Ihan kiinalaista touhua

Yhteydenpito vuokraisäntiin tapahtuu Kiinassa monen välikäden kautta. Kun jokin talossa hajoaa ja siitä on ilmoitettava vuokraisännälle, on ensin otettava yhteyttä omaan välittäjään. Tämä puolestaan on yhteydessä vuokraisännän välittäjään, joka puolestaan vasta ilmoittaa asiasta isännälle. Näin toimitaan myös Singaporessa, joten Äidillä ja Isällä on ollut Singaporen ja Kiinan vuosien aikana yhteensä kolme eri vuokraisäntää (tai –emäntää), joista ainoatakaan he eivät ole ikinä nähneet ilmielävinä tai mitenkään suoraan edes viestailleet tämän kanssa. Sen sijaan Äidillä ja Isällä on ollut vaihtuva määrä erilaisia asunnonvälittäjiä, joiden tehtävä on paitsi ensin auttaa löytämään asunto, myös toimia välikätenä jatkuvasti vaihtuvien vuokraisännän välittäjien kanssa. Mikä takaa erittäin monimutkaisen viestinvaihdon ja luultavasti mitä monimutkaisimman viestien välittymisen ja merkityksen muuttumisen matkan varrella. Välillä ihmetyttää, kuka oikein vetää välistä ja millä tavoin, sillä niin käsittämättömän vaikeaa on saada asioita hoidetuksi.

 

Viimeisen vuoden aikana ovat Äiti ja Isä tapelleet viikkokausia vuokraisännän (tai –emännän?) kanssa sekä matkalla vaihtuneista huonekaluista, asunnon huonosta sisäilmanlaadusta (joka oli talven saastepäivinä lähes yhtä huono kuin ulkona, ilmanpuhdistuslaitteista huolimatta), pattereista jotka eivät lämmitä, vuotavasta katosta jne. Joka kerta ovat Äiti ja Isä odottaneet viikkokausia, ennen kuin vuokranantaja on suostunut tekemään asialle mitään. Ja joka kerta asia on hoitunut vasta kovimman kautta: nimittäin uhkauksen ja kiristyksen.

 

Näin käy tälläkin kerralla, kun perhe palaa lauantaina lomalta Suomesta ja molemmat vedenlämmitysboilerit ovat hajonneet loman aikana. Vasta torstaina saadaan taloon lämmintä vettä, ja siihen asti Äiti käy aamuisin kello kuusi klubitalolla pesulla (rukoiltuaan ensin managementiä edellisenä iltana avaamaan suihkutilat häntä varten tuntia normaalia aikaisemmin).

 



Aamupyöräily kuudelta klubitalolle



 

Mutta eipä tässä kaikki. Tarinan tragikoomisuus piilee siinä, että maanantaina paikalle saapuu erikoiskorjaaja. Toteamaan, mitä uusien osien vaihtaminen maksaa. Ennen kuin maksaja selviää, on työmies jo häipynyt paikalta, luvannut kuitenkin palata hetken (yīhuìr) päästä.

 

Kun useampi taho on hätyytellyt vuokraisäntää viesteillä (joihin tämä ei vastaa) ja välittäjä on luvannut hoitaa maksupuolen, on korjausmies jo kadonnut sen sileän tien vuorokaudeksi. ”Yīhuìr - kohta”, voi nähtävästi Kiinassa merkitä mitä vain ajanjaksoa, korjausmiehelle se on siis taikasana, jolla selviää sen hetkisestä epämukavasta tilanteesta, lykkää sitä tulevaisuuteen. Mutta Äidille lupaus on lupaus.

 

Kun sama työmies saapuu tiistaina paikalle virnuillen, puhelin korvallaan ja urputtaen, ettei saa välittäjää kiinni eli ”huolestuneena” siitä, kuka laskun maksaa, palaa Äidillä pinna. Hetken hän raivoaa muistuttaen miestä siitä, että edellisenä iltana on useampi ihminen tavoitellut tätä, ilmoittanut maksuasian olevan kunnossa ja rukoillut miestä palaamaan taloon. Että tänään on työmiehen turha enää yrittää kikkailla asialla vaan pantava toimeksi. Tämän jälkeen ei Äiti poistu sekunniksikaan korjausmiehen viereltä, vaikka tämä ayin välityksellä pyytää katsojia poistumaan. Äiti ilmoittaa vahtivansa, ettei mies karkaa mihinkään. Kädet puuskassa seisovat Äiti ja ayi kuin tatit miehen vierellä koko ajan ja seuraavat, että osat varmasti vaihdetaan ja että hanasta alkaa tulla taas lämmintä vettä. Korjausmiehen kädet tärisevät ja hän hihittää hermostuneena (kuten kiinalaiset tekevät hämmentyneinä) kiinnittäessään uusia osia paikoilleen.

 

Saatuaan työnsä valmiiksi lähtee työmies pois, ja Äiti ja ayi huokaisevat helpotuksesta. Mutta ilo on ennenaikainen. Vain puoli tuntia myöhemmin mies palaa - vuokraisäntä on nimittäin vihdoin ja viimein reagoinut viesteihin ja käskenyt POISTAA uusitut osat. Hän haluaa vaihtaa kokonaan uudet boilerit rikkoutuneiden tilalle. Korjaaja odottaa pihalla ja polttaa kymmenisen tupakkia, sillä Äiti ei päästä häntä sisään taloon ennen kuin on keskustellut asiasta Isän kanssa. Isällä on samanaikaisesti kaksi linjaa auki, toinen Äidin ja toinen välittäjän kanssa.

 

Ensin Äiti lähettää lapset tukkapesulle ja vasta sen jälkeen hän päästää korjaajan sisään taloon vaihtamaan rikkoutuneet osat takaisin uusien tilalle. Taaskaan ei talossa ole lämmintä vettä.

 

Samana iltana vuokraisäntä tulee jälleen uusiin ajatuksiin: välittäjä tiedottaa, että korjaaja on tilattu tulemaan kahden päivän päästä panemaan jälleen kerran samat uudet osat paikoilleen. Nyt saa välittäjä tulikivenkatkuisen viestin välittääkseen eteenpäin. Äiti ja Isä vaativat upouusia boilereita ja pikaisesti. Tai muuten vuokraisäntä saisi etsiä uudet vuokralaiset, sillä tällainen pelleily ei vetele. Äiti ja Isä eivät ole mitään marionetteja vuokraisännän sirkuksessa.  

Taaskaan ei vuokraisännästä kuulu mitään. Mutta kaksi päivää myöhemmin, kesken Äidin työpäivän, ilmoittaa ayi korjausmiehen saapuneen jälleen kerran asentamaan samat osat takaisin. Ayi jopa lähettää kuvaamansa videon. Videolla sama tuttu työmies hihittää nolona tutun vanhan boilerin edessä.

 

Enää ei välittäjän mukaan ole perustetta irtisanoa sopimusta saman tien. Uuden vuokratalon sopimuksen kanssa puolestaan on omat mutkansa. Äiti ja Isä ovat vuokrasopimuksensa ja vuokraisännän vankeina.

 

Muutamaa päivää myöhemmin toinen boilereista hajoaa taas. Jälleen kerran on perhe taas ilman kuumaa vettä. Yllättäen tällä kertaa on toiminta nopeampaa, jo samana päivänä paikalle saapuu se sama tuttu korjausmies vaihtamaan uusia osia. Mutta vielä samana iltana management-toimistosta soitetaan. Sillä sen verran kiireessä on korjaaja paikalta lähtenyt, että hän on unohtanut käyttämättömiä korjausosia taloon. Ja sen verran taitaa miestä jo nolottaa, ettei hän kehtaa edes itse tulla niitä noutamaan!

 

Mutta aina vain hankalammaksi muuttuva vuokraisäntä pysyy yhä edelleen piilossa. Joskus Äiti jopa epäilee, mahtaako häntä olla edes olemassakaan? Kenties on mielikuvituksen tuotetta koko vuokraisäntä…? Sillä ei kai tuollaisia voi olla olemassakaan?

 

Vaan voi, ollaanhan Kiinassa. Kun Äiti koulubussissa tilittää sattumuksistaan kuopuksen ryhmän entiselle apuopelle, kiinalaiselle Ms Linalle, tämä hymähtää. Hänen omistusasuntonsa sijaitsee 28-kerroksisessa kerrostalossa, jonka kolmesta hissistä ei kerran ainoakaan toiminut neljään kuukauteen! Ja kun asukkaat siitä valittivat, ei management suostunut edes kommentoimaan syytä, miksei hissejä saatu kuntoon aikaisemmin. Tuona aikana vanhukset eivät päässeet kauppaan, vauvaperheet kantoivat rattaansa alakertaan, ihmiset muuttivat kerrostalosta muualle. Mutta management ei kommentoinut. Eihän sellainen kuulu tapoihin.

 

 

P.S. seuraavalla viikolla perhe on taas ilman vettä, tällä kertaa kokonaan. Sillä vihdoin ja viimein on joku, suorastaan aivan oma-aloitteisesti, päättänyt vaihdattaa autotallin vuotavat putket uusiin. Silti saas nähdä, milloin taas seuraavan kerran talossa ilmenee ongelmia ja millainen tappelu silloin käydään vuokraisännän kanssa. Mutta kuten naapurit lohduttavat: samanlaisia kaikki nämä talot ovat - ja samanlaisia kaikki vuokraisännät! Siihen on vain totuttava...