Mandariineja ja vadelmavenepakolaisia

Jotta kielemme varmasti menisivät kunnolla solmuun, alkaa kaikilla perheemme lapsilla tänä syksynä taas uuden kielen opiskelu. Kuopukselle kyseessä on toinen vieras, isommilla kieliä on jo useampia ennestään.

Pienet aloittivat viime viikolla koulussaan mandariinikiinan alkeista, samoin esikoinen, vaikka hän onkin jo lukenut sitä vuoden koulun kerhossa. Tunteja tämä vapaaehtoisesti pakollinen oppiaine tuo lisää ja kai vähän ryhtiä opiskeluun, vaikka hän osaakin jo opastaa kiinaksi taksikuskin kotiin (Suomessa tähän ei riittäisi rohkeus, mutta Kiinassahan taksilla ajaminen on arkipäivää). Suorittipa hän myös keväällä jo virallisen kiinan kielikokeen ensimmäisen tason samaan aikaan kuin Äitikin. Jonka tulokset tulivat muuten tänään, tässä Äidin todistus:

 

Äiti aikoo kyllä tehdä tästä valituksen saadakseen puuttuvan pisteensä. Sillä kengät eivät kuulu vaatteisiin, nehän ovat jalkineita. Kyllähän kaikki sen nyt tietävät, jopa Wikipediakin!

Kakkosen kieltenopiskelu alkaa myös, mutta hän se on kova poika, sillä hänelle tulee uusia kieliä samanaikaisesti kaksin kappalein: ensinnäkin suomalaisittain pakkoruotsi, ja toisena hänen täkäläisen eurooppalaisen koulunsa pakko-indoeurooppalainen kieli. Kovasti hän on kyllä ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä hänen täytyy jälkimmäistäkin lukea, koska sen opiskelu katkeaa palatessamme Suomeen. Siellä hän pystyy valitsemaan sen vasta lukiossa, ja sinnehän on vielä matkaa.

Koulut ovat siis vasta alkaneet täällä ja ekat indoeurooppalaisen kielen tunnit pojalla takanaan, kun Äidin sähköpostiin putkahtaa Suomesta ruotsinopettajan lähettämä innokas kysely, miten on kuudesluokkalaisen kielenopiskelu lähtenyt käyntiin äidin johdolla. Äiti hätääntyy ja panee heti toimeksi:

"Jag heter X, vad heter du?"

Oppilas Kakkonen nostaa kummastuneen katseensa YouTubesta: "Jag heter Kakkonen."

Hyvä, nyt oppilas osaa jo esitellä itsensä.

Poika tuijottaa taas kännykän ruutua.

"Hur gammal är du?" tenttaa opettaja X.

"Häh?" oppilas Kakkonen jättää taas YouTuben hetkeksi ja vilkaisee kummastuneena ylöspäin.

"Du är tolv år gammal."

"Ai, mitä se tarkottaa?"

Ett, två, tre...

"Ai siis kuinka vanha mä oon. Joo, oon tolv."

"Niin että sano se nyt ruotsiksi."

"Jag är tolv år... äh."

Hyviä uutisia opettajalle Suomeen. Oppilas osaa myös jo kertoa itsestään. Niin että pitkällä ollaan. Milloinkas se eka koe olikaan?