”Kyllähän
niitä mökkejä rakentaisi, mutta kun niissä pitää viettää aikaakin”, totesi
työnarkomaani pappa kerran vävypojalleen ja synnytti näin perheemme kesken
elämään jääneen lentävän lauseen. Pappa ei mökillä vietä aikaansa, siellä hän
käy nykyään vain tekemässä huoltotöitä – sen minkä aikaa liikenee, koska
muuallakin riittää tekemistä, kuten uutta rakennettavaa ja keksittävää.
Mökille
ei parane mennä lepäämään, lojumaan laiskoina riippukeinussa. Joka on muuten
aika hiirenkakkainen ja pitäisi kuurata puhtaaksi. Mutta mihin sen edes
ripustaisi, kun riippukeinun ripustuspaikkakin on puskittunut viimeisten vuosikymmenten
aikana.
Mökillä
on vaikea levätä laakereillaan, kun paikat ympärillä rapistuvat. Ja
jokapäiväiset kotityöt vievät yhtä kauan aikaa kuin isoisoisoäidillä sata
vuotta sitten. Mikä siis saa meidät aina uudelleen, kesä toisensa jälkeen
palaamaan mökille?
Parasta
mökillä on Isovaarin 70 vuotta sitten rakentama sauna, joka on lähes
alkuperäisessä kunnossaan, onhan sitä huolella hoidettu ja viime vuosina aika
vähän käytetty. Kolmonen veti yhtenä iltana saunan jälkeen tuttua rundia: tsum
tsum, rätä tätä (kyseessä oli joku mielikuvitusleikki, jossa ammutaan kauheasti
vihollispahiksia). Istuin kuivattelemassa terassilla ja sanoin: ”Tiedätkö! Kun
sinä täytät 42 vuotta, tämä sauna täyttää sata vuotta. Ehkä joku lehti haluaa
silloin kirjoittaa jutun oikein vanhoista saunoista ja voitte ilmoittaa tämän
sinne.” ”Iha oikeesti vai”, virnisti kymmenvuotias. ”Iha oikeesti”, nyökkäsin
minä. ”Toivottavasti mäkin pääsen vielä saunomaan niin vanhaan saunaan, mutta
taidan olla silloin itsekin jo aika vanha.” ”Kyl sä pääset, ethä sä oo vielä
nii kauhee vanha”, lohdutti Kolmonen ja jatkoi taas rätä tätää.
Parasta
mökillä on uiminen järvessä - etenkin helleviikon päätteeksi, kun vedenpinta
kimmeltää auringossa ja vesi on viimeinkin lämminnyt. Ainakin hetkeksi. Kesän
lämpimimpänä päivänä hätistin lapset uimaan. ”Oikeesti, voiko järvessä uida
ilman saunaa?” he ihmettelivät. Siitä onkin kauan, kun viimeksi oli lämmintä ja
olimme mökillä yhtäjaksoisesti yli viikon…
Parasta
mökillä ovat vanhat tavarat, osa kirppareilta haalittuja, joitakin jo suvun
elämää pidempään nähneitä. Kaikki kuluneita ja elämää nähneitä, vähän niin kuin mekin. Ja
ne esi-isät ja –äidit, jotka aikoinaan asustelivat samalla rannalla.
Parasta mökillä on paikallinen ruisleipä vasta leivottuna, peittonaan paksu kerros oikeaa kirnuvoita. Ja kun kaupasta saa uuden tuoreen leivän, voi vanhan kuivata näkkäriksi.
Parasta
mökillä on aamukahvit terassilla, tyyntä järvenselkää ihmetellen. Parasta on
myös illalla saunan jälkeen grillaaminen ja ruokailu terassilla auringon
kuultaessa järven pintaa.
Parasta mökillä on lämmin ilta, kynttilät ja kaunis maisema järvelle. Ja se syvä hiljaisuus ympärillä, kun mistään ei kuulu äännähdystäkään eikä näy valon kajoakaan. Kun voi vähissä vaatteissa istua terassilla kynttilöiden valossa ja katsella, kuinka usva nousee järven päälle suojaamaan Mestaritonttua ja Yönsilmää näiden pelastaessa prinsessa Sarastetta.
Mutta on mökillä varjopuolensakin.
Pahinta
ovat ukkoetanat, jotka lämpimän päivän jälkeen illan viiletessä mönkivät varjoistaan polulle. Niiden vuoksi on huussiin mentävä pimeällä taskulapun kanssa.
Liiskaantuneen etanan limaisten sisälmysten hinkkaaminen käsin järven rannassa varpaiden
välistä on aika inhaa.
Pahinta
on tiskaaminen kaatosateessa, varpaat alati kasvavassa lätäkössä, kylmän sateen
valuessa hupusta kasvoille ja viilentäessä tiskiveden.
Pahinta
on lähtö mökiltä kauniina päivänä. Paikkojen siivoaminen ja lukitseminen
asumattomaksi. Viimeinen vilkaisu polulta ja mökin hyvästeleminen kokonaiseksi
vuodeksi. Kuinka kauniilta ja kutsuvalta piha silloin näyttääkään auringossa. Kuinka
vaikeaa on jättää se ihanuus ja tietää, että vasta pitkän talven jälkeen nähdään
taas!
Silti kaikkein parasta on paluu kotiin, kaupunkiin. Ja kun pääsee pitkästä aikaa ihan oikeaan virkistävään, nykyaikaiseen suihkuun!
"Itkevä immyt kivessä on
Velhojen vankina, onneton
Kyyneleet helminä hiekkaan putoo,
Haltijan hääviittaa immyt kutoo . . ."
|
"Vielä nytkin nousevat uskolliset hovineidot joka yö usvana suosta ja liehuvat kiven ympärillä, jonka sisässä kuninkaantytär istuu kutoen ja itkien päivät ja yöt." |
Katkelmat: Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)