Lapsiperhe itämaan ihmeissä

Lapsiperhe itämaan ihmeissä

torstai 25. elokuuta 2016

Kylmä suihku niskaan


Palatessa Pekingin kentällä on tungosta. Kiinalaisten passeja tarkastaa viisi virkailijaa, ulkomaalaisten passeja vain kolme, vaikka määrältään molempia on saman verran. Onneksi edessä seisoo jonossa tuttu suomalaisperhe, jonka kanssa aika kuluu kesämuistoja kertaillessa. Kahden tunnin päästä laskeutumisestaan saapuu perhe toiseksi viimeisenä hihnalle noutamaan laukkunsa. Hihnan numero on jo poistettu näyttötaululta. Ystäväperhe on kadonnut viemään Suomessa lomailleen koiransa karanteeniin.  

Koti-compoundin portilla seisoo vieraita vartijoita. Poissa ovat tutut mukavat sedät, jotka jo pitkältä huikkailivat iloisesti nĭ hăota ja riemukkaasti vilkuttivat Äidille ja lapsille, Isälle asteen verran arvokkaammin. Nämä uudet tulokkaat tuijottavat tiukasti suoraan eteensä ja vetävät sotilaallisesti käden lippaan, mikäli ovat huomaavinaankaan tervehdystä. Asukaskortit syynätään portilla hyvin tarkkaan. 

Pitkän unettoman lennon ja nihkeiden päiväunien jälkeen suihku virkistäisi. Mutta hanasta ei tule pisaraakaan lämmintä vettä. Lämmityslaite on hajonnut, laitteen putkista tihkuu vettä, ja niiden alle on ayi asettanut ämpärin. Isä soittaa management-toimistoon ja sieltä lähetetään paikalle taloyhtiön korjaaja, lähinnä päätään pyörittelemään. Tämä vika ei ole jokapaikanhöylän heiniä.

Talosta ei löydy mitään syötävää. Viimeisin ateria on syöty aamuviideltä, aamupala Mongolian yläpuolella, ja siitä on aikaa jo kaksitoista tuntia. Korjausmiestä odotellessa kaikilla perheenjäsenillä kurnii nälkä vatsassa. Kiinalaista ruokaa ei haikaile vielä kukaan, vaan perhe päättää lähteä sushille lähiravintolaan. Isä syö puhelin vierellään, valmiina hyppäämään pyörän selkään heti, kun puhelin pirahtaa että ekspertti on tulossa. Perhe saa syödä kaikessa rauhassa, puhelua ei kuulu.

Maanantaiaamuna ayi saapuu töihin. Äiti kovistelee häntä: miksei tämä ilmoittanut mitään managementiin huomattuaan lämmittimen valuttavan vettä. Eihän taloon saa jättää putkea vuotamaan ja häipyä pois päiväkausiksi. Ayi pyörittelee päätään, eihän hänelle tullut mieleen. Äiti muistuttaa heidän maksaneen hänelle viiden viikon palkan siitä hyvästä, että tämä pitää huolta talosta ja käy säännöllisesti tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. ”Tämä talo oli sinun vastuullasi ja se oli sinun tehtäväsi…”

Äiti on vihainen ja ayi pyörii vaivaantuneena. ”Luulen että soitin. Mutta työmies ei tullut…”, keksii tämä sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät kommentin :)