mä tykkää. Oli ne purkit kyl vähä likasii, tais niis olla hiirekakkaaki ja muari panemaa rotamyrkkyy. Mut mitäs se haittaa, eihä niihi tarvi tehä hilloo. Niihi vois panna vaik nauloi tai jotai piänt roinaa. Eiks se sillon ois ku sisustuslehest, sellassest ku Kotiliäs tai Meiä mökki…

PeeÄs: lue äänee, nii joha aukee…”