Jätin eilen aamulla sateenvarjon kotiin kuvitellessani, ettei sitä
tarvita enää kuukausiin, onhan Pekingissä alkanut jo puolen vuoden sateeton
kuivakausi. Viikkokausiin ei ole enää satanut. Mutta olin väärässä, kotiin
palatessani alkoi tihuttaa.
Pieni kastuminen ei onneksi haitannut, sillä päivä oli muutoin mitä
parhain. Koululla saatoin hyvästellä pienen suloisen ruotsalaispojan, jonka
kanssa olen työskennellyt muutaman tunnin viikossa kouluavustajana ja
kielellisenä apuna. Kolme kuukautta sitten hän aloitti täysin ummikkona ja
kaipasi tukea ja lohdutusta, tänään ilokseni totesin, ettei hän enää tarvitse minua.
Yhdessä sovimme, että olen lähellä tarvittaessa, mutten seiso enää vieressä,
koska hän osaa ja haluaa seistä jo omilla jaloillaan. Työni on tehty.
Tuntia myöhemmin aloitin työn vastasaapuneen kielitaidottoman
ruotsalaistytön kanssa. Jota pelottaa uudessa koulussa, vieraassa ympäristössä.
Tunsin että minua tarvitaan.
Kun tihkusateesta märkäni palasin töistä kotiin, odotti minua ihana
yllätys koneella, kuin päivän piste i:n päällä: Shanghain Sari (Elämää IdänPariisissa) oli blogissaan ”Kuala Lumpurista Shanghaihin” suonut minulle
tunnustuksen. Sen verran ummikko olen itse tässä seikkailussa blogimaailmassa
(vaikka olen oman bloginikin kasvattanut jo taaperoksi asti), että minun oli
googlattava, mistä oikein on kyse.
Blogger Recognition Award -tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi
Kuinka minusta tuli
bloggari?
Täytin Facebookia pitkillä kirjoituksilla lapsiperheemme
kommellusrikkaasta elämästä. Ystäväni olivat kai sitä mieltä, että käytin
turhaan Facebookin palstatilaa, joten he suosittelivat minulle, että veisin
tarinani omaan blogiini. Tarinani menivät kuulemma hukkaan FB:ssä... Niinpä
julkaisin ensimmäisen blogikirjoitukseni kaksi vuotta sitten, uutenavuotena
2015, jolloin oli myös aika kertoa ystävillemme tieto uudesta
elämänvaiheestamme, muutosta kaukomaille.
Omat tunnustukseni annan niille blogeille, jotka olen linkittänyt myös
sivuillenikin. Tässä kuvailen niistä muutamaa:
Päivityksiä – sujuvaa
tekstiä, jota on ilo lukea. Kirjoittajan kanssa loimme sekä käsillä että
kynillä yhdessä kilpaa jo nuorina, ja salaa kadehdimme toistemme
aikaansaannoksia. Nautin hauskoista sanankäänteistä ja ihailen taidokkaita käsitöitä
hänen postauksissaan, vaikken itse enää kädentaitoja taida.
Kalastajan vaimo – uusin
tuttavuuteni, johon törmäsin kesällä aivan sattumalta. Elämäniloa ja kauniita
kuvia pursuava blogi, josta kerroin ystävälleni ja sain kuulla tämän seuranneen
kalastajan perheen elämää jo vuosia.
Mona Bling - nuoresta
iästään huolimatta hän on elänyt jo vaiheikkaan elämän. Koska olen
aikuistumassa olevan tyttären äiti ja työskentelen lasten, nuorten ja nuorten
aikuisten parissa, on minulle tärkeää pysyä ajan tasalla nuorille merkityksellisistä
asioista. Mona antaa kasvot erittäin tärkeälle asialle, nimittäin erilaisuudelle,
ja bloggaa taidokkaita kuvia kauniista ihmisistä ja vaatteista. Kyllä tämä
blogi muotilehden voittaa. Lisätunnustuksen annan Monalle viitseliäisyydestä: hän kirjoittaa samat asiat engalanniksi ja suomeksi. Mannaa open sielulleni (vaiko lukunystyröilleni?).
Muuttoa tehdessäni etsin Peking-aiheisia blogeja, mutten löytänyt
ainoatakaan hengissä olevaa. Sen sijaan päädyin seuraamaan useita
shanghailaisia, joista minua kiinnostavimmat olen poiminut blogiluettelooni:
Kuala Lumpurista Shanghaihin
– Sari ottaa kauniita kuvia sekä asioista huolella selvää. Hänen postauksensa
avaavat oven oikeaan elämään Aasiassa.
This is the life –
Sannan nelilapsinen perhe muistuttaa hyvin paljon omaani. Lapsemme ovat lähes
samanikäisiä, joten aina välillä yllättäen huomaan, että myös postauksemme ovat
likimain identtisiä.
Koti koivujen katveessa
ei valitettavasti ole enää hengissä, mutta toivoisin että kirjoittaja
aloittaisi vielä uuden blogiseikkailun. On ilo lukea kirjoittajan vivahteikasta,
sujuvasti kirjoitettua tekstiä eikä suurperheen äidillä varmasti lopu aiheet kesken.
Yhden Peking-blogin löysin myöhemmin tutustuttuani toimittaja Mari Manniseen, jonka kirjoituksia muistan lukeneeni Hesarista jo vuosia ennen tänne tuloani. Mari kirjoittaa (tai kirjoitti) myös Tripsteriin, matkablogiin, johon on koottu vinkkejä matkailijoille. Marin tekstit ovat mielenkiintoisesti kirjoitettuja, joten vaikka niiden sisältö on tullut jo tutuksi itse kokemanani, lueskelen mielelläni uudelleen ja uudelleen Marin hassuistakin kulttuurieroista kertovia tekstejä. Tällä hetkellä laukussani kulkee hänen uusin kirjansa, josta bloggaan hyvinkin lähiaikoina.
Uuninpankkopoika – Saku,
juristi Juuasta, kommentoi tärkeitä, ajankohtaisia asioita ja on heikomman
puolella. Antaa huutia yhtä lailla kotimaamme poliittiselle ylimystölle kuin muukalaisvastaisille
ryhmittymille. Pidän Sakun satiristisesta kirjoitustyylistä sekä ihailen hänen rohkeuttaan
sanoa asiat halki.
Ruskeat tytöt – ottaa
kantaa erilaisuuteen, mutta kertoo samalla myös nykynuoren elämästä Suomessa. Bloggari
Kokolla on paljon asiaa, hän pohtii syvällisesti ja kirjoittaa erinomaisen
sujuvaa tekstiä.
Viimeiseksi lisään yhden ulkomaalaisen blogin:
Abenteuer China: Peking
- saksalainen ystäväni, Pekingin naapurimme ja matkakumppanini Linni kirjoittaa
elämästään ja ajatuksistaan. Ammattikirjoittajan vivahteikasta tekstiä, hauskoja
tarinoita ja harkittuja ajatuksia on ilo lukea. Samalla voi treenata saksan kielen taitoa.
Aina kannattaa edes yrittää!
Kiitos tunnustuksesta ja mieltä kutkuttavista perusteluista! Kilpailua, edes salaista sellaista en tosin tunnusta kosken sellaista kokenut enkä tunnistanut, vaan lämmöllä muistan ison innon ja ilon käsityöprojekteistamme materiaalinhankinnoista lopputulosten käyttöön :). Se sama tunne muuten saanee mut tätänykyä ompelemaan ihan viikoittain laumassa...
VastaaPoistaOikeastaan tarkoitan, että silloin meillä oli niin samanlaiset jutut, nyt osaamme jo erottua eduksemme ;) Minulla tuo käsityöinto on jäänyt uinumaan, mutta ehkä senkin aika tule taas.
Poista