(Kotimaan) matkailu avartaa

Lomailu kotimaassa on kiireistä. Osa tuttujen tapaamisista onnistuu ihan kävelemällä oman ”kotikylän” eli kaupunginosan poikki. Alepan kulmalla onnistaa yleensä aina. Parhaana päivänä poikkeaminen lähikauppaan kestää parikin tuntia, kun vastaan tulee ainakin viisi tuttua, ja kaikkien kanssa rupatellaan. Muita hyviä paikkoja kalastaa tuttuja on kirjasto iltaisella sekä leikkipuisto aamutuimaan. Jättisaalis hetkessä.

Jokaiselle päivälle sovitaan treffejä ystävien kanssa, jotta ennättäisimme varmasti tavata heidät kaikki. Hyödytön päivä on sellainen, jolloin kalenteri on tyhjä eikä tapaa ketään edes sattumalta. Joinakin päivinä tapaamisia on useita, on suorastaan pidettävä kirjaa, missä ja kenen kanssa kukin milloinkin liikkuu. Ja kuka katsoo kuopuksen perään. Kun Kolmonen kiipeilee kummisetänsä kanssa ja Kakkonen on koulukaverin kanssa elokuvissa ja on Ykkösen vuoro vahtia Nelosta. Sillä Äidillä on sovittu tapaaminen luotto-ompelimossaan.

Samana päivänä kun Isä saapuu Suomeen, Äiti suk(k)uloi Hangossa. Kun hän iltasella palaa kotiin, on kotipiha täynnä aikuisia ja lapsia. Naapurit on kutsuttu tervetuliaiskylään (jotka ovat sarjassaan toiset, Äiti piti kutsunsa jo viikkoa aikaisemmin). Tadam, ainakin kymmenen kärpästä kerralla.

Koti on yhä paketissa, astiat pahvilaatikoissa yläkerrassa ja kellarissa. Makuuhuoneissa kuljetaan kapeita laatikoiden reunustamia käytäviä ja väistellään pyykkilautaa. Kotiin voi kutsua vieraita vain, jos pihamaalla tarkenee istua. Ja vain niitä vieraita, jotka tuovat omat astiansa (”tulkaa meille ja ottakaa oman lasit mukaan…”)

Välillä ahtaus ahdistaa. On lähdettävä pois kotikulmilta kauemmaksi. Päijänteellä kummeillaan ja Isä kokee suuria elämyksiä heittäessään talviturkin pois sukset jalassa (lasten sanoin ”pomppupyllyillessä” veneen perässä). Teini riemuitsee saunoessaan ekan kerran vuoteen (Pekingissäkin löytyisi sauna parin sadan metrin päässä kotoa, muttei se koskaan mahdu perheen aikatauluun). Saunanportailla hän istuu ja valokuvaa auringonlaskua. Kuopus käy puskapissillä ja saa pihkaa käteensä. Salaa hän laskee likavesisäiliön täyteen hangatessaan pihkaa pois saippualla. Kiellon seurauksena hän vetää herneen nenäänsä ja loppuillan esikoinen houkuttelee sitä ulos.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 

 

Lappeenrannassa mummoillaan, kuntoillaan ja ihmetellään hiekkaisia rinsessoja ja ritareita. Haaveillaan helteistä ja varaudutaan villasukilla ja pipoilla Pekingin kylmään talveen. Isovanhempien kauhuksi karataan vierailulle Satama-Sannin luo. Sillä mikä olisi Lappeenrannan reissu ilman aitoja vetyjä ja atomeita… (aivan sama kuin Peking ilman Pekingin ankkaa tai Singapore ilman Singapore Slingiä)

 

 



Ei mummolaa ilman Britaa...



 

...eikä marjoja

 

 

Eikä Lappeenrantaa ilman Satama-Sannin vetyä

 

 

 

Koko perhe kuntoilee

 

 

 

 

Kesäinen Lappeenranta kauneimmillaan 

 

 

 

 

 

Villmanstrandin ritarit

"Vau, Smaug!"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Idyllisintä Lappeenrantaa - Linnoitus

 

 

 

Käsityöparatiisi

 

 

  
Lappeenranta - kuten niin moni muukin pikkukaupunki Suomessa - on pilattu repimällä vanhat talot pois ja rakentamalla tilalle betoni- ja tiilihirvityksiä. Linnoituksen puutalojen lisäksi vain joitakin yksittäisiä vanhoja taloja on säilytetty, ja vaikka ne häikäisevät kauneudellaan, näyttävät ne lähinnä surkuhupaisilta elementtinaapuriensa keskellä...

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

 

 

 


   

Koulukadun kaunotar Platanin talo on surullisen yksinäinen.
Eikö kukaan tosiaankaan halua asuttaa tätä ihanuutta?

 

 

Ihan ymmyrkäisenä betoniviidakossa

 



Ruohonjuuritasolla on enemmän nähtävää

 

 

  

 

 

  

Talvivarusteet hankittuna