Kaukaisia kesämuistoja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämä kuvat on otettu kaksi ja puoli kuukautta sitten Suomessa, elokuussa muutama päivä ennen paluutamme Kiinaan. Kuinka kauhean paljon onkaan sen jälkeen tapahtunut, yhtä lailla hyvää kuin surullistakin. Sen tiedän, ettei paluu näihin maisemiin ole enää entisensä, ja siksi katselen näitä kuvia haikeutta tuntien. Kuvia tuosta kirpeänkauniista loppukesän päivästä maalla, jolloin kahdeksan ihmistä jätti taas hyvästejä toisilleen.

Nämä kuvat sopivat erittäin hyvin myös tähän hetkeen, sillä nuo elokuun päivät muistuttavat tämän hetken syksyämme Pekingissä: sitä, kun on jo viileää ja syyssato kypsyy parhaimmillaan. Omenapuita ja karviaisia ei lähistöllämme kasva, mutta persimonit loistavat pirteän oransseina kotikatumme puissa. Kunnes ne pudotessaan liiskautuvat sohjoksi katuun. Viime keväänä luulin valokuvaavani lähimailla kirsikkapuita, eilen poljin samojen puiden ohi ja ihmettelin näkemiäni marjoja. En tunnistanut niitä, mutta kirsikoita ne tuskin olivat…

 

Maanantaina sataa kuulemma jo ensilumi. Niin lyhyt oli Pekingin syksy taas, että sitä kuvaa mainiosti erään pekingiläistyneen miehen toteamus. Hän kertoi syksyn menneen häneltä kokonaan ohitse. Hänellä sattui nimittäin olemaan kokous juuri tuona iltapäivänä.