Lapsiperhe itämaan ihmeissä

Lapsiperhe itämaan ihmeissä

lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuosipäivä




Vuoden aikana Äiti suoritti erään tutkinnon

Tänään alkaa uusi vuosi. Paitsi että vaihdoimme kalenterin vuotta pari päivää sitten, on myös blogini siirtynyt uuden vuoden puolelle. Tänään on nimittäin kulunut tasan vuosi aikaa blogini ensimmäisestä julkaisusta. Vaikka uusi elämämme oli saanut alkunsa jo kuukausia aikaisemmin.

Vuosi tulee aikaa myös ensimmäisestä matkastani Kiinaan, previsiitistämme Pekingiin. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon vastakkaisuuksia: elämää Suomessa ja Kiinassa, rankkaa opiskelua ja työntekoa, yksinhuoltajuutta ja kotirouvuutta. Vaikeuksia ja ongelmia, mutta myös iloa ja jännitystä. Hauskoja sattumia. Alkanut uusi vuosi tullee olemaan tasaisempi, jos elämä jatkuu suunnitellusti. Vaikka eihän koskaan voi tietää.

Pääsin toteuttamaan vuosien haaveeni ja saan nyt elää kulttuurissa, joka ihastuttaa ja vihastuttaa. Toisaalta välillä mietin, miten helppoa täällä on nykyään, liiankin länsimaista. Millaistakohan olisi ollut tulla tänne silloin kaksikymmentä viisi vuotta sitten? Tai kahdeksantoista vuotta sitten kiertää Pekingin kautta muuttaessamme Singaporesta kotiin. Kuten miehelleni silloin ehdotin. Sillä paljon on tämä maa muuttunut näiden lyhyiden vuosikymmenten aikana. Siksi kätken inhoni ja yritän iloita, jos kanssamatkustaja metrossa räkäisee keltaisen klimpin tyylikkäille krokokuvioisille korkkareilleni. Sillä onhan siinä kyse perinteistä, vanhoista kiinalaisista tavoista. Räkiä lattialle. Juuri niitä tapojahan halusin nuorena ylioppilaana päästä näkemään.

Toivottavasti tämäkin vuosi tuo uusia kujeita, mielenkiintoisia kokemuksia elettäväksi ja jutun juuria blogiini.

Tosin tuskin on pelkoa, että aiheista tulisi pulaa. Siitä pitävät huolen jo neljä lasta. Juuri äsken kuopus käänsi poikien huoneen oven lukkoasentoon ja paiskasi oven kiinni. Ulkopuolelta. Nyt odotamme että managementistä lähetettäisiin joku murtamaan oven. Opimme läksyn, että jatkossa kannattaa varastoida huoneiden avaimet jonnekin muualle kuin itse huoneeseen. Vasta viime keväänä Isä oppi kantapään kautta, ettei kannata painaa autotallin ovessa olevaa nappia lukitusasentoon, ennen kuin menee sisään autotalliin. Kun sisäovi on lukossa, ei autotallista pääse ulos omin avuin. Onneksi Isällä oli puhelin mukanaan ja kodin etuovi auki, joten hän sai soitettua naapurille. Tämä asteli sisään ja avasi autotallin sisäoven asunnon puolelta. Muutoin olisi muutaman kuukauden päästä löydetty tämän näköinen hahmo autotallista.




(Jos tämä blogi olisi lapsi menneiltä aikakausilta, se täyttäisi tänään kaksi vuotta. Aikoinaan nimittäin kiinalaiset lapset syntyivät yhden vuoden ikäisinä)


Xīn nían kuài lè (eli hyvää uutta vuotta)!

6 kommenttia:

  1. Hyvää alkanutta vuotta!
    Löysin blogisi ihan sattumalta ja aloin eilen lukea sitä ihan alusta asti. Pari päivää, välillä taukoja, siinä meni ja mielenkiintoista luettavaa oli.
    Seuraavia postauksia odotellen.
    -SatuSanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada noin innokas uusi lukija. Tervetuloa! :)

      Poista
  2. Onnea onnea ja hyvää uutta vuotta! jutut jatkuu siis...hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  3. Minäkin löysin nyt sattumalta blogisi. Mukava uusi tuttavuus. Itse bloggaan elämästä Turkin Istanbulissa. Tervetuloa kurkkimaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Täytyypä käydä kurkkimassa :)

      Poista

Mukavaa jos jätät kommentin :)