Lapsiperhe itämaan ihmeissä

Lapsiperhe itämaan ihmeissä

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 -ulkosuomalaisuus


Housewife2 haastoi ulkosuomalaiset blogissaan, ja vaikka ulkosuomalaisuuteni on jo päättynyt, päätin ottaa haasteen vastaan ja osallistua tähän Suomi 100 ulkosuomalaisuus –visaan. Näistä asioista olen tuskin puhunut blogissani ja tuleepa nyt pantua nekin ylös, ennen kuin unohdan J
 

Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Asuin kaksi vuotta Pekingissä, josta palasimme heinäkuussa lopullisesti Suomeen. Sitä ennen olen kauan sitten elänyt pari vuotta ulkosuomalaisena Singaporessa sekä hetken Saksassa.

 
 Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Muutimme Pekingiin kesällä 2015, ja ensimmäisen Pekingin vuoden aikana emme käyneet Suomessa kertaakaan, vaan palasimme kotimaahan vasta seuraavana kesänä. Toisen vuoden aikana kävin kaksi kertaa: jouluna ja helmikuussa.

 
Mitä kaipaat Suomesta?

Kaipasin kauppoja, joista saa helposti hankittua tarvitsemaamme tavaraa. Etenkään kunnollisia kenkiä lapsille ei Pekingistä löydy. Joitakin ruoka-aineita kaipasin myös. Etenkään talvista lempiruokaani paahdettuja juureksia ei Pekingissä pysty valmistamaan. Kaipasimme myös kalaa, jota söimme myös hyvin vähän, koska lähikaupassamme lohi oli tavattoman kallista ja sen hankkiminen halvemmalla torilta oli tuskatuttava operaatio, koska jouduimme aina tappelemaan kiinaksi huijaavan torimyyjän kanssa. Kiinan vesistöistä kalastettua kalaa ei edes tee mieli syödä.

 
Lempi-maisemasi Suomessa?

Kotiympäristömme Helsingissä sekä näkymä järvelle mökillä. Rakastan myös Helsingin keskustan vanhoja kortteleita.

 
Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

Pekingissä olisin varmaan juhlinut suurlähetystössä (mikäli suurlähetystö tänä vuonna suostuu kunnioittamaan oman maansa kansalaisia, jotka tekevät omalla elämällään suomalaisuutta, suomalaista kulttuuria ja tuotteita tutuksi Kiinassa). Olisimme myös eilen varmasti matkustaneet Shanghaihin juhlistamaan maamme itsenäisyyttä sikäläisten suomalaisten kanssa, kuten teimme viime vuonna. Viime yönä saimme viestin eräältä pekinginsuomalaisystävältämme, joka oli mukana tämänvuotisissa juhlissa. Innolla odotan myös Sannan päivitystä juhlista.

Sen sijaan vietänkin tänä vuonna juhlaa Helsingissä. Missä täällä, siitä kuulette myöhemmin lisää toisessa blogissani Hempeät hepeneet, hessaset hetaleet.

 
Mitä muotoilua teiltä löytyy ja onko jonkin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Pekingin kodissamme oli vain vähän suomalaista, lähinnä tarvekalua: Pentikin pyyhkeitä, Iittalan laseja ja Hackmanin haarukoita. Mariskooleja oli myös muutama. Rakkaat Muumi-mukini jätin Suomeen turvaan.


Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Vaatteet ja kengät toimme Suomesta ja nehän ovat minulle kaikki rakkaita. Samoin lastenkirjat, joita salakuljetimme maahan vinot pinot. Kaikkein rakkain oli kuitenkin Lumi-laukkuni, joita minulla oli kaksin kappalein: toinen kevääksi ja kesäksi, toinen syksyyn ja talveen. Ostin ne ennen lähtöäni tyylikkyytensä, tilavuutensa ja värikkyytensä vuoksi, sekä viedäkseni jotain suomalaista muotia Pekingiin.


Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Jouluruokia, etenkin kaloja. Ehkä rakkain on graavisiika ja sitähän en Kiinassa saanut. Meillä oli Kiinassa pakastin aina täynnä Vaasan ruispaloja, koska Kolmonen ei suostunut aamuisin syömään mitään muuta. Itse söin ensimmäiset ruispalat vasta viimeisten Kiinassa asumiemme viikkojen aikana sairastuttuani keuhkokuumeeseen. Tuolloin minulle maistui vain tulinen ruoka. Suomeen palattuamme hullaannuin tähän aamupalaleipään, jossa ruispalan päälle levitän margariinia, lisään siivuja vahvanmakuista ranskalaista juustoa ja tuoretta tomaattia sekä ripottelen päälle tulista chiliä ja koristelen tuoreella korianterilla. Nam.

Kiinassa söimme lähinnä kiinalaista ruokaa, lasten vuoksi tosin ayimme teki perjantaisin opettamiani länsiruokia, muun muassa seuraavia suomalaisruokia: lihapullia ja perunamuussia tai kaalilaatikkoa Ikean puolukkahillon kera, sekä makaronilaatikkoa.
 

Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?

En taida inhota mitään. Jotkut ruoat ovat vähän liian mauttomia minun makuuni.

 
Minkälaista elämää viettäisit/viettäisitte, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

Nyt asun taas Suomessa. Samalla lailla käymme töissä. Erona on, että ajan itse autolla töihin, niinä päivinä kun en mene bussilla. Lapset käyvät koulua, kävelevät tai kulkevat julkisilla busseilla, sen sijaan että koulubussi noutaisi heidät portilta. Petaan itse sänkyni ja mietimme, mitä syömme illalla. Syömme suomalaista ruokaa kiinalaisen sijasta.
 

Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tuliaisiksi Suomesta?

Ruisleipää ja Fazerin suklaata. Jotain kausituotetta, kuten viime pääsiäisenä pyysimme mämmiä. Itse toin kesällä kasapäin glögimausteita, kardemummaa, rose- ja maustepippureita. Suomesta hankimme lomilla vaatteita ja kenkiä, lääkkeitä…


Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Jonottaminen ja siistit vessat.
 

Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Sateisuus ja kylmyys. Vieraiden kielten puute.

 
Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

Oma kielemme.

 

Suomalaisinta minussa on...

Joka kerta kun kuulen Lauri Tähkän laulavan Minun Suomeni –kappaleen, alan itkeä. Silloin tunnen suurta suomalaisuutta sydämessäni. Mielestäni se kertoo paljon siitä suomalaisuudesta, mitä minä koen: ulkosuomalaisena maailmalla ja maahanmuuttajalasten opettajana ulkomailla ja Suomessa.

 
Puolisoni/läheisen mielestä suomalaisinta minussa on...

 Tähän kysymykseen en osaa vastata.

 

Olen hävennyt Suomea/suomalaisia...

Joskus jotain junttikäytöstä.

 

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Pekingissä tiedettiin parhaiten, että Suomi on puhdas maa sekä että meillä on korkeatasoinen koulu.

 
Kerron aina Suomesta...

Että meillä on siistit kadut ja puhdas luonto sekä turvallista.
 

Kuinka usein puhut Suomea?

Lasten kanssa puhuin enimmäkseen suomea. Suomea puhuin myös Suomi-koulussa sekä suomalaiskavereitteni kanssa. Enemmän kuitenkin näin muunkielisiä ystäviä ja puhuin paljon saksaa, ruotsia ja kiinaa, töissä englantia.


Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana?

Enpä ole ajatellut. Mielestäni koko kielemme on kaunis, yksittäisiä sanoja erittelemättä.

 
Entä rumin?

Ei kommenttia.

 
Mikä lempimusiikkiasi Suomesta? Lempi-laulusi?

Kuuntelen vain suomenkielistä musiikkia (mikäli mitään kuuntelen). Kaikki suomenkielinen vanhoista iskelmistä nykypoppiin menee, parhaiten kuitenkin iskee Leevi and the Leavings sekä kaikki, missä on melankolinen sävel ja hauskuuttavat sanat.
 

Mitä suomalaista perinnettä teillä vaalitaan?

Joulun perinteitä sekä jouluruokia. Sekä pääsiäisnoitien kierrosta ja vapunviettoa. Viime vuonna tutustutimme saksalaisia ystäviämme suomalaiseen vappuperinteeseen.

 
Mitä terveisiä lähetät 100 vuotiaalle Suomelle?

Eiköhän jatketa samaan malliin eteenpäin seuraavat 100 vuotta.


Haastan mukaan Sannan (This is the life), Sarin (Ulkosuomalaisesta ulkohankolaiseksi) ja Martan (Kalaa & baliikkia).