Kahvilankaipuu Pekingissä

Parikymmentä vuotta sitten länsimaiset kahvilat olivat vielä jotain uutta Singaporessa. Vaikka olivathan ne vielä Suomessakin. Esplanad ja Esplanade lienee perustettu vasta vuotta paria aikaisemmin ja tuolloin ne taisivat tapella oikeussalissa siitä, kumpi saa pitää nimensä. Esplanad voitti ja Esplanadesta tuli Strindberg.

Kun Äiti muutti Singaporeen kaksikymmentä vuotta sitten, toimi siellä jo kokonainen kahvilaketju, Delifrance, joka oli muutamassa vuodessa levittänyt lonkeroitaan joka puolelle keskustan alueelle. Delifrancesta sai pelkkää murukahvia (instant coffee) mutta leivonnaisten valikoima oli kohtuullisen laaja. Ainakin rasvaisten viinereiden. Näköjään Delifrance on hengissä vieläkin, muttei se taida päästä enää listoille. Sillä uusia kahviloita syntyy kuin sieniä sateella, joku jopa pitää listaa Singaporen 200 uusimmasta kahvilasta.

Vuosien mittaan äidistä tuli nirsompi kahvinjuoja. Kuten moni muukin, hän oppi pitämään eksoottisista erikoiskahveista, joita tilatessaan kerää pitkän asiakasjonon peräänsä ja joissa pelkästä vaahdotetusta maidosta saa maksaa aivan liikaa. Tällaisen kahvin löytäminen ei ole vaikeaa Pekingissä. Starbuckseja ja Costa Coffee -kahviloita löytyy joka kulmasta esikaupunkialueellakin, jopa taloyhtiöistä, compoudeista.  

Ankeasti sisustetut ketjukahvilat ovat yleensä täpötäynnä, sillä moni tulee istuskelemaan, tekemään töitä ja lipittelemään kahvia. Sitä onkin tarjolla monenmoista sorttia. On lattea kuumana ja kylmänä, on lattea kymmenellä erilaisella mausteella. On macchiatoa, americanoa, cappuccinoa… Just name it! Paikallisen mittapuun mukaan kahvi on kuitenkin kallista, mukillinen erikoiskahvia maksaa noin 50 c enemmän kuin Suomessa, kun taas toimistotyöntekijöiden palkat ovat pienemmät kuin Suomessa. Ottaen huomioon asumisen kalleuden ei voi kuin ihmetellä, kuinka heillä on varaa tähän.

Ehkä tämä selittää sen, miksi tarjolla ei ole paljon muuta kuin kahvia. Tai kenties kiinalaiset eivät ole vielä tottuneet syömään länsimaisia täytettyjä leipiä, vaikkakin kaikki makeat herkut he ovat jo ottaneet omikseen, nimittäin German Bakeryjä kyllä löytyy joka ostoskeskuksesta.  Äiti on jo luopunut haaveestaan selättää nälkä kupillisella höyryävää lattea ja herkullisen muhkealla chapatalla, täytettynä pesto-mozzarellalla tai grillatuilla kasviksilla. Sillä yleensä muutaman kakunpalan ohella on tiskissä tarjolla ainoastaan pari paperiin käärittyä kuivanoloista leipää, toinen juustolla ja toinen peruskinkulla. Joskus jopa kanalla! (Ja kenties yksi croissant.) Jos kaksi asiakasta haluaa tilata samaa, on toiselle tarjolla vain olkien kohauttelua, méi you!

Niinpä Äiti onkin ottanut strategiakseen ostaa lounaansa katukauppiaalta. Metroasemien ulkopuolella seisoskelee aamusta lounasaikaan asti ryppyisiä tätejä kärryineen ja pyörittää kylmän ahavoimilla käsillään herkullisia lettuja muurinpohjalla, jiān bing. Lounasajan päätyttyä tädit polkevat kärrynsä pois. Tällainen höyryävä lettu on paljon herkullisempi kuin kahvilan kuiva juustoleipä ja maksaa vain murto-osan sen hinnasta: 4 tai 5 yuania! Ainoa harmi on se, että letun joutuu syömään voipaperista kylmässä ulkoilmassa tai metrotunnelissa. Kävellessä syöminen on onneksi sallittua, vaikka Suomessa ja Euroopassa Äiti arastelee sitä huonona tapana.

Työpäivä päättynyt vai vaihtaako täti myyntipaikkaa?

 

 

Maistuu tämä kotonakin lounaaksi

Tämän jälkeen on mukava poiketa kahvilaan nauttimaan pelkkä latte. Saapa vielä hetkeksi istahtaakin. Juoman hinta on tosin moninkertainen lätyn hintaan nähden, vaikka juoman yleensä joutuu nauttimaan pahvimukista. Vielä kun Äiti tietäisi, kuinka pyydetään kiinaksi latte rasvattomalla maidolla: nátiĕkāfēi jiù tuōzhī niúnăi, vai kuinka?

Viikko sitten Äidille selvisi, että kyllä Pekingistä löytyy toisenlaisiakin kahviloita. Sellaisia, joissa jo pelkkä sisustus antaa lupauksen, houkuttelee jäämään ja viihtymään. Joissa tiski pursuaa erilaisia herkkuja, suolaisia ja makeita, tilattavaksi monenmoisen erikoiskahvin tai –teen kera. Tällaiseen kahvilataivaaseen Äiti tutustui ystävänsä kautta. Heitä oli kolme naapurinrouvaa, jotka saasteisenharmaana päivänä indeksien heiluessa huippulukemissa pukivat maskit naamaan, hyppäsivät taksiin ja hurauttivat keskustaan, Worker’s Stadiumin lähelle Maan Caféeseen, turistakseen tuntikausia ja herkutellakseen vastapaistetuilla jättipaksuilla vohveleilla ja jäätelöllä. Valinta tosin oli vaikea, sillä viereisen tiskin muhkeat täytetyt leivätkin vetivät Äitiä puoleensa. Maanantaiaamuna tunnelmallinen kahvila oli lähes tyhjä, mutta ystävä kertoi sen valtavien salien olevan lauantai-iltaisin täpösen täynnä.

Ulkoapäin vähän karu...

 


...mutta sisältä sitäkin tunnelmallisempi, isoista saleista huolimatta

 

Suolaista ja makeaa

 

Vohveleita ja isoja salaatteja, nam!
(Vohveli vei kuitenkin voiton :) )

 

Tilatessaan saa nallen kainaloon

 

 

Hinta toki on myös huikea, erikoiskahvi ja lettu maksavat 81 yuania (n. 12 €). Niinpä jatkossakin Äiti yksinään kaupungilla liikkuessaan poimii kadulta jian bingejä, ovathan ne lähes yhtä hyviä. Paitsi jos oikein tekee mieli makeaa. Tai ympärille maalaisromanttista tunnelmaa.

Alakerta

 

 

ja yläkerta

 

 

Kun tilaus on toimitettu, nalle viedään pois

 

 

 

Vessa on aika tyylikäs (hajusta huolimatta)