Lapsiperhe itämaan ihmeissä

Lapsiperhe itämaan ihmeissä

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Muumimaailman portilla


Ekan kerran Äiti ja Isä vierailivat Muumimaailman portilla kaksikymmentäyksi vuotta sitten. Tuolloin Isä asui jo Singaporessa, Äiti opiskeli vielä Suomessa, sillä vasta jouluksi hän muutti Isän perässä kaukomaille. Tuona kesänä -95 he ajelivat yhdessä pitkin Suomea. Ensin Lappeenrantaan tutustumaan Äidin tuleviin appivanhempiin, sitten tapaamaan lankomiehen perhettä Joensuuhun. Äidin ystävän häissä vierailtiin Vaasassa. Häistä matka jatkui rannikkoa pitkin Pitsi-Rauman kautta Naantaliin. Siellä Äiti halusi ehdottomasti päästä tutustumaan Muumimaailmaan. Teemapuisto oli vastavalmistunut, rakennettu paria vuotta aikaisemmin tv:ssä esitetyn, suuren suosion saaneen japanilaissuomalaisen yhteistyöproduktion vanavedessä. Muumien filosofia ei auennut Äidille ensimmäisellä kerralla, kuten ei Muumimaailman porttikaan. Oli aurinkoinen arkipäivä elokuun alussa, mutta Muumimaailma oli jo kiinni. Äiti, Isä, muutama lapsiperhe sekä pari japanilaista turistia koputteli portilla, mutta se pysyi tiukasti kiinni. Aidan ulkopuolella he könysivät pusikkoista rantaa pitkin ja lekottelivat lämpimillä kallioilla tuona ihanana elokuun päivänä. Aidan toisella puolella muumit nukkuivat.

Samoihin aikoihin Äiti opiskeli sivuaineenaan matkailua verkostoyliopiston pilottihankkeessa ja seurasi epäuskoisena, kuinka matkailuala kohisi Santaparkista, Rovaniemelle suurella rahalla rakennettavasta perinteisestä huvipuistosta, jonka tonttukarusellien ja -vempainten oletettiin houkuttelevan joulupukkia etsiviä turisteja ulkomailta. Ei mennyt kauan kun huvipuisto teki konkurssin.

Samanaikaisesti ruotsalaiset loivat hissuksiin Måraan oman Tomtelandinsa, aidon satumaan, kuten Äiti on kuullut sanottavan. Ruotsalaisten älyttyä joulupukin arvon hoksasivat viimein suomalaisetkin, etteivät ne turistit lennä Lappiin luolasta löytyvien huvipuistolaitteiden perässä.

Tomtelandin tavoin pikkuinen Muumimaailma kasvoi hissuksiin. Suomalaisittain, turhaa meteliä itsestään pitämättä, Tove Janssonin hengen säilyttäen. Japanilaiset ainakin tykkäsivät. Ja Muumimaailma porskuttaa yhä edelleen, vuosi vuodelta hiljakseen kasvaen. Kahdenkymmenen vuoden aikana sen suosio ei ole laantunut, päinvastoin.

Esikoisen ollessa parivuotias palasi Äiti Muumimaailmaan. Sen jälkeen Äiti on palannut sinne kymmenisen kertaa, jokaisen lapsen ollessa pieni. Ensin hän kävi siellä esikoisen kanssa joka vuosi, lasten lisäännyttyä vierailukerrat harvenivat, mutta muutaman vuoden välein sinne oli päästävä.

Tämän kesän retki sai alkunsa muutama viikko sitten, jolloin Äiti kysyi kuopukselta, haluaisiko tämä Muumimaailmaan. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt muutama vuosi, joten kuopus ei oikein tiennyt, mistä on kyse. Niinpä Isä teki vastahyökkäyksen: ”Mentäiskö sittenkin Lintsille. Siellä on tosi kivaa! Kaiken maailman  jänniä laitteita...”

Äiti totesi vähäeleisesti: ”Mutta muumeja ei löydy muualta...”

Kuopus vilkaisi vanhempiaan epävarmasti eikä vastannut ensin mitään. Hän ei ollut oikein varma, mistä mahtoi olla kyse. Mutta onhan Muumi-kirjoja mukava lukea, vastikään Äiti luki hänelle yhden. Hetken kuopus pohti asiaa ja kuiskasi sitten Äidille: ”Mennään sinne Muumi-paikkaan, ensi vuonna sitten sinne toiseen.”

Äidin mielestä Muumimaailma paranee vuosi vuodelta, joka kerta on tarjolla jotain uutta. Tällä kertaa itse Muumitalo on muuttunut edellisestä kerrasta: viimeksi talo oli ennemminkin touhutalo lapsille, nyt se on puolestaan aikuisten ihastelutalo. Kuinka paljon siellä onkaan pienenpieniä yksityiskohtia kaikkien vanhaa rakastavien Muumimammojen tutkittavaksi. Lapset tosin ennättävät siinä sivussa karkaamaan omille teilleen. Äiti kuulee toisten vanhempien rähjäävän jälkikasvulleen: ”Voisit sä nyt rauhoittua ja katsella ympärillesi! Älä hötkyile koko ajan...”

Ensimmäisinä vuosina oli hyvä jos Muumipeikon tai Muumimamman ennätti näkemään livenä. Tällä kertaa, Äidin ja Isän kömpiessä Muumitalon kellarista pihamaalle heidän koluttuaan koko Muumitalon, on kuopus ehtinyt ulos jo aikaisemmin ja laskenut nähneensä ainakin kahdeksan "muumityyppiä"…
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Oi Nipsu, rakas Nipsu
 
Iik, Hemuli


Vuosien mittaan on Muumilaakso kasvanut, joka kesä on avattu uusia, erilaisia kohteita: milloin satupolku ja lasten temmellyskenttä eli Papan laiva, milloin taas Haisulin vankilakoppi ja uuvahtaneille vieraille levähdyspiste eli riippumattokenttä.  Perheen edellisen vierailun jälkeen tullutta uutta on ladattava Apps-ohjelma satupolulle (jota ei tosin perheen teinipojillakaan ole aikaa seurata, sillä kyse näyttää olevan valtavan laajasta pelistä ja lapset haluavat koluta polun ihan livenä). Uutta ovat myös hienot kauppa- ja ravintolarakennukset, jotka mukailevat viehättävää Muumilaakson (tai vanhan-Naantalin rakennustyyliä).

 


Satumetsä-Apps
 
Muumilaaksossa on aina kesä

 

Turisti saa kokea palan aitoa suomalaista metsää
 


...ja poimia vaikka marjoja
 



Tuutikin uimakoppi


Papan laiva
 

Löytyihän se Tuutikkikin
  
 
 
 
 
  

Niinistön setä näyttää olevan mökillään
 

Kuopus mököttää
(tyhmät vanhemmat eivät ymmärrä hänen tarvitsevan uuden pehmolelun)
 

Japanilainen turisti lähettää
Muumi-kortteja kotimaahansa
 

Oikeaoppinen kierrätys
 
Muumit perhepotrettiin

 

Muumimaailmalle 10 pistettä siitä, että se on osannut säilyttää satumaisuutensa.

Nyt lapset ovat kuitenkin kasvaneet, ja tämä paikka on nähty. Lähtiessään Äiti hyvästelee Muumimaailman. ”Seuraavan kerran palaan lastenlasten kanssa”, hän kuiskaa portille.
 





 




 
 
Oi Naantaliin mä kaipaan niin, taas uudelleen (ehkä joskus vielä voin asua täälläkin..., ainakin unelmissani?)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa jos jätät kommentin :)