Illalla perhe ottaa taksin ja ajaa asunnonomistajan suosittelemaan
ravintolaan. Isä on tutkinut reitin ja ohjaa perhettä edeltä. Ravintolaan
kuljetaan pitkää, mopojen täyttämää käytävää pitkin aina talon sisäpihalle asti,
sitten mennään sivuovesta sisään porttikäytävään. Porttikäytävä on nuhjuinen, portaikkoon
on lyijykynällä kirjoitettu englanninkielinen kehotus kiivetä yläkertaan.
Asukkaiden ovet ovat auki asuntoihin, lapset pyörivät käytävällä ja vanhemmat
paimentavat heitä, paikallisten elämä rullaa omalla painollaan siitä huolimatta,
että joka ilta heidän asuntojensa ohitse ramppaa asiakkaita ravintolaan.
Isä kiiruhtaa lasten kanssa edeltä, Äiti unohtuu kuvaamaan käytävää
ja jää joukosta jälkeen. Hänen edellään kiipeää huohottaen amerikkalainen pariskunta,
joka selvästikin on tottuneempi kulkemaan autolla ja hissillä kuin kävelemään
ja kiipeämään portaita. Viidennessä kerroksessa on ovi, jossa lukee: Secret Garden. Aasialaiset ovat näköjään mielikuvitusrikkaita
englanninkielisten nimien valinnassa, olihan Gentingissäkin Secret Garden. Kuinkahan
monta muuta samannimistä paikkaa löytyy Aasiasta? (Myöhemmin Äiti kuulee, että nuorimmaisten koulussakin on samanniminen paikka.)
Amerikkalaiset tapaavat tuttavansa, he tervehtivät toisiaan ja Äiti
kuulee heidän keskustelevan tämäniltaisesta ruokapaikasta. Kyllä, tämähän on
aivan must-ravintola. ”Kai te varasitte pöydän?” kysyy tuttava. ”Totti”,
naurahtaa tietäväisesti pariskunnan rouvahenkilö kerätessään voimia puhumiseen.
Äiti livahtaa heidän ohitseen.
Ylimmässä kerroksessa hän menee ovesta sisään ja päätyy suoraan
nuhjuiseen keittiöön, jossa tarjoilijat juoksevat painavia tarjottimia
kannellen. Kun selviää keittiön läpi tarjoilijoita ja tarjottimia väistellen,
niin apropoo: mikä ihana keidas avautuukaan silmien eteen.
Talon kattoterassilla sijaitsee todellinen salainen puutarha. Vasta pöydässä ruokaa tilatessaan perhe tajuaa, että heidän
edellisestä ruokailustaan, aamiaisesta, on kulunut 10 tuntia ja että kuopus on
nukahtamaisillaan pöytään. Onneksi ruoka tulee saman tien tilaamisen jälkeen,
aivan kuin tarjoilijat olisivat jo etukäteen arvanneet, mitä he aikovat
tilata.
Ruoka on taivaallisen hyvää. Kuopus nukahtaa istualleen.
|
Lihapullia sitruunaruohon sisällä |
|
Puolentoista millin illallinen |
|
Ravintolan rustiikkinen vessa |
** Vietnamilainen ruoka on Aasian versio italialaiselle keittiölle: ruoka
on yksinkertaista ja kursailematonta, mutta ah niin hyvää. Kun muualla Aasiassa
lihat ja kasvikset upotetaan yleensä vahvasti maustettuihin ja paksuihin,
rasvaa tihkuviin kastikkeisiin, Vietnamissa syödään kevyesti. Katukeittiöissä
ja ravintoloissa grillataan, paistetaan tai höyrytetään; merenelävät, lihapalat
ja kasvikset tuodaan kypsennettyinä pöytään, jossa jokainen syöjä voi maustaa ne
omien mieltymystensä mukaisesti. Pöydässä on aina soijakastiketta, haluttaessa chilipaloilla
maustettua, sekä suola-mustapippuriseosta, jonka päälle puristetaan hieman
limettimehua. Muistona Vietnamista Äiti ja Isä tuovat kotiin tämän helpon ja
herkullisen tavan maustaa okraa, papua muistuttavaa vihreää trooppista kasvista,
jota Äiti söi mielellään Singaporessa, mutta jolle hän ei ole keksinyt käyttöä
omassa keittiössään. Nimittäin vasta Vietnamissa Äiti oppi, ettei se vaadi mitä
monimutkaisempia currykastikkeita kaverikseen, vaan riittää, että okran kantaa
pöytään pehmeäksi höyrytettynä ja dippaa chili-soijakastikkeeseen ja pippuri-suola-limettiseokseen.
Avot!
|
Riisipaperiin käärittyjä katkarapuja |
|
Grillattua mustekalaa |
Vietnamilaisiin salaatteihin (gỏi ) Äiti hurahtaa täysin. Vietnamia ja Thaimaata lukuun ottamatta ei
muualla Aasiassa tunneta samantyyppisiä salaatteja kuin länsimaissa.
Kiinalaisilla on omat versionsa, joita kyllä kutsutaan salaateiksi, mutta ne
ovat lähinnä lämpimien ruokien kylmiä versioita (toki ihania nekin). Mutta oi
näitä vietnamilaisia: mangosta ja vaikkapa mustekalasta luodaan herkullinen
kevyt yhdistelmä, joka maustetaan limetillä ja ripauksella chiliä, korianteria
paksusti vielä päälle. Ja tietenkään mustapippuria unohtamatta, onhan se jopa
paikallinen vientituote.
|
Mustekala-mangosalaatti |
|
Lootuksenjuurisalaatti |
|
Naudanliha-basilikasalaatti |
|
Pippuria kuivamassa
|
Aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi, toisinaan
välipalaksikin syödään Vietnamissa phởta
(äännetään [fə:]). Ho Chi Minh Cityn
kansainvälisellä lentokentällä opastetaan ravintolassa keiton saloihin. Tähän
riisinuudelista tehtyyn keittoon lisätään erilaisia yrttejä ja liemeksi pari
kauhallista lihalientä. Variaatiot nimissä juontuvat lisätystä liha- tai
merenelävätyypistä. Äiti syö lähes joka aamu aamupalakseen phở bỏta,
keittoa johon lisätään raakoja naudanlihasiivuja. Kun ainesten päälle kaadetaan
kauhallinen kiehuvan kuumaa lientä, lihasiivut kypsyvät sopivasti. Vielä päälle
runsaasti korianteria, hieman soija- ja viinietikkaa sekä paljon erityisen
tulisia chilin paloja ja hyvältä maistuu. Chili panee nenän vuotamaan ja ensimmäinen
lusikallinen polttaa kurkussa, mutta ai että keitto maistuu hyvälle. Munakkaat
ja ranskanleivät, siirtomaaisäntien vietnamilaisille opettamat
länkkäriaamupalat Äiti jättää suosiolla väliin. Niitä saa koska tahansa kotonakin,
mutta saako Suomesta phởta…?
|
phở bỏ |
|
Lentokentällä näytetään, mitä kaikkea phởhon kuuluu |
|
Aamupalan kaveriksi todella vahvaa, vastapaahdettua vietnamilaista kahvia |
|
jossa paljon paksua, makeaa maitoa |
Aasian ensimmäisen ruokamyrkytyksen perhe kokee Vietnamissa. Isä
sairastuu Saigonin viimeisenä aamuna, kun perhe pakkaa tavaransa ja matkustaa saarelle.
Perillä hän kömpii sänkyyn hyttysverkon suojiin nukkumaan vatsakipua valitellen
Äidin luotsatessa lapset syömään romanttiseen rantaravintolaan, jossa valkoisen
pöytäliinan alla valkoinen hiekka valuu varpaiden välistä ja meren aallot
kohisevat pöydän vieressä.
Seuraavana aamuna Isä toipuu ja muu perhe onnistuu välttämään koko
myrkytyksen. Liekö tuuria vai ovatko Äidin ja lasten vatsat
tottuneempia pöpöihin pekingiläisen katuruoan jäljiltä?
|
Hiekkaa varpaissa ravintolassa |
|
Vastapyydettyä kalaa aamulla |
|
Samat kalat illalla?
|
|
Osterit viety? |
|
Joka paikasta, niin kaupoista kuin ravintoloista kuin länsimaisista kahviloistakin, löytyy aina jostain nurkasta alttari. Täälläkin Äitiä mietitytti, oliko savukeaski ja vesipullo jätetty esi-isille, vai jonkun laiskan roskis? |
|
Muita asiakkaita? |
|
Ho Chi Minh City on täynnä yritteliäitä ihmisiä, jotka pystyttävät ravintolansa minne vain |
|
Inkivääriteetä on tarjolla joka paikassa |
|
Ho Chi Minh Cityssä kadulle kyhätyssä ravintolassa perhe söi
yhden matkan yksinkertaisimmista ja parhaista aterioista |
|
Okraa soijakastikkeeseen dipattuna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)