Edellinen vuotemme
päättyi Helsingissä. Jo aamulla lähdin pikkukaupungista ja matkasin kohti
pääkaupungin ostoskatuja, sen verran pakotti päästä alennusmyynteihin.
Etsimääni (värikkäitä lasketteluhousuja) en löytänyt ja ilman sovittajaa en jaksanut
etsiä lapsille talvikenkiä, joten melkein tyhjin käsin päättyi tämä ostosreissuni.
Koti-ikävä hiipi
sisimpääni kulkiessani Helsingin katuja. Liikkeellä oli paljon venäläisiä
turisteja, muslimiäitejä lapsineen, joka puolelta kuului vieraiden kielten
sorina. Tämä on minun Helsinkini, kansainvälinen ja värikäs. Kuljin jalkaisin rannan
kautta Töölöön, katselin juhlalavojen pystyttämistä, siniseksi valaistuja
puistoja ja rantaa, ihmisiä. Vastaani tuli suuria perheitä, äitejä ja isiä lastenrattaita
työntäen, isommat lapset rattaiden rinnalla toppahaaleissaan laahustaen. Samalla
rannalla minäkin kauan sitten työnsin esikoistani uneen, samoilla reittejä olen
kulkenut myöhemmin lenkeilläni vaunuja työntäen, myös isompia mukanani raahaten.
Tämäkin oli ennen minun Helsinkini. Tajusin, että minun on sitä ikävä.
Majoituimme
aitiopaikalle, Crowne Plaza Hesperiaan Töölönrannan reunalle. Kolmen hengen
huoneemme ikkunasta oli näkymä suoraan sinisellä valaistuun juhlapaikkaan. Olisimme
voineet viettää iltamme huoneessamme, Suomi 100 –juhlan tapahtumia ja
ilotulitusta ikkunastamme seuraten. Mutta todellisuudessa tulimme Helsinkiin
viettämään uuttavuotta lapsemme kummien seurassa, heidän kotonaan. Herkullisten
ruokien (taisi olla seitsemän ruokalajin menu, menin jo aivan laskuissa
sekaisin) välissä ulkoilimme tähtisadetta pöllyttäen ja piipahdimme katsomassa
rannan tapahtumia. Oopperankulmilla seurasimme vastarannalta lähetettyä runsaampaa
tähtisadetta.
Kolmelta yöllä palasimme hiljaisen
Töölön läpi kyläpaikasta hotellillemme yksi lapsi mukanamme ja kömmimme tyytyväisinä
sänkyihimme herkuista pinkeiden vatsojemme viereen. Kolme poikaa oli nukahtanut
kyläpaikan vierassänkyyn jo hieman aikaisemmin, katsottuaan ensin tinasta, mitä
uusi vuosi tuo tullessaan.
Näine hyvine on hyvä
aloittaa vuosi 2017. Hyvää uutta vuotta teille kaikille!
Siivottu Töölönranta uudenvuodenpäivän aamuna |
Vain siniset valot muistuttivat edellisen yön tapahtumista... |
...ja Finlandia-talon seinässä aavistuksen erottuva Suomi 100 -kajastus |
Aikamoisia muutoksia teille tulossa. Kuvasi Kiinasta ovat olleet todella kiinnostavia, toivottavasti saadaan samaa Helsingistä. Kesälläkö siis palaatte? I am bag. Ei kun back.
VastaaPoistaKirsi the Takitar
Kiitos! Kesällä palaamme ja lupaan, etten osaa pysyä hiljaa Suomessakaan. Sen verran tätä juttua pulppuaa ja kirjoittaminen rentouttaa. Pelkästään juttuja Pekingistä riittää varmaan vielä kuukausiksi eteenpäin =D Welcome back, tervetuloa selkään - eiku takaisin
Poista