Äiti ja lapset katsovat yhdessä Ensi- ja turvakotien liiton lanseeraamaa hauskalla tavalla opettavaista Siskonpedin sketsiä, jossa eräs äiti käyttäytyy huonosti lastaan kohtaan. Lopussa äidin suusta livahtaa vielä kirosana, mistä hän joutuu maksamaan sakkoa.
”Hei, tuohan on loistava idea. Seuraavalla kerralla, kun Äiti tai Isä kiroilee, ne joutuu maksamaan meille 50 senttiä. Me saadaan rahaa”, riemuitsevat lapset.
”Selvä, tehdään niin, mutta siten että se 50 senttiä pannaan yhteiseen kassaan. Samoin silloin, jos te kiroilette, te maksatte. Kerätään sillä rahaa johonkin yhteiseen tekemiseen”, ilmoittaa Äiti.
”Höh, huono idea. Sillä vaikka me kerättäis koko vuosi, niin eihän sillä eurolla mihinkään pääse!” huokaavat lapset.
Niinpä. Ensin pitäisi siis alkaa kiroilemaan.
Joskus kirosana voi kuitenkin olla paikallaan. Kuten ruma käsimerkkikin. Vaikka Äiti ja Isä ovat lapsilleen aina toitottaneen siitä, ettei niitä saa näyttää, ei edes piloillaan. Sillä ainahan joku saattaa käsittää tarkoituksen väärin ja pahoittaa mielensä.
Mutta kun Saksan varaliittokansleri näyttää uusnatseille keskisormea ja puolustautuu toteamalla, että hänen ainoa virheensä on ettei näyttänyt kaksin käsin. Silloin Äitikin myöntää, joskus saattaa tulla tilanteita, jolloin käsimerkin näyttäminen voi tuntua olevan paikallaan. Sillä kyllä Äitikin olisi näyttänyt uusnatseille käsimerkkiä – kaksin käsin!
Paitsi Kiinassa, sillä täällä ei käsimerkkejä käytetä, ei milloinkaan. Mutta eipä täällä liene uusnatsejakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)