Sari
Shanghaista heitti minulle haasteen esitellä itseni.
1. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Lapsena ja nuorena luin ja kirjoitin paljon tarinoita. Kun kaksikymmentä
vuotta sitten muutin Singaporeen, isäni kehotti minua pitämään päiväkirjaa
kaikesta mielenkiintoisesta kokemastani ja näkemästäni, mutta teinivuosien
tylsiin päiväkirjapäivityksiini kyllästyneenä en noudattanut tätä ohjetta. Kirjoittelin
kyllä ystävilleni paljon kirjeitä, joissa kuvasin elämäämme Singaporessa, mutta
minulle itselleni ei ole valitettavasti jäänyt niistä mitään kopiota. Eikä
myöskään muistoja, sillä kaikkein mehukkaimmat ja hauskimmat jutut ovat
päässeet unohtumaan.
Kun kirjoittaa muiden luettavaksi, panostaa tekstiin aivan
toisella tavalla kuin itselleen kirjoittaessa. Niinpä sain yksityisen
päiväkirjan sijasta ajatuksen pitää julkista päiväkirjaa. Näihin tarinoihin
tulee palattua myöhemminkin ja tästä blogista jää minulle ja perheelleni mukava
muisto elämästämme Pekingissä. Toivottavasti blogistani on iloa muillekin sekä
hyötyä myös niille, jotka etsivät tietoa Pekingistä. Tietääkseni kukaan muu ei
tällä hetkellä pitää blogia tästä kaupungista, Shanghain suomalaisten ihaniin
blogeihin ole kyllä törmännyt ja niitä seuraan.
(Näin jälkeenpäin minua harmittaa, etten aloittanut bloginpitämistä
jo paljon aikaisemmin, silloin kun lapset olivat vielä pieniä ja aina sattui ja
tapahtui. Nyt olisi paljon hauskoja juttuja ja kommelluksia sanallisessa
tallessa. J )
2. Onko blogisi muuttunut paljon alkuajoista ja jos, miten?
Olen pitänyt blogia vasta 8 kk, mutta joitain muutoksia on kyllä
tapahtunut: kuvia panen enemmän kuin alussa, ja nyt kun emme asu enää Suomessa,
uskallan liittää mukaan myös kuvia itsestäni ja perheestäni (paitsi isommista
lapsistani, jotka ei anna siihen lupaa). Joissakin tämän kesän päivityksissäni
on jopa enemmän kuvia kuin ensimmäisissä kirjoituksissani, joissa pelkkä
kertomus vei tarinaa eteenpäin.
3. Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?
Hauskaa kerrontaa, jutussa mukana kulkevaa punaista lankaa ja
kauniita kuvia. Sitä, että kirjoittaja uskaltaa paljastaa oman elämänsä nurjaakin
todellisuutta.
4. Lempielokuvasi ja - kirjasi?
Niitä on oikeastaan paljon ja ne ovat enimmäkseen vanhoja. Useat
ovat samoja joita rakastin jo nuorena! Onnekseni samat jutut kelpaavat myös
lapsilleni, minkä ansiosta meillä on onneksi paljon yhteistä.
5. Minkä asian haluaisit olevan toisin elämässäsi juuri nyt?
Olen tyytyväinen omaan elämääni tällaisena, minkään en haluaisi
olevan toisin. Maailmassa on paljon muita ihmisiä, sekä minulle hyvin läheisiä
ihmisiä, että täysin ventovieraita, joiden elämässä asiat voisivat olla toisin.
Tällä hetkellä seuraan kiinteästi Suomen pakolaistilannetta ja
toivoisin pystyväni jotenkin auttamaan siellä. Mutta onneksi siellä on paljon
ihania ihmisiä, jotka pystyvät ja pyrkivät tekemään parhaansa!
6. Piirre, josta olen itsessäni ylpeä? Entä vähemmän ylpeä?
Ne piirteet ovat oikeastaan saman asian kaksi puolta:
Myötätunnon kokeminen ja auttamisen halu. Ne liittyvät toisten
huomioonottamiseen, toisten parhaaksi toimimiseen, hyvään käytökseen ja moneen
muuhun tärkeään. Mutta pelkkä puhuminen ei riitä, vaan pitäisi myös toimia ja
siinä en ole kovin hyvä. Siitä piirteestä olen siis vähemmän ylpeä.
Liika tunnollisuus on myös hyveeni. Sekä paheeni. Liian
tunnollinen tekee huolellista työtä mutta saa liian vähän aikaiseksi J
7. Suurin muutos elämässäsi?
Paljon on elämässäni ollut muutoksia (monta ulkomaille muuttoa,
esikoisen syntyminen), mutta loppujen lopuksi ne kaikki ovat olleet muutoksina paljon
pienempiä kuin olen ennalta odottanut. Niinpä kai edelleen odotan sitä suurta
muutosta tapahtuvaksi…
8. Minkä neuvon antaisit 15 -vuotiaalle itsellesi?
Saman minkä omille lapsilleni: älä ota elämää liian vakavasti.
Nauti siitä ja huomaa kaikki mukavat asiat ympärilläsi! En tiedä, pääseekö
niillä pitkälle, mutta on ainakin tyytyväisempi omaan elämäänsä eikä ruoho ole
aina naapurissa vihreämpää.
9. Kolme asiaa joista iloitset nykytilanteessasi?
Saan elää suurta seikkailua, kohentaa unohtunutta kielitaitoani
ja lapsemme saavat kokea sellaista, mitä emme Suomessa saisi kokea.
10. Mitä odotat tulevaisuudelta?
Lapsemme saavat erinomaisen kielitaidon, rohkeutta kohdata uusia
asioita sekä avarakatseisuutta erilaisia kulttuureita kohtaan.
Jonain päivänä palaamme Suomeen ja oltuani pitkään poissa
työelämästä toivon jonkun hyvän työnantajan osaavan arvostaa sitä tietoutta ja
asiantuntemusta, jota olen kerännyt mukaani matkan varrelta.
11. Mitä haluaisit toivottaa blogisi lukijoille?
Kiitos teille blogini seuraamisesta! Käyttäkää mielikuvitusta ja
lukekaa blogiani kieli poskessa. Kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa aivan
sanatarkasti ja vakavasti. :) Kiitos myös kaikesta
kannustuksesta, jota olen saanut teiltä ystäviltäni myös blogini ulkopuolella!
Ystäväni ja bloggarikaverini on jo esitellyt itsensä, joten palautan
tämän haasteen Shanghaihin, tällä kertaa Sannalle. Lisäksi heitän haasteen ilmaan ja toivon
erään ihanan ihmisen sen sieltä nappaavan…
Hyvät vaataukset. On mukava seurata eloanne siellä Pekingissä ja toivottvasti joskus vielä näemm
VastaaPoistaEmmeköhän me tapaa taas joskus - jossain saunaillassa tai nimpparijuhlissa ;)
PoistaHui, aivan kuin olisi juuri saanut suorituspaineita itselleen ;)
PoistaEi paineita ;)
Poista