Eedenistä itämaille: Phở ja gỏi eli soppaa ja sallaattii

Illalla perhe ottaa taksin ja ajaa asunnonomistajan suosittelemaan ravintolaan. Isä on tutkinut reitin ja ohjaa perhettä edeltä. Ravintolaan kuljetaan pitkää, mopojen täyttämää käytävää pitkin aina talon sisäpihalle asti, sitten mennään sivuovesta sisään porttikäytävään. Porttikäytävä on nuhjuinen, portaikkoon on lyijykynällä kirjoitettu englanninkielinen kehotus kiivetä yläkertaan. Asukkaiden ovet ovat auki asuntoihin, lapset pyörivät käytävällä ja vanhemmat paimentavat heitä, paikallisten elämä rullaa omalla painollaan siitä huolimatta, että joka ilta heidän asuntojensa ohitse ramppaa asiakkaita ravintolaan.

Isä kiiruhtaa lasten kanssa edeltä, Äiti unohtuu kuvaamaan käytävää ja jää joukosta jälkeen. Hänen edellään kiipeää huohottaen amerikkalainen pariskunta, joka selvästikin on tottuneempi kulkemaan autolla ja hissillä kuin kävelemään ja kiipeämään portaita. Viidennessä kerroksessa on ovi, jossa lukee: Secret Garden. Aasialaiset ovat näköjään mielikuvitusrikkaita englanninkielisten nimien valinnassa, olihan Gentingissäkin Secret Garden. Kuinkahan monta muuta samannimistä paikkaa löytyy Aasiasta? (Myöhemmin Äiti kuulee, että nuorimmaisten koulussakin on samanniminen paikka.)

Amerikkalaiset tapaavat tuttavansa, he tervehtivät toisiaan ja Äiti kuulee heidän keskustelevan tämäniltaisesta ruokapaikasta. Kyllä, tämähän on aivan must-ravintola. ”Kai te varasitte pöydän?” kysyy tuttava. ”Totti”, naurahtaa tietäväisesti pariskunnan rouvahenkilö kerätessään voimia puhumiseen. Äiti livahtaa heidän ohitseen.

Ylimmässä kerroksessa hän menee ovesta sisään ja päätyy suoraan nuhjuiseen keittiöön, jossa tarjoilijat juoksevat painavia tarjottimia kannellen. Kun selviää keittiön läpi tarjoilijoita ja tarjottimia väistellen, niin apropoo: mikä ihana keidas avautuukaan silmien eteen. Talon kattoterassilla sijaitsee todellinen salainen puutarha. Vasta pöydässä ruokaa tilatessaan perhe tajuaa, että heidän edellisestä ruokailustaan, aamiaisesta, on kulunut 10 tuntia ja että kuopus on nukahtamaisillaan pöytään. Onneksi ruoka tulee saman tien tilaamisen jälkeen, aivan kuin tarjoilijat olisivat jo etukäteen arvanneet, mitä he aikovat tilata.

Ruoka on taivaallisen hyvää. Kuopus nukahtaa istualleen.

Lihapullia sitruunaruohon sisällä

Puolentoista millin illallinen

Ravintolan rustiikkinen vessa

** Vietnamilainen ruoka on Aasian versio italialaiselle keittiölle: ruoka on yksinkertaista ja kursailematonta, mutta ah niin hyvää. Kun muualla Aasiassa lihat ja kasvikset upotetaan yleensä vahvasti maustettuihin ja paksuihin, rasvaa tihkuviin kastikkeisiin, Vietnamissa syödään kevyesti. Katukeittiöissä ja ravintoloissa grillataan, paistetaan tai höyrytetään; merenelävät, lihapalat ja kasvikset tuodaan kypsennettyinä pöytään, jossa jokainen syöjä voi maustaa ne omien mieltymystensä mukaisesti. Pöydässä on aina soijakastiketta, haluttaessa chilipaloilla maustettua, sekä suola-mustapippuriseosta, jonka päälle puristetaan hieman limettimehua. Muistona Vietnamista Äiti ja Isä tuovat kotiin tämän helpon ja herkullisen tavan maustaa okraa, papua muistuttavaa vihreää trooppista kasvista, jota Äiti söi mielellään Singaporessa, mutta jolle hän ei ole keksinyt käyttöä omassa keittiössään. Nimittäin vasta Vietnamissa Äiti oppi, ettei se vaadi mitä monimutkaisempia currykastikkeita kaverikseen, vaan riittää, että okran kantaa pöytään pehmeäksi höyrytettynä ja dippaa chili-soijakastikkeeseen ja pippuri-suola-limettiseokseen. Avot!

Riisipaperiin käärittyjä katkarapuja

Grillattua mustekalaa

Vietnamilaisiin salaatteihin (gỏi ) Äiti hurahtaa täysin. Vietnamia ja Thaimaata lukuun ottamatta ei muualla Aasiassa tunneta samantyyppisiä salaatteja kuin länsimaissa. Kiinalaisilla on omat versionsa, joita kyllä kutsutaan salaateiksi, mutta ne ovat lähinnä lämpimien ruokien kylmiä versioita (toki ihania nekin). Mutta oi näitä vietnamilaisia: mangosta ja vaikkapa mustekalasta luodaan herkullinen kevyt yhdistelmä, joka maustetaan limetillä ja ripauksella chiliä, korianteria paksusti vielä päälle. Ja tietenkään mustapippuria unohtamatta, onhan se jopa paikallinen vientituote.

Mustekala-mangosalaatti

Lootuksenjuurisalaatti

Naudanliha-basilikasalaatti

Pippuria kuivamassa

Aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi, toisinaan välipalaksikin syödään Vietnamissa phởta (äännetään [fə:]). Ho Chi Minh Cityn kansainvälisellä lentokentällä opastetaan ravintolassa keiton saloihin. Tähän riisinuudelista tehtyyn keittoon lisätään erilaisia yrttejä ja liemeksi pari kauhallista lihalientä. Variaatiot nimissä juontuvat lisätystä liha- tai merenelävätyypistä. Äiti syö lähes joka aamu aamupalakseen phở bỏta, keittoa johon lisätään raakoja naudanlihasiivuja. Kun ainesten päälle kaadetaan kauhallinen kiehuvan kuumaa lientä, lihasiivut kypsyvät sopivasti. Vielä päälle runsaasti korianteria, hieman soija- ja viinietikkaa sekä paljon erityisen tulisia chilin paloja ja hyvältä maistuu. Chili panee nenän vuotamaan ja ensimmäinen lusikallinen polttaa kurkussa, mutta ai että keitto maistuu hyvälle. Munakkaat ja ranskanleivät, siirtomaaisäntien vietnamilaisille opettamat länkkäriaamupalat Äiti jättää suosiolla väliin. Niitä saa koska tahansa kotonakin, mutta saako Suomesta phởta…?

phở bỏ

Lentokentällä näytetään, mitä kaikkea phởhon kuuluu

Aamupalan kaveriksi todella vahvaa, vastapaahdettua vietnamilaista kahvia

jossa paljon paksua, makeaa maitoa

Aasian ensimmäisen ruokamyrkytyksen perhe kokee Vietnamissa. Isä sairastuu Saigonin viimeisenä aamuna, kun perhe pakkaa tavaransa ja matkustaa saarelle. Perillä hän kömpii sänkyyn hyttysverkon suojiin nukkumaan vatsakipua valitellen Äidin luotsatessa lapset syömään romanttiseen rantaravintolaan, jossa valkoisen pöytäliinan alla valkoinen hiekka valuu varpaiden välistä ja meren aallot kohisevat pöydän vieressä.

Seuraavana aamuna Isä toipuu ja muu perhe onnistuu välttämään koko myrkytyksen. Liekö tuuria vai ovatko Äidin ja lasten vatsat tottuneempia pöpöihin pekingiläisen katuruoan jäljiltä?

Hiekkaa varpaissa ravintolassa

Vastapyydettyä kalaa aamulla

Samat kalat illalla?

Osterit viety?

Joka paikasta, niin kaupoista kuin ravintoloista kuin länsimaisista kahviloistakin, löytyy aina jostain nurkasta alttari. Täälläkin Äitiä mietitytti, oliko savukeaski ja vesipullo jätetty esi-isille, vai jonkun laiskan roskis?