Hakekaa kätilö sekä muita juhannusjuttuja

Parin talon päässä asuva saksalainen naapuri kutsui Äidin teelle. He sopivat teehetkeksi maanantaiaamupäivän. Saksalaisen täsmällisesti kellon lyödessä tasan 9.30 seisoi Äiti naapurin oven takana ja soitti kelloa. Ei vastausta. Äiti tarkisti puhelimestaan, oliko talonnumero oikea. Hän oli kyllä oikean oven takana mutta tuntia liian aikaisin. Kiireesti Äiti luikki omaan kotiinsa.

Tuntia myöhemmin hän palasi naapurin oven taakse ja soitti taas saksalaisen täsmällisesti tasan kello 10.30. Naapuri avasi oven ja iloisesti hymyillen kutsui Äidin sisään. He nauttivat teetä ja sympatiaa. Etenkin raskauksista ja synnytyksistä heillä riitti juttua, koska Äidillähän niistä kokemusta riittää ja naapuri odotti toista lastaan syntyväksi elokuun lopussa. Naapuri iloitsi siitä, että Äiti olisi paikalla heinäkuussa, jolloin suurin osa heidän expattinaapureistaan olisi jo palannut kesäksi lomille kotimaahansa. Naapuria jännitti, että jotain sattuisi tapahtumaan. Ehkä hänellä oli sellainen tunne että jokin voisi mennä vikaan.

Keskiviikkona Äiti höpötteli suomalaisen naapurinrouvan kanssa, samalla kun heidän lapsensa piirsivät liiduilla katuun. Naapurin puhelin soi. Soittaja oli tämän saksalaisen naisen mies. Vaimo oli mennyt lääkäriin vatsakipujen vuoksi ja lapsivettä oli alkanut tihkumaan. Mutta raskausviikkoja oli täynnä vasta 32. Perheen esikoiselle tarvittiin hoitajaa ja tämä kaksivuotias pikkutyttö oli niin kiinni äidissään, ettei jäänyt yksin edes päiväkotiin hoitoon. Suomalaisnaapuri otti pikkutytön hoiviinsa ja Äiti saksan kielen taitoisena lupasi olla takapakkina, mikäli tarvittaisiin tulkkausapua tai lapselle lohduttajaa tämän omalla äidinkielellä. Ei tarvittu, naapuri heijasi pienen tytön uneen toistellen yhtä ja samaa satua uudelleen ja uudelleen.

Saksalaisnainen jäi sairaalaan odottelemaan vauvan keuhkojen kypsymistä. Hänen miehensä seikkaili päivittäin kodin, työpaikkansa ja sairaalan väliä, ja heidän pieni tyttönsä oli välillä äidin luona sairaalassa, välillä isän kanssa kotona, välillä suomalaisperheen luona hoidossa.

Juhannus teki tuloaan ja Äiti teki juhlasuunnitelmia suomalaisnaapurin kanssa. Koska juhannusaatto on Kiinassa työpäivä, he päättivät viettää juhlaa lauantaina, juhannuspäivänä. Naapurin pihalla grillailtaisiin, varautuen toki saksalaisperheen tilanteeseen. Perhehän saattaisi taas tarvita apua.

Aattona Äidin esikoisen silmä turposi. Silmän alla näkyi pari pientä pistettä. ”Hyttysenpistoksia”, sanoi Äiti ja pani silmään antihistamiinitippoja. Lauantaiaamuna silmä oli muurautunut melkein umpeen.” Silmätulehdus”, arveli Äiti ja vei lapsen lääkäriin. Amerikkalainen lääkäri sanoi olevansa ”suspicious” (mitä sillä sitten meinasikaan) ja määräsi lääkkeeksi silmän huuhtomisen mustalla teellä.

Lääkäriasemalla Äiti törmäsi suomalaisäidin mieheen. ”Esikoisellamme nousi korkea kuume”, kertoi mies, ”mutta voitte toki hakea meiltä grillin…” Äiti soitti tämän vaimolle ja he päättivät siirtää juhlat Äidin kotipihalle. Muutaman sekaannuksen jälkeen muutkin vieraat saatiin viimein ymmärtämään, että juhlat olisi peruttu yhdestä paikasta mutta siirretty toiseen. Loppujen lopuksi Äidin ja Isän takapihalle kokoontui sekalainen seurue ja isompi grilli haettiin naapurista.




Kokko

Seurue istui Äidin ja Isän takapihalla, grillaili ja söi sitä mitä talosta löytyi. Kymmeneltä seurue päätti lähteä yhdessä tervehtimään naapurin isää, joka oli jäänyt juhlasta paitsi, koska oli jäänyt kotiin hoitamaan sairasta lastaan (sekä itse myös sairastamaan). Isä tuli tervehtijäjoukkoa vastaan kantaen kuumeista lasta sylissään autoon. Mikään lääke ei ollut alentanut korkeaa kuumetta ja lapsi oli aikaisemminkin saanut kuumekouristuksia. Isä oli lähdössä viemään lastaan sairaalaan.

Juhlat päättyivät silloin. Naapuri ajoi lapsensa sairaalaan ja kaikki vieraat lähtivät omiin koteihinsa. Aamulla Äiti viestitti suomalaisnaiselle: ”Onko teillä kaikki kunnossa?” Hetken päästä naapuri soitti ja kertoi mitä yöllä oli tapahtunut. Hänen miehensä ja poikansa olivat palanneet keskiyöllä sairaalasta, sillä lapsella oli kaikki hyvin. Lääkäri oli todennut lapsen saaneen liian vanhaa särkylääkettä. Siksi kuume ei ollut laskenut! Kiinalainen särkylääke vanhenee avattuna jo kahdessa viikossa! Kun lapsi sai lääkettä uudesta avaamattomasta pullosta, aleni kuume saman tien.

Lapsen palattua kotiin oli suomalaisperhe mennyt nukkumaan eikä ollut yöllä herännyt puhelimen ja ovikellon soittoon. Saksalaisnaisen synnytys oli käynnistynyt ja hänen miehensä oli etsinyt tyttärelleen hoitajaa yöksi päästäkseen sairaalaan ja ehtiäkseen mukaan leikkaukseen. Onneksi hän oli viimein saanut lapsensa toisen saksalaisperheen luo hoitoon. Vain tuntia tämän jälkeen oli suomalaisäiti herännyt, huomannut puhelimessaan useita soittoja sekä lukenut saamansa tekstiviestin. Loppuyön ajan tämä olikin selvittänyt, mihin aikaan aamusta saksalaisperheen isoäidin lento saapuisi Pekingiin ja minkä niminen isoäiti heidän olisi määrä noutaa kentältä. Koska saksalaisisä ei ollut enää vastannut puhelimeensa, oli naapuri viimein soittanut sairaalaan ja pyytänyt välittämään soittopyynnön leikkaussaliin. Näin olivat lennon saapumisaika ja isoäidin nimi selvinneet ja aamulla oli suomalaisisä ollut ajoissa kentällä vastassa saksalaista isoäitiä.

Sunnuntaiaamuna suomalaispojan kuume oli laskenut ja saksalaistyttö päässyt isoäitinsä hoiviin. Äiti patisti suomalaisäidin päivälevolle ja lähti miehensä kanssa hankkimaan kukkia takapihan koristeeksi.

Tervetuloa naapuriin sinä pieni saksalainen tyttövauva (1500 g), joka synnyit juhannuksen ja Dragon Boat Festivalin aikaan aamuyöstä 21.6.2015! Kuukauden päästä pääset toivottavasti kotiin mutta nytkin sinä olet varmasti sairaalan hellässä huomassa. Suomalaisnaapuri on synnyttänyt molemmat lapsensa siinä samassa sairaalassa ja ylistää yksityistä pekingiläistä synnytyssairaalaa maasta taivaaseen (joka kuulemma voittaa suomalaisen mennen tullen).



"Kukkakauppoja" tien poskessa
 



 

 

Täysinäinen takakontti

 

Sisäkasvi

Hyötykasveja

Takapiha uudessa kukkaloistossaan

Alkuperäinen muratti ja bambu

Kadunkulmissa ei näy postilaatikoita, vaan kirjeet on vietävä postitoimistoon. Kaikki tutut varoittavat etteivät kirjeet tule ikinä perille. Nuolaistavia liimapintoja ei ole: merkitkin on liimattava käsin

 

 

 



 




 Löydätkö kuvasta kolme postivirkailijaa? Löytäisit, jos kurkkaisit tiskin taakse. Siellä he nukkuvat päät pöydällä sikeässä unessa, koska ei ole asiakkaita. Ja vaikka joku heistä saisi asiakkaan, muiden unta se ei häiritse.

Juhannuksen kanssa päällekkäin sattui kolmipäiväinen kiinalainen Dragon Boat Festival  (Duanwu), mutta yhdeksän vuotta Pekingissä asuneen suomalaismiehen mukaan sen juhlamenot jäävät täällä hämäriksi. Netistä Äiti luki, että kirsikoiden syöminen kuuluisi myös tähän juhlaan. Äiti osti myös pieniä  kiinalaisia kakkuja ja kysyi myyjältä, kuuluuko niitä syödä Duanwun aikaan. "Tänään?" yritti Äiti vielä ja näytti kakkuja ja esitti syömistä, kun myyjä ei ymmärtänyt kysymystä. Myyjä pohti hetken, kysyi toiselta myyjältä ja vastasi viimein: "Tänään! Kello 8. Tuoreita!"

Vastauksen perusteella ne oli kai leivottu samana aamuna... Vai olisiko niitä pitänyt syödä samana iltana kello kahdeksalta? 

 

Tällaisten täytettyjen riisinyyttien (zòngzi) syöminen lämpimänä kuuluisi Duanwu-juhlaan, mutta Äidiltä ja Isältä puuttuu vielä välineet näiden höyryttämiseen
(kuva lainattu täältä)

Juhla-ateria suomalaisittain