Viikon surkean ilmanlaadun jälkeen rankkasateet vievät
saasteet mennessään ja Pekingin ilma puhdistuu kuin hyvän haltiattaren
taikasauvan heilautuksesta.
Kaikki koulut ovat jo tyhjentyneet oppilaiden karattua
kesälaitumille, ja saman tien ovat ulkomaalaisperheetkin pakanneet matkalaukkunsa ja
suunnanneet kukin omaan kotimaahansa sukuloimaan. Jotkut isäparat lykkäävät vielä lomiaan ja ovat jääneet raatamaan töihin matkustaakseen myöhemmin perheittensä perässä.
Naapuruston viimeiset jäljelle jääneet suomalaisrouvat uskovat ulkoilman ja liikkumisen vahvistavaan voimaan ja pakottavat lapsensa pois sisätiloista raahaamalla nämä helteisenä päivänä eläintarhaan. Toisella rouvalla on käytössään auto ja kuljettaja, mutta autoon ei mahdu turvavöihin kuin kuusi matkustajaa. Vaikka turvavöiden käyttö ei ole Kiinassa takapenkillä pakollista eikä kukaan laske auton matkustajamäärää, eivät äidit halua ottaa riskejä liikenteessä. Muiden ahtautuessa autoon lähtee Äiti yksin matkaan metrolla. Tiedossa on kaksi vaihtoa ja arvioiden mukaan puolitoista tuntia matka-aikaa, sillä vaihtaminen kestää, koska risteysasemilla on pitkät kävelymatkat linjojen välillä. Lisäksi yksi Äidin käyttämistä linjoista kiertää kaukaa pohjoisen kautta. Toisaalta metrossa ei ole enää ruuhkaa vaan mukavan väljää, kun taas auto juuttuu liikenneruuhkaan. Äiti lukee kirjaa, vakoilee kanssamatkustajiaan ja saapuu loppujen lopuksi perille samoihin aikoihin kuin autoileva loppuporukka.
Naapuruston viimeiset jäljelle jääneet suomalaisrouvat uskovat ulkoilman ja liikkumisen vahvistavaan voimaan ja pakottavat lapsensa pois sisätiloista raahaamalla nämä helteisenä päivänä eläintarhaan. Toisella rouvalla on käytössään auto ja kuljettaja, mutta autoon ei mahdu turvavöihin kuin kuusi matkustajaa. Vaikka turvavöiden käyttö ei ole Kiinassa takapenkillä pakollista eikä kukaan laske auton matkustajamäärää, eivät äidit halua ottaa riskejä liikenteessä. Muiden ahtautuessa autoon lähtee Äiti yksin matkaan metrolla. Tiedossa on kaksi vaihtoa ja arvioiden mukaan puolitoista tuntia matka-aikaa, sillä vaihtaminen kestää, koska risteysasemilla on pitkät kävelymatkat linjojen välillä. Lisäksi yksi Äidin käyttämistä linjoista kiertää kaukaa pohjoisen kautta. Toisaalta metrossa ei ole enää ruuhkaa vaan mukavan väljää, kun taas auto juuttuu liikenneruuhkaan. Äiti lukee kirjaa, vakoilee kanssamatkustajiaan ja saapuu loppujen lopuksi perille samoihin aikoihin kuin autoileva loppuporukka.
Linjat on viitoitettu selkeästi metroasemilla |
Joskus opastetekstit ovat vain kiinalaisin kirjaimin |
Uusissa metrojunissa tulevat asemat ilmoitetaan kuulutuksen lisäksi opastetaulun avulla (tulevat asemat on merkitty valolla sekä valonuolella) |
Samaan aikaan kun liukuportaissa on tungosta ja ruuhkaa, riittää runsaasti tilaa, kun nousee omin jaloin |
Naapurinrouva on viimeksi vieraillut tässä eläintarhassa reilua vuotta aikaisemmin ja hämmästelee sillä välin tapahtunutta muutosta. Eläintarhan viihtyvyyteen ja atmosfääriin on panostettu paljon. Penkkejä on kaikkialla, joka paikassa on eläinpatsaita ja kauniissa puistoissa on mukava kuljeskella. Idyllisellä lammella voi ihailla elegantisti lipuvia joutsenia. Eläimillä on kohtuullisen kokoiset häkit ja enimmäkseen niiden olot vaikuttavat ihan siedettäviltä tai jopa hyviltä (mikäli niin voi ikinä eläintarhan oloista sanoa). Tosin jääkarhun näkeminen yli 30 asteen helteessä äärimmäisen kaukana luontaisesta elinympäristöstään tuntuu äideistä hyvin pahalta. Lisäksi eräs maakarhuista vaikuttaa suorastaan huumatulta (muut ovat tosin aktiivisia ja touhukkaita), ja kamelien kyttyrät ovat säälittävän lysässä ja äidit ihmettelevät, miksei niillä ole juomavesiastioita missään pihamaalla. Suomalaisäiti epäilee, että vettä säästetään ja toteaa lakonisesti kaiken olevan mahdollista Kiinassa.
Äiti muistelee Singaporen eläintarhaa, jota kaksikymmentä vuotta sitten pidettiin hyvin hienona. Ainakin silloinen eläintarha jää kyllä tämän varjoon, mikäli verrataan ihmisten viihtyvyyden kannalta. Äiti epäilee Pekingiin haetun oppia Berliinistä, jonka eläintarhaa Pekingin Zoo hänen mielestään muistuttaa.
Vaikka lämpömittari näyttää reilusti yli 30 astetta, ei kuuma päivä edes haittaa retkeläisiä, sillä puut antavat mukavasti varjoa ja lämmin föhntuuli keventää oloa. Kaikkein pienimmätkään eivät muista väsymystään, vaan kulkevat reippaasti mukana kilometritolkulla.
Ihkaelävän pandan masu (panda on muuten mandariiniksi xióng māo eli karhukissa) |
Pieni mies ja eväät |
Susipuisto |
"Olen arktisten alueiden eläin, minua ei luotu helteisiin" |
Huumattu Paddington kovin kummastelee eläimiä lasin takana |
Tällä kaverilla on ihan omaa kivaa |
Veljekset kuin ilvekset |
Räyh |
Kaikkein suurin kingi |
Eläintarhassa tavattu suomalaisperhe oli saanut käsiinsä oikean kartan. Onneksi kännyköissä on kamerat |
Virtahevot ammeessaan |
Eläimet eivät ole tarhan ainoa kiinnostuksenkohde. Pian äidit
huomaavat, että heidän pienet vaaleat lapsensa ovat kuvatumpia kohteita kuin viereisten häkkien
eläimet. Salakuvaajia pyörii
heidän ympärillään ja röyhkeimmät joudutaan hätistelemään pois. Suomalaisäiti
selittää, että nämä röyhkimykset ovat ”maalaisia”, luultavasti Etelä-Kiinasta tulleita
turisteja. Kaikkein härskeimmiksi kuvaajiksi osoittautuu lauma nuorehkoja
miehiä, jotka yhtäkkiä ympäröivät äidit ja lapset. Yksi heistä
ryntää istumaan pienimpien lasten väliin ja hyvä ettei kaappaa näitä syliinsä. Kun
suomalaisäiti huutaa kiinaksi, ettei saa kuvata, rämähtävät nämä miehet nauramaan,
napsivat uhallaan vielä lisää kuvia ja lampsivat sitten muina miehinä omaa
erinomaisuuttaan ivallisesti hekotellen tiehensä.
Ruuhka-aikaan matkustaminen metrossa ei houkuttele Äitiä, joten he päättävät ahtautua paluumatkalle kaikki samaan autoon. Rojahtaessaan takapenkille hoksaa Äiti, että mahtuuhan heitä sinne istumaan kolmen paikalle neljä rinnakkain. Kaikki saadaan jopa kiinni vöihin. Kuskin kurvatessa matkaan istuu takapenkillä kaksi tyytyväistä pientä poikaa, täyttäen kaksistaan yhden matkustajan paikan, vierekkäin yksissä turvavöissä. Kun autosta löytyy vielä pari muoviukkoa, alkaa riemukas puheensorina, hihitys ja muoviukkojen heilutus. Pitkä matka autossa ei haittaa eikä pieniä poikia harmita, vaikka luvattua McDonald’sia ei matkan varrelta löydykään.
Yäk! noitA Kiinan eläinrääkkäämöitä!! Kävin tuolla joskus ja keväällä kävimme pikaisesti Shanghain Zoossa, enkä enää ikinä mene!
VastaaPoistaEläinten elinolosuhteet ja häkkien koot näyttivät minusta enimmäkseen aika samanlaisilta kuin Korkeasaaressakin. Ystäväni sanoi, että eläintarha on muuttunut ihan erilaiseksi hänen edellisen käyntinsä jälkeen, joten varmaan muun "ehostuksen" ohessa on eläinten tilojakin paranneltu. Eläintenhoitaja osaisi toki minua paremmin huomioida sellaisia asioita, kuinka eläinten luontaisista aktiviteetintarpeista on huolehdittu. Mutta ei tuolla mielestäni kauhealta näyttänyt. Minulla meni 20 vuotta ennen kuin suostuin palaamaan (lasten myötä) ensimmäisen kerran Korkeasaareen :)
Poista