Kuka minä olen? (blogihaaste)

Sari Shanghaista heitti minulle haasteen esitellä itseni.

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?

Lapsena ja nuorena luin ja kirjoitin paljon tarinoita. Kun kaksikymmentä vuotta sitten muutin Singaporeen, isäni kehotti minua pitämään päiväkirjaa kaikesta mielenkiintoisesta kokemastani ja näkemästäni, mutta teinivuosien tylsiin päiväkirjapäivityksiini kyllästyneenä en noudattanut tätä ohjetta. Kirjoittelin kyllä ystävilleni paljon kirjeitä, joissa kuvasin elämäämme Singaporessa, mutta minulle itselleni ei ole valitettavasti jäänyt niistä mitään kopiota. Eikä myöskään muistoja, sillä kaikkein mehukkaimmat ja hauskimmat jutut ovat päässeet unohtumaan.  

Kun kirjoittaa muiden luettavaksi, panostaa tekstiin aivan toisella tavalla kuin itselleen kirjoittaessa. Niinpä sain yksityisen päiväkirjan sijasta ajatuksen pitää julkista päiväkirjaa. Näihin tarinoihin tulee palattua myöhemminkin ja tästä blogista jää minulle ja perheelleni mukava muisto elämästämme Pekingissä. Toivottavasti blogistani on iloa muillekin sekä hyötyä myös niille, jotka etsivät tietoa Pekingistä. Tietääkseni kukaan muu ei tällä hetkellä pitää blogia tästä kaupungista, Shanghain suomalaisten ihaniin blogeihin ole kyllä törmännyt ja niitä seuraan.

(Näin jälkeenpäin minua harmittaa, etten aloittanut bloginpitämistä jo paljon aikaisemmin, silloin kun lapset olivat vielä pieniä ja aina sattui ja tapahtui. Nyt olisi paljon hauskoja juttuja ja kommelluksia sanallisessa tallessa. J )

2. Onko blogisi muuttunut paljon alkuajoista ja jos, miten?

Olen pitänyt blogia vasta 8 kk, mutta joitain muutoksia on kyllä tapahtunut: kuvia panen enemmän kuin alussa, ja nyt kun emme asu enää Suomessa, uskallan liittää mukaan myös kuvia itsestäni ja perheestäni (paitsi isommista lapsistani, jotka ei anna siihen lupaa). Joissakin tämän kesän päivityksissäni on jopa enemmän kuvia kuin ensimmäisissä kirjoituksissani, joissa pelkkä kertomus vei tarinaa eteenpäin.

3. Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?

Hauskaa kerrontaa, jutussa mukana kulkevaa punaista lankaa ja kauniita kuvia. Sitä, että kirjoittaja uskaltaa paljastaa oman elämänsä nurjaakin todellisuutta.

4. Lempielokuvasi ja - kirjasi?

Niitä on oikeastaan paljon ja ne ovat enimmäkseen vanhoja. Useat ovat samoja joita rakastin jo nuorena! Onnekseni samat jutut kelpaavat myös lapsilleni, minkä ansiosta meillä on onneksi paljon yhteistä.

5. Minkä asian haluaisit olevan toisin elämässäsi juuri nyt?

Olen tyytyväinen omaan elämääni tällaisena, minkään en haluaisi olevan toisin. Maailmassa on paljon muita ihmisiä, sekä minulle hyvin läheisiä ihmisiä, että täysin ventovieraita, joiden elämässä asiat voisivat olla toisin.

Tällä hetkellä seuraan kiinteästi Suomen pakolaistilannetta ja toivoisin pystyväni jotenkin auttamaan siellä. Mutta onneksi siellä on paljon ihania ihmisiä, jotka pystyvät ja pyrkivät tekemään parhaansa!

6. Piirre, josta olen itsessäni ylpeä? Entä vähemmän ylpeä?

Ne piirteet ovat oikeastaan saman asian kaksi puolta:

Myötätunnon kokeminen ja auttamisen halu. Ne liittyvät toisten huomioonottamiseen, toisten parhaaksi toimimiseen, hyvään käytökseen ja moneen muuhun tärkeään. Mutta pelkkä puhuminen ei riitä, vaan pitäisi myös toimia ja siinä en ole kovin hyvä. Siitä piirteestä olen siis vähemmän ylpeä.

Liika tunnollisuus on myös hyveeni. Sekä paheeni. Liian tunnollinen tekee huolellista työtä mutta saa liian vähän aikaiseksi J

7. Suurin muutos elämässäsi?

Paljon on elämässäni ollut muutoksia (monta ulkomaille muuttoa, esikoisen syntyminen), mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat olleet muutoksina paljon pienempiä kuin olen ennalta odottanut. Niinpä kai edelleen odotan sitä suurta muutosta tapahtuvaksi…

8. Minkä neuvon antaisit 15 -vuotiaalle itsellesi?

Saman minkä omille lapsilleni: älä ota elämää liian vakavasti. Nauti siitä ja huomaa kaikki mukavat asiat ympärilläsi! En tiedä, pääseekö niillä pitkälle, mutta on ainakin tyytyväisempi omaan elämäänsä eikä ruoho ole aina naapurissa vihreämpää.

9. Kolme asiaa joista iloitset nykytilanteessasi?

Saan elää suurta seikkailua, kohentaa unohtunutta kielitaitoani ja lapsemme saavat kokea sellaista, mitä emme Suomessa saisi kokea.

 

Kieliä täällä todellakin tulee puhuttua: parhaimpana päivänä olen puhunut tunnin sisällä viittä eri kieltä!

10. Mitä odotat tulevaisuudelta?

Lapsemme saavat erinomaisen kielitaidon, rohkeutta kohdata uusia asioita sekä avarakatseisuutta erilaisia kulttuureita kohtaan.

Jonain päivänä palaamme Suomeen ja oltuani pitkään poissa työelämästä toivon jonkun hyvän työnantajan osaavan arvostaa sitä tietoutta ja asiantuntemusta, jota olen kerännyt mukaani matkan varrelta.

11. Mitä haluaisit toivottaa blogisi lukijoille?

Kiitos teille blogini seuraamisesta! Käyttäkää mielikuvitusta ja lukekaa blogiani kieli poskessa. Kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa aivan sanatarkasti ja vakavasti. :) Kiitos myös kaikesta kannustuksesta, jota olen saanut teiltä ystäviltäni myös blogini ulkopuolella!

Ystäväni ja bloggarikaverini on jo esitellyt itsensä, joten palautan tämän haasteen Shanghaihin, tällä kertaa Sannalle.  Lisäksi heitän haasteen ilmaan ja toivon erään ihanan ihmisen sen sieltä nappaavan…