Ensimmäinen viikko Pekingissä meni sairastellessa.
Lentokoneessa Äiti sai flunssan, joka meni poskionteloihin ja vei hänen äänensä.
Kahteen päivään Äiti ei puhunut sanaakaan ja vieläkin ääni on möreä. Sen
jälkeen Äidin selkä kipeytyi liian kovan patjan vuoksi. Ohjetaulukon mukaan
Äidin pitäisi nukkua pehmeällä tai puolikovalla patjalla, mutta masterbedroomin patjat olivat Ikean
ohuimmat ja kovimmat patjat, jotka on tarkoitettu Äitiä paljon painavammille
nukkujille.
Keskiviikkona Äiti vei nuoremmat poikansa tutustumaan näiden
tulevaan kouluun ennen koulun sulkeutumista kesän ajaksi. Portilla hän kirjautui
sisään ja sai lapun kaulaansa: ”visitor”.
Alakoulun kansliasta tarvittiin vielä lupa, jotta toinen suomalaisäiti sai
esitellä heille koulun tiloja. Selkä juntturassa Äiti köpötteli naisen ja
poikien perässä koulun käytävillä. Myöhemmin Äiti ja lapset ohjattiin kevätjuhlaa
katsomaan. Pojat istuivat lattialle pienimpien koululaisten viereen, Äiti henkilökunnan
joukkoon matalalle penkille. Selkää kivisti eikä mikään asento tuntunut
hyvältä. Välillä hän röhnötti penkissä eteenpäin, välillä makasi penkin päällä selällään.
Kaikesta huolimatta hänet vielä päästettiin koulubussin kyytiin, jolla he palasivat
kotiin.
 |
| Kouluaskartelua |
 |
| Labyrintti koulupihalla |
 |
| Luola koulun pihamaalla |
 |
| Viimeinen kevätjuhla kun ei ymmärrä mitään |
Torstaina kuski vei Äidin maahanmuuttoviranomaisten toimistoon.
Muodollisuudet suuressa toimistosalissa olivat
lyhyet, mutta passien mukana toimitettu paperikasa sitäkin järeämpi. Kiinan konsulaattiin
Suomeen hautautunut terveystietolomakekin oli saapunut ajoissa kuriirin
kyydissä Pekingiin ja toimitettiin muiden dokumenttien joukossa viranomaisille.
Onneksi virkailija ei vilkaissutkaan Äitiä, joka nenä punaisena niisti paksua
töhnää, päästeli suustaan karhumaista mörinää ja raahusti selkä kumaraisena kuskin
talutusnuorassa. Virkailija vain tuijotti edessään olevia papereita ja iski niihin
leimoja. Soikeita punaisia leimoja. Paperien mukaan olen terve kuin pukki,
joten eiköhän se oleskelulupa heltiä, päätteli Äiti itsekseen. Ellei virkailija
sitten satu katsomaan tarkemmin maahanmuuttovirastossa hetkeä aikaisemmin otettua
valokuvaa, joka paljastaa kaiken: punaisen nenän ja kivuliaan kärsivän ilmeen.
Kun viralliset muodollisuudet oli hoidettu, ohjasi kuljettaja
Äidin takaisin auton luo. Kodin sijasta Äiti pyysikin kuskia viemään hänet
Ikeaan. Tämä ei ymmärtänyt. ”Ii-ke-a, I-kee-a, Ai-ki-ö”, köhi Äiti yrittäen ääntää
nimeä kaikin mahdollisin eri tavoin ja kuumeisesti etsi sinikeltaista logoa
netistä. Sivu ei auennut. Karttakin hänellä oli valmiiksi ladattuna puhelimeen,
mutta sekään sivu ei jaksanut aueta. Kuski otti oman puhelimensa ja soitti,
hetken päästä hän ojensi puhelimen Äidille. ”Helou”, huhuili Äiti varovasti. Toisessa
päässä oli Isän työpaikan sihteeri, ja tälle Äiti selitti haluavansa päästä Ikeaan.
”Kumpaan Ikeaan?” kysyi sihteeri.
”Enhän MINÄ tiedä”, ihmetteli Äiti. Viimein hän hoksasi
sanoa asuinalueensa nimen ja ehdotti sitä lähempänä olevaa liikettä. Sihteeri antoi
kuljettajalle ohjeet kiinaksi ja niin tämä kiltisti toimitti Äidin Ikean
portille ja jatkoi sitten matkaansa kuskaamaan muita ihmisiä. Vähän ajan päästä
Isä tiedotti saaneensa ilmoituksen, että hänen vaimonsa on mennyt Ikeaan…
Tuntikausia Äiti testaili patjoja. Makoili yhdellä ja
kokeili sen pehmeyttä. Kokeili toista ja kolmatta. Välillä punkesi rohkeasti ventovieraiden
kiinalaismiesten viereen: nämä kun näyttivät varanneen sängyt kokonaan nukkumiseen.
 |
| Jousipatjoja testaamassa |
 |
| Tulee sekin aika, jolloin on ikävä lihapullia... Vaan ei ihan vielä: tofua ja sieniä kiinalaisittain |
Äiti etsi patjoja, joiden nimet hän oli etukäteen tulostanut
netistä, muttei niistä ollut mitään hyötyä. Ei sen nimisiä patjoja ole enää
olemassakaan. Myyjä innokkaasti tyrkytti Äidille kaikkein kalleimpia patjoja.
Äiti halusi tietää, miksi toinen patja maksaa kaksinkertaisesti enemmän kuin
toinen ja yritti turvautua nettiin selvittääkseen patjojen välisiä eroja, muttei
sivu auennut edelleenkään. Tuntikausia testailtuaan ja pohdittuaan, välillä
lounastettuaan, Äiti neuvotteli Isän kanssa ja päätyi kahdesta halvempaan,
tilasi patjat ja kotiinkuljetuksen. Muut ostokset jäivät tekemättä, sillä
Äidille tuli jo kiire ehtiä kolmelta taksiin. Pekingissä ei kannata joutua liikenneruuhkaan!
Taksijonoa ei onneksi vielä ollut. Äiti hyppäsi ensimmäisen auton
kyytiin ja näytti kuljettajalle korttia, jossa luki talon nimi ja osoite.
Kuljettaja tutki osoitetta tarkkaan ja nyökkäsi ”duì”. Äiti koputti mittaria, kuski nyökkäsi ja pani sen päälle. Perillä
Äiti maksoi mittarin summan 52 juania, mutta kuski tulosti pienen kuitin, jossa
luki jotain kiinaksi sekä summa ”5”. Kuski selosti kiinaksi, Äiti kyseli
englanniksi, kumpikin levitteli käsiään ja hihitteli: ”ei ymmärrä.” Äiti kaivoi lompakostaan vielä 5 rämpylää ja
kuski oli tyytyväinen. Kumpikin huuteli ”xièxie”
(kiitos) ja ”bài bài”. Myöhemmin Äiti
kysyi Isältä, mistä hyvästä piti maksaa lisämaksua. Se oli moottoritien
tullimaksu.
Patjat saapuivat sunnuntaina kuten sovittu, mutta nekään eivät
tuoneet helpotusta, vaan tuntuvat kauhean kovilta. Seuraavaksi pitänee hankkia niihin
petauspatjat. Niiden testaamiseen ja valintaan kuluu vielä toinen kokonainen
päivä. Tällä viikolla Äidin täytyy siis tehdä uusi reissu Ikeaan.
Selkäkipu hellitti vähitellen, räkä kuivui poskelta ja ääni
palasi, joten Äidin ei tarvinnut lähteä lääkäriin. Mutta kuopuksen hän joutui
viemään sinne, sillä tämän käsivarteen nousi valtava patti. Muillakin lapsilla oli kädet ja jalat täynnä hyttysten
pistosten aiheuttamia isoja punaisia paukamia, joten Äiti luuli patin kuopuksen
olkapäässä olevan tulehtunut ja märkivä hyttysenpistos. Lääkäriasemalla lapsi
mitattiin ja punnittiin, mitattiin kuume ja verenpaine. Sen jälkeen saksalainen
lääkärisetä kysyi: ”Onko lapsi saanut lähiaikoina rokotuksia?”
Silloin Äiti hoksasi. Tuberkuloosirokotteesta oli häntä
varoitettu, että rokotuskohtaan voi nousta iso paukama. ”Hän sai BSG:n kuukausi
sitten.” Kaksi lääkäriä tutki käsivarren, puisteli päätään kun Äiti kertoi
panneensa patin päälle kortisonivoidetta, antoi salvaa ja laskun: ”1255 juania,
kiitos!” Saipa kuopus tuon 187 euron
edestä myös salvaa atopian kuivattamiin sormiinsa. Lääkäri tosin korosti useaan
kertaan, että tämä Gehwohl parantaa, koska se sisältää virtsaa. Selväksi tuli,
seuraavalla kerralla ei sitten tarvitse hakea iholääkettä lääkäristä asti, löytyyhän
sitä lähempääkin.
 |
| Ei se ollutkaan hyttysenpisto! |
 |
| Ureaa kehiin, sano tohtori |
Perheen oltua viikon Pekingissä alkoi elämä näyttää jo paremmalta:
Äiti oli toipumassa ja kuopuskin lääkitty. Riemuissaan Äiti pyysi naapurinrouvan
lapsineen kotiinsa päivälliselle, ja tämä otti iloisena kutsun vastaan. Seuraavana
yönä Isä ja lapset sairastuivat vatsatautiin…
