On syytä juhlaan

Sisko kinuaa sokeripalan imeskelläkseen. Sillä on syntymäpäivä. Äiti on tiukkana, sokerilla on turha pilata hampaita. Jos kahvi ja tee eivät mene alas pelkällä maidolla jatkettuna, saa ne toki jättää juomatta. Eiväthän ne ole muutenkaan lasten juomia, vaikka perheen lapset kittaavat niitä kaksin käsin.

 

Kuopus katsoo vierestä kateellisena, kun kimmeltävä sokeripala katoaa siskon suuhun. ”Mäkin haluan sit kun on mun syntymäpäivä. Ja sit me tullaan mökille”, hän ilmoittaa ja painottaa viimeistä lausettaan. Syntymäpäivä mökillä on aika kova juttu.

 

"Ei me voida, sun syntymäpäivä on talvella", toteaa sisko ja imeskelee tyytyväisenä palaansa. ”Saanks mä toisen?”

 

”Et, sä voit saada vaan yhden, kun sul on vaan yks syntymäpäivä”, valistaa kuusivuotias.

 

”Mut kun mä täytän 16”, yrittää vielä sisko.

 

 

 

 

**

 

Kuusitoista vuotta sitten Äiti ja Isä hakivat Kätilöopistolta pienen käärön. Ekan luokan aloittaessaan tämä nyytti sai syntymäpäivälahjakseen serkkutytön. Nyt näistä kahdesta nyytistä on kasvanut ihania nuoria neitosia, joiden syntymäpäiviä vietettiin jälleen kerran mökillä.

 

 

 

 

** 

 

Viikkoa myöhemmin – perheen palattua jo kaupunkiin Äidin ja Isän avioliitosta tulee täysi-ikäisenen. Hääpäivänvietto alkaa hammaslääkärissä, jossa koko perhe tarkastetaan jonossa ja osa saa kuulla tuomionsa.

 

Hammastarkastuksen jälkeen perhe aamiaistaa Strindbergillä, legendaarisessa kahvilassa, joka oli uusi tulokas ja vielä nimeltään Café Espalanade* silloin aikoinaan, kun Äiti nuorena opiskelijatyttönä tutustui Helsingin aloittelevaan kahvilaelämään. Se oli myös Äidin ja Isän ensimmäisiä treffipaikkoja 22 vuotta sitten, ja esikoisen synnyttyä Äidin henkinen turvapaikka jonne saattoi paeta kodin tylsyyttä pienen nyytin kanssa. Kahvilan Kämpin puoleinen osa oli esteetön rattaiden kanssa liikkua, ja ostoskeskuksen yläkerrassa sijaitsi tuolloin kaupungin toimivin vaipanvaihtovessa. Noihin aikoihin keskustan muut vauvanhoitohuoneet olivat harvinaisia, todella ankeita, ahtaita ja epäkäytännöllisiä, sekä yleensä myös likaisia. Silloin vauvojen kanssa kahvittelevat äidit olivat harvinainen näky kahviloissa.

 
 

Nykyään Helsinki on niin toisenlainen, eloisa ja värikäs. Viehättäviä katukahviloita on siellä täällä, ja niiden rinnalla Strindberg näyttää jo aika nuukahtaneelta, ennemmin tunkkaiselta brittiläiseltä pubilta kuin elegantilta kahvihuoneelta. Esikoisen vauva-aikojen jälkeen muutkin äidit ovat löytäneet tiensä kahviloihin, mutta heidän suosimansa kahvilat ovat vaihtuneet vuosien saatossa. Strindberg taitaa olla toisenlaisen kansan suosiossa.

 

 



Leivät olivat kyllä hyviä



 

 

Ennen hääpäivää esikoinen aloitti taas kinastelun ikuisuusaiheesta ja ihmetteli, miksei hääpäivä ole koko perheen juhla. Niin kuin naapureilla: kun naapurien äiti ja isä viettävät hääpäiväänsä, tekevät he perhepiknikin, jonne lapset ovat tervetulleita mukaan. ”Sopii”, lupaa äiti, ”mutta sitten vuoden muina päivinä ravintolaan lähtevät vain äiti ja isä kahdestaan, ihan niin kuin naapureilla…”

 

Illalla kukaan ei mukise vastaan, kun äiti ja isä lähtevät kahdestaan ravintolaan syömään.

 

*Café Esplanade hävisi lopulta nimikiistan Café Esplanad’lle, joka ehtinyt avata ovensa hieman aikaisemmin. Niin Esplanadesta tuli Strindberg.