Koko talven "kukkineet" kukat |
Nyt se on sitten selvästi kevät. Aamulla mittari on vielä
pakkasen puolella, mutta päivällä lämpötila nousee viiteentoista, jopa
pariinkymmeneen asteeseen. Kolme päivää sitten kuoriuduimme talvitakeista,
paitsi Kakkonen, joka edelleen lähtee kotoa toppatakissa ja palaa illalla
pelkässä t-paidassa.
Koko expattiyhteisö ja lähistön länsimaistuneet kiinalaiset
näyttävät riemuitsevan. Leikkipaikat ovat täynnä lapsia, ihmiset istuvat amerikkalaisten
ketjukahviloiden terasseilla nauttimassa sunnuntain auringonpaisteesta. Kun
lähetän leikkipuistosta kuvan ystävälleni yhdessä iloisesti leikkivistä
lapsistamme, porhaltaa hän hetken päästä paikalle tuktukillaan, kyydissään korillinen
eväitä. Istahdamme puistonpenkille nauttimaan niistä ja toistemme seurasta, ja
katselemme lasten hippaleikkiä. Vasta
kun ilta hämärtää ja ilma viilenee, lähdemme kotiin. Mahtavaa!
Nuorena inhosin kevättä. Koin ankeaksi pitkän talven, jota
seuraava, hitaasti lämpenevä kevät ei paljon lohduttanut. Vasta vappuna tiesin
talven selätetyksi, ja toukokuussa luonnon puhjetessa kukkaan heräsin vasta henkiin
minäkin. Nykyään olen oppinut sietämään kaikkia vuodenaikoja, mutta keväästä
olen oppinut jopa jossain määrin nauttimaan, etenkin sen jälkeen, kun lapset
ovat kasvaneet yli kurahousuajan (toisin sanoen Pekingiin muuttomme jälkeen, kurahousuille
kun ei täällä ole tarvetta).
Seuraavien viikkojen ajan kevät tulee todella kohisten, ja
varmaan viimevuotiseen tapaan saan kummastella luonnon puhkeamisen suurta ihmettä.
Mistä luonto oikein kerää voimansa, kun ei puoleen vuoteen ole satanut
tippaakaan? Mistä se saa ravinnon ja energian kasvattaa uudet vihreät lehtensä
täällä kuivaksi ja pölyiseksi aavikoksi muuttuneessa kaupungissa? Siinä vasta
ihmettä kerrakseen.
Aamulla kuopus herätteli meidät kärttäen aamiaista,
sellaista kuin hotellissa. Minullekin olisi maistunut kiinalainen keitto, mutta
kuopus tarkoittikin englantilaista aamiaista, paistettuine munine,
röstiperunoine ja tomaattipapuine päivineen. Olipa hän itse käynyt jääkaapilla
tarkistamassa, että munia kyllä löytyy. Ja oli valmis lähtemään kauppaan noutamaan
puuttuvia tarpeita (lähetin isoveljen, joka osaa itse etsiä ostokset hyllyistä,
myyjät kaupassa kun ovat englannintaidottomia).
Maistui tuhti paistettu aamiainenkin, vaikka mieleni olisi
tehnyt kokeilla eräästä blogista löytämääni avocado-rucola-itusalaattia.
Valitettavasti en vain löytänyt kaupoista ituja, joten salaatin kokeileminen
saa jäädä Suomeen. Vihreää tulee kyllä syötyä viikonloppuisin, sillä olemme
ihastuneet Vietnamissa nappaamaamme yksinkertaisen helppoon reseptiin:
Höyrytetyt lady fingerit (okrat) ja ruusukaali
Höyrytä lady fingereitä ja ruusukaalia noin 15 minuuttia
(kokeile tikulla, kunnes kypsiä).
Dipataan höyryävän kuumina peräkkäin kahteen astiaan:
1.
astiassa: vähäsuolaista vaaleaa soijakastiketta ja
pilkottuja pieniä chilipaloja
2.
astiassa: vasta rouhittua mustapippuria, suolaa sekä
päälle puristettu puolikkaan limetin mehu
Nämä kasvikset ovat aivan taivaallisia lihan kaverina tai
ihan sellaisenaan. Voisin elää niillä viikkokausia. Mutta huomaa, että mikäli
lady fingerit eivät ole täysin kypsiä, niitä ei saa pureksittua paloiksi vaan ne
takertuvat kurkkuun pitkinä rihmoina, joihin voi helposti tukehtua.
Nimimerkillä kokemusta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)